Eerik Pommerilainen kruunattiin Kalmarin linnassa

Kalmarin unioni yhdisti Pohjolan kuningaskunnat

Vuonna 1397 perustettiin Kalmarin unioni, jota käytännössä johti Tanska. Pohjolan yhteistyö päättyi kuitenkin kalliisiin sotiin ja veriseen välienselvittelyyn, ja vuonna 1523 unioni hajosi.

Vuonna 1397 perustettiin Kalmarin unioni, jota käytännössä johti Tanska. Pohjolan yhteistyö päättyi kuitenkin kalliisiin sotiin ja veriseen välienselvittelyyn, ja vuonna 1523 unioni hajosi.

AU Library, Campus Emdrup (DPB)

Mikä Kalmarin unioni oli?

Kalmarin unioni solmittiin 17. kesäkuuta 1397 Ruotsissa Kalmarissa, ja se oli personaaliunioni, johon kuuluivat Tanska, Norja ja Ruotsi.

Kalmarin unionissa valtioilla oli yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka ja hallitsija, ja kansalaiset saattoivat tehdä töitä ja hankkia omaisuutta kaikkialla unionissa.

Hallitsijaksi tuli vain 15-vuotias Erik Pommerilainen, joka kruunattiin kuninkaaksi unionia perustettaessa vuonna 1397.

Todellinen vallanpitäjä oli hänen adoptioäitinsä Margareeta I, joka piti koko Pohjolaa otteessaan kuolemaansa vuoteen 1412 asti.

Kartta Kalmarin unionista

Kalmarin unioni oli niin sanottu personaaliunioni Tanskan, Norjan ja Ruotsin välillä, ja siihen kuuluivat myös niiden hallitsemat Suomi, Islanti, Grönlanti, Färsaaret, Orkneysaaret ja Shetlandinsaaret. Kalmarin unionin valtakeskus sijaitsi Tanskassa, mutta kaikkia sen valtioita hallittiin enimmäkseen niiden omien vanhojen lakien ja perinteiden mukaisesti.

© Shutterstock

Kalmarin unionia solmittaessa laadittiin kaksi asiakirjaa. Niin sanotulla kruunajaiskirjeellä vain 15-vuotiaasta Erik Pommerilaisesta tehtiin kolmen kuningaskunnan hallitsija.

Toinen oli niin sanottu unionikirje. Siinä todettiin muun muassa, että kuninkaalla piti aina olla lähellään kaikkien kolmen maan valtioneuvoston jäseniä. Tällä pyrittiin takaamaan, että kaikkien kuningaskuntien edut otettiin aina huomioon.

Kalmarin unionin traktaatti vuodelta 1397
  • Fil: kalmarin-unioni-dokumentti-traktaatti-1397.jpeg
  • Alt:
  • Image caption: Kaikkiaan 67 suurmiestä, piispaa ja papiston edustajaa Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista allekirjoitti sopimuksen Kalmarin unionin perustamisesta vuonna 1397. Sopimuksessa luki muun muassa: ”Kestävä ja rikkomaton sopimus, rauha ja liittolaisuus (- -) jotta valtakunnat eivät enää eroa, jos Jumala vain niin suo.”
  • Copy:
© Wikimedia Commons/Tom Jersø

Kalmarin unioni sisälsi siis alusta alkaen sisäisiä ristiriitoja, koska siinä toisaalta tavoiteltiin unionille vahvaa yhteistä hallitsijaa ja toisaalta aatelisto halusi rajoittaa kuninkaan valtaa.

Nämä ristiriidat aiheuttivat seuraavina vuosisatoina suuria ongelmia unionissa.

Miten Kalmarin unioni muodostui?

Margareeta I veteli naruista

Kalmarin unioni oli Tanskan kuningattaren Margareeta I:n ajatus. Hän halusi muodostaa pohjoismaisen unionin estääkseen Pohjois-Saksan mahtavien hansakaupunkien vaikutusvallan laajenemisen pohjoisemmaksi.

Pohjoismainen yhteistyö tanskalaisen hallitsijan johdolla alkoi muotoutua, kun Margareetan aviomies, Norjan kuningas Haakon VI kuoli vuonna 1380.

Kun Haakon oli haudattu, Haakonin ja Margareetan poika Olavi, joka oli jo Tanskan kruununperillinen, peri vallan. Olavi oli vasta 10-vuotias, joten Margareetasta tuli hänen sijaishallitsijansa.

Se onnistui, kun Margareeta lupasi maita ja linnoja tanskalaisille aatelisille. Lahjomalla hän sai taakseen enemmistön tuen.

Kuningatar Margareeta I:n sarkofagi

Kuningatar Margareeta I perusti Kalmarin unionin vuonna 1397 ja hallitsi käytännössä Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia kuolemaansa vuoteen 1412 asti. Hänen sarkofaginsa on esillä Tanskassa Roskilden tuomiokirkossa.

© Roskilde Domkirke

Olavi kuoli alaikäisenä vuonna 1387. Koska Margareeta oli nyt vailla kruununperillistä, hän adoptoi isosiskonsa Ingeborgin lapsenlapsen Eerik Pommerilaisen.

Ruotsissa valtaistuin horjui saksalaissyntyisen kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen alla. Kuningas lahjoitteli saksalaisille tukijoilleen tiloja ja linnoja, mikä romahdutti hänen suosionsa maan aatelisten keskuudessa.

Vuonna 1388 Albrekt syrjäytettiin ja valtaan nostettiin Margareeta I, joka kukisti Albrektin Åslen taistelussa Länsi-Ruotsissa vuotta myöhemmin. Margareeta I hallitsi nyt koko Pohjolaa ja oli Euroopan vaikutusvaltaisin nainen.

Kalmarin unioni takasi vuonna 1397 Tanskalle ylivertaisen aseman Pohjolassa ja sai aikaan rauhan kolmen kuningaskunnan välille nostamalla hallitsijaksi Eerik Pommerilaisen. Kaikille oli silti selvää, että käytännössä unionia hallitsi Margareeta.

Aikajana

Kalmarin unionin hallitsijat

Kalmarin unioni alkoi Margareeta I:n aikana rauhan ja yksimielisyyden merkeissä mutta päättyi verilöylyyn Ruotsissa vuonna 1520 Kristian II:n kaudella.

Margareeta I

  • Hallitsijana: 1397–1412

Tanskan kuningatar Margareeta I perusti Kalmarin unionin vuonna 1397 ja nosti sen kuninkaaksi adoptiopoikansa Eerik Pommerilaisen. Käytännössä Margareeta itse kuitenkin piti valtaa käsissään unionissa kuolemaansa vuoteen 1412 asti.

Eerik Pommerilainen

  • Hallitsijana: 1412–1439

Eerik Pommerilainen nousi virallisesti Kalmarin unionin johtoon Margareeta I:n jälkeen. Sodat saksalaista Henrik I Holsteinilaista vastaan saivat ruotsalaiset ja tanskalaiset kapinoimaan kuningasta vastaan, ja vuonna 1439 Eerik syrjäytettiin unionikuninkaan asemasta.

Kristoffer Baijerilainen

  • Hallitsijana: 1440–1448

Eerik Pommerilaisella ei ollut lapsia, ja hänen jälkeensä kuninkaaksi tuli hänen sisarentyttärenpoikansa Kristoffer Baijerilainen. Kristofferin kausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli 31-vuotiaana vuonna 1448.

Kristian I

  • Hallitsijana: 1448–1481

Kristofferin kuoltua vuonna 1448 Ruotsi ja Norja valitsivat itselleen oman kuninkaan Kaarle VIII Knuutinpoika Bonden. Tanskassa valtaan nousi Kristian I, ja vuonna 1452 hän hyökkäsi Ruotsiin ja syrjäytti Kaarlen.

Kuningas Hannu

  • Hallitsijana: 1481–1513

Kristian I:n poika Hannu ja lapsenlapsi Kristian II yrittivät kummatkin palauttaa Kalmarin unionin valtaamalla Ruotsin. Vuonna 1497 Hannun onnistui saada Ruotsi haltuunsa, jolloin hänestä tuli myös unionikuningas. Neljä vuotta myöhemmin ruotsalaiset hankkiutuivat hänestä eroon.

Kristian II

  • Hallitsijana: 1513–1521 (hallitsi Tanskaa ja Norjaa vuoteen 1523)

Kristian II aloitti sodan valtionhoitaja Sten Sturea ja Ruotsia vastaan vuonna 1517. Vuonna 1520 tanskalaissotilaat valtasivat Tukholman ja Sten Sture surmattiin. Kristian II oli nyt Kalmarin unionin kuningas, mutta koska hän teloitutti 82 ruotsalaista aatelista, puhkesi kapina, joka vuonna 1521 maksoi hänelle Ruotsin.

Miksi Kalmarin unioni hajosi?

Ruotsi hajotti unionin

Margareeta I:n kuoltua vuonna 1412 unioni säilyi ennallaan, mutta kun Eerik Pommerilainen nousi valtaan, tyytymättömyys sitä vastaan kasvoi etenkin Ruotsissa.

Vuonna 1416 Eerik Pommerilainen julisti sodan kreivi Henrik I Holsteinilaiselle tavoitellessaan Schleswigin herttuakuntaa.

Sota johti veronkorotuksiin, mikä nostatti ruotsalaiset ja tanskalaiset talonpojat kapinaan. Eerik Pommerilainen syrjäytettiin vuonna 1439, ja vuoden päästä aateli teki Kristoffer Baijerilaisesta uuden unionikuninkaan.

Kristoffer kävi Tanskan nimissä useita sotia Pohjois-Saksassa, mikä vaikeutti Ruotsin kauppaa sen tärkeimmän markkina-alueen eli Saksan kanssa.

Kristofferin kuoltua vuonna 1448 Ruotsi ja Norja olivat saaneet tarpeekseen ja valitsivat itselleen kuninkaaksi Kaarle VIII Knuutinpoika Bonden, joka vuonna 1451 julisti Tanskalle sodan.

Kuparipiirros Tukholman verilöylystä

Tukholman verilöylyssä Kristian II teloitutti 82 ruotsalaista aatelista. Vuoden 1676 kuparipiirros on tehty vuodelta 1524 peräisin olevan puupiirroksen perusteella, jonka ruotsalainen kapinajohtaja Kustaa Vaasa valmistutti propagandasodassa Kristian II:ta vastaan.

© Det Kongelige Bibliotek

Seuraavina vuosikymmeninä vaihtuvat Tanskan kuninkaat yrittivät sotaretkillä ja piirityksillä murskata ruotsalaiset siinä onnistumatta.

Vuonna 1497 Tanskan ja Norjan kuningas Hannun onnistui päästä valtaan Ruotsissa, ja hän ehti olla unionikuninkaana neljä vuotta, kunnes joutui luopumaan vallasta Ruotsissa.

Vuonna 1513 nousi Norjan ja Tanskan hallitsijaksi nousi Kristian II, joka onnistui Ruotsin sisäisen hajaannuksen vuoksi saamaan vallan myös siellä vuonna 1520.

Kristian II syytti useita Ruotsin aatelisia ”kerettiläisiksi”, ja 8. ja 9. marraskuuta hän teloitutti 82 ruotsalaisaatelista ja papiston edustajaa Tukholman verilöylyssä.

Teloitukset saivat aikaan valtavan kansannousun, ja jo seuraavana vuonna kuningas joutui luopumaan Ruotsista. Vuonna 1523 ruotsalaiset kapinajohtajat valitsivat Kustaa Vaasan Ruotsin kuninkaaksi.

Näin Kalmarin unioni sai lopullisen kuoliniskun.