1. Lääkäri vallankahvaan
Tanskan kuningas Kristian VII ja Karoliina Matilda olivat nuoria avioituessaan vuonna 1766.
Heidän avioelämänsä päättyi jo vuoden kuluttua häistä kuninkaan osoittaessa merkkejä mielisairaudesta ja remutessa kaupungilla rakastajattarensa kanssa, riehuessa kapakoissa ja sammuessa kaduille. Nuori kuningatar tunsi syystä itsensä hylätyksi.
Vieraillessaan Saksassa kuningas pestasi J. F. Struenseen henkilääkärikseen. Kuningatar ja lääkäri ystävystyivät, ja ystävyys syveni pian rakkaudeksi.
Kuninkaan mielisairaus paheni, ja hän luotti niin syvästi lääkäriinsä, että Struensee sai hänet erottamaan valtioneuvoston ja nimittämään itsensä ainoaksi ministeriksi. Käytännössä Struensee siis hallitsi koko valtakuntaa.
Kuningattaren rakastaja oli innostunut valistusajan ajatuksista ja toteutti koko joukon uudistuksia. Hän mm. rajoitti tilanomistajien oikeuksia, lakkautti sensuurin ja vahvisti painovapauden. Uudistukset toivat hänelle kuitenkin monia vihamiehiä.
Kun kuningatar vuonna 1771 synnytti tyttären, kaikki tiesivät Struenseen olevan lapsen isä, ja kuninkaan äidin mitta tuli täyteen.
Tammikuussa 1772 hän määräsi Struenseen pidätettäväksi ja tuomittavaksi kuolemaan majesteettirikoksesta.
Mestauksesta tuli oikea näytelmä: Struenseen kaula katkaistiin, minkä jälkeen hänen ruumiinsa ruhjottiin ja pantiin kaiken kansan nähtäväksi.
Karoliina Matildan ja Kristian VII:n liitto mitätöitiin ja kuningatar karkotettiin Saksaan, missä hän myöhemmin kuoli. Lapsensa hän joutui jättämään Tanskan hoviin. Lähes kaikki Struenseen toteuttamat uudistukset kumottiin.
Henkilääkäri Struensee käytti hyväkseen Kristian VII:n mielisairautta ja nappasi sekä kuningattaren että vallan. Vuonna 1772 hänet pidätettiin ja mestattiin julkisesti.
2. Rakkaus syöksi Maria Stuartin tuhoon
Skotlannin kuningatar Maria ja hänen miehensä lordi Darnley olivat päällisin puolin täydellinen pari.
Vuonna 1565 pidettyjen häiden jälkeen Darnley osoittautui kuitenkin rentuksi: hän ryyppäsi ja vieraili ahkerasti ilotaloissa. Kun mustasukkainen Darnley murhasi kiukuspäissään Marian yksityissihteerin, kuningatar sai tarpeekseen.
Hän haki turvaa Bothwellin jaarlista James Hepburnista. Kun Darnley sitten vuotta myöhemmin murhattiin, huhut väittivät murhaajaksi jaarlia – ja jopa Mariaa itseään.
Kuningattaren ja jaarlin avioitumista muutamaa viikkoa murhan jälkeen pidettiin vahvistuksena epäilyksille. Skotit olivat raivoissaan, ja Maria menetti uskolliset tukijansa.
Maria suljettiin linnaan ja pakotettiin luovuttamaan kruunu vauvaikäiselle pojalleen.
Maria etsi suojelusta serkultaan, Englannin kuningatar Elisabet I:ltä, mutta päätyikin tämän vangiksi ja myöhemmin mestauslavalle tuomittuna vehkeilystä Englannin hallitsijaa vastaan.
Jaarli pakeni Tanskaan, missä hänet kuitenkin vangittiin. Hän vietti mielisairauden riivaamat viime vuotensa Dragsholmin linnan vankityrmässä.
3. Rakastajatar hallitsijana
”Tässä lepää eräs, joka oli 20 vuotta neitsyt, seitsemän vuotta huora ja kahdeksan vuotta parittaja.” Näin pariisilaiset pilkkasivat vuonna 1764 kuollutta Madame de Pompadouria, joka oli ollut pitkään Ludvig XV:n rakastajatar ja lähin uskottu.
Nuori kaunotar herätti pahennusta heti tullessaan Versaillesin hoviin vuonna 1745. Hän ei ollut aatelinen, mikä sai hoviväen nyrpistämään puuteroituja neniään.
Madame de Pompadour oli omalta nimeltään Jeanne-Antoinette Poisson, ja vaikka hän oli naimisissa ja kahden lapsen äiti, hänen oma äitinsä piti huolta, että tytär liikkui ”sattumalta” samoissa piireissä kuninkaan kanssa.
Äidin vehkeily kannatti: alkuaikoina kuningas vietti sekä päivänsä että yönsä Jeanne-Antoinetten seurassa. Tämä tyydytti hallitsijan tarpeet ja piti huolen siitä, että Ludvigin päivät kuluivat metsästyksen, teatterin ja muiden huvitusten parissa.
Myöhemmin suhde hieman viileni, kun Madame de Pompadour menetti kiinnostuksensa makuukamarin riemuihin. Hän jätti Ludvigin vuoteen ja järjesti kuninkaalle liudan uusia rakastajattaria. Itse hän säilytti paikkansa kuninkaan tärkeimpänä neuvonantajana.
Seitsenvuotisen sodan aikana 1756–1763 juuri Madame de Pompadour ohjasi tapahtumien kulkua Ranskassa. Hänellä oli käytössään suuria sotilaskarttoja, joista hän seurasi tarkkaan Ranskan joukkojen liikkeitä.
Kansa syyttikin Ranskan katkerasta tappiosta Pompadouria, joka pettyi itsekin sodan tulokseen ja vetäytyi politiikasta potemaan tuberkuloosia. Hän kuoli sairaana ja onnettomana vain 42 vuoden ikäisenä.
4. Henrik VIII suututti paavin
Englannin Henrik VIII:n puoliso Katariina Aragonialainen oli tottunut miehensä naisseikkailuihin. Kun kuningas sitten iski silmänsä hovineito Anne Boleyniin, kyse ei kuitenkaan ollutkaan vain hetken ihastuksesta.
Henrik halusi Annen synnyttävän hänelle kruununperijän, mihin Katariina ei ollut pystynyt. Kuningatar kuitenkin kieltäytyi antamasta avioeroa, ja Henrikin piti anoa paavilta lupaa avioliittonsa mitätöimiseksi.
Ennen kuin paavi ehti vastata, Anne oli tullut raskaaksi, ja kuningas avioitui hänen kanssaan. Sitten hän julistautui Englannin kirkon pääksi ja pakotti Canterburyn arkkipiispan mitätöimään liittonsa Katariinan kanssa. Samalla hän rikkoi välinsä paavin kanssa.
Henrikin toimet herättivät pahennusta kautta Euroopan. Anne kruunattiin kuningattareksi ja pari eli onnellisena jonkin aikaa, mutta sitten onni haaleni.
Kun Annekaan ei onnistunut synnyttämään kuninkaalle poikaa ja perijää, tämä alkoi etsiä uutta kuningatarta.
Henrik väitti, että Anne oli noitunut hänet ja pettänyt häntä monien eri miesten kanssa. Anne Boleyn tuomittiin kuolemaan, ja hänet mestattiin 19.5.1536. Vain 11 päivää myöhemmin Henrik VIII avioitui Annen hovineidon Jane Seymourin kanssa.
Kirkko ja hovi eivät hyväksyneet Anne Boleynia. Henrik VIII:n avioliitto hänen kanssaan johti syviin ristiriitoihin.
5. Ludvig I luopui vallasta
Kun kurvikas Lola Montez tanssi, hänen aistikas liikehdintänsä sai kaikenikäisten miesten hormonit hyrräämään. Yksi Montezin hullaannuttamista herroista oli Baijerin ikääntyvä kuningas Ludvig I.
Montezin esiinnyttyä 1846 Münchenissä kuningas pyysi häntä jäämään kaupunkiin erityisvieraakseen ja vieraili ahkerasti tähtösen luona tämän hotellissa.
Ludvig I ei alkujaankaan ollut kansan suosiossa; Ranskan vallankumouksen jälkimainingit pyyhkivät Euroopan yli ja vaikuttivat myös Baijeriin, missä kuninkaan suhde kevytkenkäiseen tanssijattareen suututti alamaisia.
Pian müncheniläiset alkoivat huudella Lolan perään kaduilla ja heitellä häntä hevosenkakkaroilla.
Kun joukko ylioppilaita osoitti mieltään Lolaa vastaan, Ludvig I antoi sulkea yliopiston. Se sai koko kaupungin nousemaan barrikadeille ilmaisemaan tyytymättömyytensä hallitsijaan.
Lola pakeni Münchenistä, mutta mielenosoitukset jatkuivat. Myllerryksen keskellä kuningas luopui yllättäen kruunusta poikansa hyväksi aikomuksenaan lähteä Lolan perään.
Kapinoita kiihdytti huhu, jonka mukaan Ludvig I halusi ottaa mukaansa maanpakoon suuria summia rahaa sekä kruununjalokivet.
Kruununprinssi Maximilian, joka oli jo ehditty kruunata kuninkaaksi, sai ylipuhuttua isänsä jäämään Müncheniin. Ludvigin reilun vuoden kestänyt suhde tanssijattareen maksoi hänelle valtakunnan.
6. Prinsessa ei päässyt kruunajaisiinsa
Englannin Yrjö IV:n ja Caroline von Braunschweigin avioliitto oli alusta asti tuhoon tuomittu. Yrjön oli pakko avioitua vuonna 1795 saadakseen velkoja anteeksi vaikka pitikin tulevaa vaimoaan vastenmielisenä ja epähygieenisenä. Kaiken kukkuraksi Yrjö oli jo ehtinyt avioitua salaa.
Carolinekin piti miestään luotaantyöntävänä, ja parin kirjeenvaihto paljastaa, että he harrastivat avioliitossaan seksiä vain kolme kertaa. Molemmat asuivat omalla tahollaan ja heillä oli monia rakastajia.
Vuonna 1814 Caroline lähti Englannista ja matkusti ympäri Eurooppaa rakastajien ympäröimänä ja velkojien jahtaamana. Hän ei kuitenkaan ollut luopunut valtaistuinhaaveistaan, ja kun Yrjöä oltiin 1820 kruunaamassa kuninkaaksi, Caroline vaati tulla kruunatuksi kuningattareksi.
Hovi yritti kaikin keinoin pitää hänet poissa, ja kuningas yritti saada avioliiton mitätöityä. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja niinpä Caroline ohjattiin kruunajaisissa kirkon oven pieleen istumaan.
Caroline sairastui samana iltana. Hänelle nousi korkea kuume ja hän antoi rajusti ylen.
Kuolinsyy on hämärän peitossa, mutta Caroline itse oli vakuuttunut, että Yrjö IV oli myrkyttänyt hänet. Hänen hautakiveensä kaiverrettiin sanat ”Tässä lepää Caroline, Englannin loukattu
kuningatar”.
7. Sai kuninkaan – ei valtakuntaa
Kuningas Yrjö V oli vihainen. Kruununprinssi Edward oli nimittäin niittänyt kyseenalaista mainetta suhteillaan naimisissa oleviin naisiin. ”Kun kuolen, poika tuhoaa koko maan 12 kuukaudessa”, kuninkaan kerrotaan tokaisseen läheisilleen.
Yksi Edwardin naisystävistä oli jo toista kertaa naimisissa oleva Wallis Simpson. Edwardin ja Wallisin flirtti muuttui pian rakkaudeksi, mutta vanha kuningas ei hyväksynyt Wallisia. Paria varjostaneet poliisit raportoivat, että ”naisella oli tiukka ote prinssistä”.
Kun Wallis erosi miehestään vuonna 1935 ja Yrjö V kuoli vuotta myöhemmin, rakastavaiset olivat valmiit nousemaan Englannin kuninkaaksi ja kuningattareksi.
Sekä kansa että kirkko kuitenkin vastustivat ajatusta kiivaasti; Wallisia pidettiin täysin epäsopivana puolisona kuninkaalle. Edward ei kuitenkaan voinut ajatellakaan luopuvansa Wallisista.
Niinpä hän luopui kruunusta hallittuaan 11 kuukautta, ja hänen veljestään Yrjöstä tuli kuningas. Edward ja Wallis avioituivat ja elivät yhdessä Ranskassa Edwardin kuolemaan saakka vuonna 1972.
Britit eivät pitäneet Wallisia sopivana kumppanina Edwardille, mutta pari eli yhdessä elämänsä lopppuun.