1. NÄYTÖS: HULLAANTUMINEN
Anna Boleyn valloitti kuninkaan sydämen
Anna Boleyn valpastui, kun trumpetit kajauttivat fanfaarin ja juhlasalin ovet avautuivat. Hän näki oviaukossa Englannin kuninkaan Henrik VIII:n. Muodikkaaseen puhvihihaiseen tunikaan pukeutunut kuningas erottui selvästi hoviväestä. Kuninkaan punaiset kiharat pilkistivät hatun alta, ja hänen silmänsä loistivat kuten aina, kun hovissa oli tanssiaiset ja hänellä oli tilaisuus liehitellä hovineitoja.
Anna oli ollut kuningatar Katariinan hovineitona jo viisi vuotta, ja hän tiesi, että kuningasparin suhde oli viilentynyt. Espanjalaissyntyinen Katariina oli synnyttänyt vain yhden elävän tyttölapsen, ja koska hän oli jo 40-vuotias, hovilääkärit eivät uskoneet, että hän pystyisi enää saamaan poikaa, joka voisi periä valtaistuimen ja turvata Tudorin suvun tulevaisuuden.
”Teidän rakastajattarenne – ei koskaan! Vaimonne – jos niin tahdotte.” Anna Boleyn kirjeessä Henrik VIII:lle
Tuona iltana vuonna 1526 kuninkaan katse pysähtyi yhä uudelleen Anna Boleyniin, joka oli tottunut olemaan miesten nälkäisten katseiden kohteena. Hän oli saanut kasvatuksensa Ranskan hovissa ja oli sekä taitava tanssija että keskustelija, joka jätti Englannin hovin kaikki muut naiset varjoonsa. Tanssiaisten jälkeen Henrikin mielen valtasi yksi ainoa ajatus: Hän halusi saada Annan omakseen.
Traagisen rakkaustarinan siemen oli kylvetty, ja Englantia odottivat suuret mullistukset.
Kuningas lähetti kirjeitä ja lahjoja
Anna tiesi varsin hyvin, että Henrik VIII oli hullaantunut häneen, sillä kuningas alkoi pommittaa häntä kirjeillä ja lahjoilla. Yksi lahjoista oli pieni ketjuun kiinnitetty huilu. Se oli kuninkaan tapa sanoa: ”Anna merkki, niin tulen luoksesi.”
Kaikki hovissa tiesivät, että kuningas oli piintynyt häntäheikki, joka petti vaimoaan muiden naisten – kuten Annan vanhemman sisaren – kanssa. Nyt Henrik näytti kuitenkin olevan valmis luopumaan muista naisista Annan vuoksi.
”Tänä vuonna Amorin nuoli on haavoittanut minua, enkä vielä tiedä, onko se turhaa vai löydänkö paikan sydämestänne. Lupaan, että Te olisitte ainoa rakastajattareni ja että hylkäisin kaikki muut niin ajatuksissani kuin teoissani”, kuningas kirjoitti Annalle.
Älykäs Anna ei kuitenkaan halunnut vain päästä kuninkaan vuoteeseen. Hän halusi kuningattareksi.
”Teidän rakastajattarenne – ei koskaan! Vaimonne – jos niin tahdotte”, hän vastasi Henrikille tietäen hyvin, ettei yksikään Englannin kuninkaista ollut koskaan eronnut puolisostaan.
Anna Boleyn ja Henrik VIII pitivät molemmat metsästyksestä.
Henrik, joka oli tottunut saamaan haluamansa, vain rohkaistui Annan torjuvasta vastauksesta. Viikot muuttuivat kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, kun rakastavaiset lähettelivät lemmenkirjeitä ja vaihtoivat kaihoisia katseita aina kohdatessaan. Annan kamarin oven eteen ilmestyi yhä uusia lahjoja.
Eräänä päivänä hän löysi lahjarasiasta rannekorun, jossa oli Henrikin muotokuva. Mukana olevassa viestissä kuningas sanoi olevansa näin aina lähellä Annaa. Kaikki lahjat eivät olleet yhtä hienostuneita:
”Rakas Anna, lähetän Teille kauriin, jonka kaadoin itse eilen illalla, ja toivon, että ajattelette metsästäjää syödessänne sitä.”
Henrik tiesi Annan ehdot ja oli päättänyt erota Katariina-vaimostaan. Hän halusi vaihtaa kuningattaren ”hehkuvaan rakkaaseensa”, joksi hän kutsui Annaa kirjeissään.
Katolisessa Englannissa avioero tiesi kuitenkin yhteenottoa paavin ja Rooman kanssa.
Anna Boleyn oli kuningattaren hovinainen, mutta hän nappasikin kuninkaan itselleen.
Kuninkaan valittu hallitsi hovielämän kiemurat
Anna Boleyn kuului englantilaiseen aatelissukuun, mutta hän oli saanut kasvatuksensa Ranskan kuninkaan hovissa, sillä hänestä haluttiin tehdä täydellinen hovinainen.
Jaarlin tyttärenä Anna Boleyn syntyi maailmaan, jossa käytöstapoja ja etikettiä arvostettiin yli kaiken. Hänen isänsä Thomas Boleyn oli kuninkaan valtaneuvoston jäsen ja Englannin Ranskan-suurlähettiläs, ja isän mielestä oli luonnollista lähettää tytär kasvatiksi Euroopan muodikkaimpaan hoviin Ranskaan.
Anna oli älykäs ja oppi nopeasti keskustelemaan ja pukeutumaan tyylikkäästi, ja yhtä nopeasti hän oppi ranskan kielen. Hovissa hän kuului Frans I:n vaimon, kuningatar Clauden, lähipiiriin, ja hänen tehtävänsä oli koristaa kuningattaren seuruetta nuoruudellaan ja eleganssillaan hovin seremonioissa, juhlissa ja metsästysretkillä.
Anna Boleyn oli moniin aikalaisiinsa verrattuna hienostunut nainen, joka kirjoitti runoja ja osasi varastaa ihmisten huomion laulullaan ja tanssillaan. Lisäksi hän oli kiinnostunut teologiasta. Yhdeksän vuotta Ranskan hovissa olivat tehneet hänestä tavoitellun naimaikäisen naisen, kun hän palasi Englantiin Katariinan hovineidoksi.
Anna Boleynista tuli kuninkaan vaimo
Katolisessa Englannissa avioero edellytti paavin suostumusta, ja sen saaminen oli miltei mahdotonta, koska katolinen kirkko ei hyväksynyt avioeroa.
Neuvonantajiensa avulla Henrik laati kuitenkin asiakirjan, jossa hän selitti paaville, että avioliitto Katariinan kanssa ”piinasi hänen mieltään”, koska Katariina oli hänen veljensä leski.
Rooman vastaus joulukuussa 1529 oli lannistava: Avioliitto oli laillinen.
Anna seurasi kuninkaan avioeroprosessia sivusta. Hän näki, että Henrik todella oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen hänet.
Kuningatar Katariina oli jo siirretty syrjään hovista, ja Anna vietti paljon aikaa Henrikin seurassa. Kruunu alkoi maksaa hänen vaatteensa, ja lisäksi hänen käyttöönsä oli annettu omat vaunut ja palvelijoita.
Jo vuosia Anna oli ollut nainen, josta kaikki kuiskivat mutta josta ei saanut puhua ääneen. Syksyllä 1532 Henrik päätti lopettaa salailun ja myönsi Annalle Pembroken markiisittaren arvonimen. Uuden arvonimensä ansiosta Anna saattoi seurata kuningasta tämän vierailulle Ranskaan Katariinan jäädessä sateiseen Lontooseen.
Anna sädehti ja hurmasi kaikki kielitaidollaan, ja naamiaisten jälkeen hän sai Frans I:ltä lahjaksi arvokkaan jalokiven.
Henrik VIII hullaantui Anna Boleyniin niin, että vaaransi valtakuntansa saadakseen tämän omakseen.
Henrik oli silminnähden ylpeä kumppanistaan, ja kun pariskunta palasi Lontooseen, hän päätti ottaa tämän vaimokseen ilman paavin lupaa.
”Herrani, näyttäkää minulle paavin bulla, joka mitätöi ensimmäisen avioliittonne”, pyysi kuninkaan rippi-isä Rowland Lee, jonka oli määrä suorittaa vihkiminen.
”Mitä?! Uskallatko epäillä herrasi ja kuninkaasi sanaa?” vastasi Henrik, joka oli aiemmin kertonut papille, että paavi oli suostunut mitätöimään hänen ensimmäisen avioliittonsa.
Sen jälkeen Lee vihki Henrikin ja Annan mukisematta.
Kun uutinen kantautui Roomaan, paavi käski Henrikin perumaan laittoman avioliittonsa, mutta tämä kieltäytyi luopumasta Annasta.
”Järki on lakannut hallitsemasta Roomassa”, hän julisti ja käynnisti prosessin, joka johti Englannin pesäeroon katolisesta kirkosta ja jonka seurauksena monarkista tuli Englannin kirkon ylin johtaja.
Keväällä 1533 Henrikin ja Annan avioliitto julistettiin lailliseksi. Seitsemän vuoden salatun rakkauden jälkeen Anna Boleynista saattoi vihdoin tulla kuningatar.
2. NÄYTÖS: PETTYMYS
Raskaus herätti toivon
Kesäkuussa 1533 Lontoon asukkaat kerääntyivät Thamesin varrelle nähdäkseen kuninkaallisten veneiden lipuvan ohi matkalla uuden kuningattaren kruunajaisiin.
Etumaisessa lipuilla ja seinävaatteilla koristellussa veneessä istui Anna hovinaisineen. Hänen takanaan seurasi yli sata värikkäillä viireillä koristeltua venettä. Kuninkaan uusi vaimo oli matkalla Toweriin, kuninkaalliseen linnaan ja vankilaan, missä hänen oli etiketin mukaan määrä vastaanottaa kuningas.
Towerista Anna kuljetettiin kultaisen katoksen varjostamassa kantotuolissa Westminster Abbeyn katedraaliin, jossa hän asteli hitaasti kohti alttarin edessä olevaa valtaistuinta ja istuutui sille. Lyhyen messun jälkeen arkkipiispa painoi kruunun hänen päähänsä.
”Eläköön kuningatar!” väkijoukko huusi, kun Anna tuli ulos.
Anna Boleyn kruunattiin kuningattareksi Westminster Abbeyn katedraalissa kesällä 1533.
Hänen uhkea raskausvatsansa erottui selvästi kirjaillun juhlapuvun alla, eikä kukaan koko valtakunnassa odottanut synnytystä hartaammin kuin lapsen tuleva isä. Henrik oli varma, että Anna synnyttäisi hänelle Tudor-suvun miespuolisen perillisen.
Annan synnytys käynnistyi 7. syyskuuta Euroopan suurimmassa linnassa, Whitehallin palatsissa. Synnytyksen aikana Henrik vaelsi rauhattomana ympäri palatsia.
Anna riemuitsi, kun vauva lopulta päästi ensi parkaisunsa. Vauva oli terve ja reipas, mutta hänessä on yksi paha vika: hän oli tyttö. Anna näki pettymyksen Henrikin silmissä – hänkään ei ollut pystynyt antamaan Henrikille tämän niin kovasti kaipaamaa poikaa.
Tuosta hetkestä lähtien palatsin idylli alkoi rakoilla.
Elisabet I ei koskaan mennyt naimisiin, sillä hän ei halunnut luovuttaa valtaansa aviomiehelleen.
Anna Boleyn synnytti yhden Englannin parhaista hallitsijoista
Kukaan ei olisi voinut ennustaa, että Henrik VIII:n ja Anna Boleynin tytär Elisabet nousisi kerran valtaistuimelle, mutta reilut 11 vuotta isänsä kuoleman jälkeen Elisabetista tuli kuningatar ja yksi Englannin merkittävimmistä hallitsijoista.
Kun Henrik VIII kuoli vuonna 1547, nuori Elisabet ei ollut ehdolla kruununperilliseksi. Ensimmäisenä perimysjärjestyksessä oli sairaalloinen 13-vuotias Edvard VI, jonka äiti oli Henrik VIII:n kolmas vaimo Jane Seymour. Edvardin kuoltua vuonna 1553 valtaan nousi Henrikin ensimmäisen vaimon Katariinan tytär Maria.
Katolinen Maria I syöksi Englannin uskonnolliseen kaaokseen. Hänen kuoltuaan Elisabet I yhdisti taitavasti Englannin katoliset ja protestantit säätämällä maahan uuden kirkkojärjestyksen, joka ei kumonnut eroa Roomasta vaan oli yhdistelmä katolilaisuutta ja protestantismia.
Elisabet torjui monia ulkoisia uhkia. Hän muun muassa voitti Espanjan mahtavan armadan ja vangitsi ja mestautti skotlantilaisen Maria Stuartin, joka tavoitteli salaliittolaisten tuella Englannin kruunua. Elisabet I hallitsi 45 vuotta, ja hänen aikanaan Englanti kukoisti sekä taloudellisesti että kulttuurisesti.
Kuningas rakastui jälleen
Pieni prinsessa kastettiin Elisabetiksi, mutta Henrik ei osoittanut kiinnostusta tyttäreensä. Annan suruksi kuningas keskittyi lähinnä syömiseen, juomiseen ja syrjähyppyihin. 43-vuotias kuningas lihoi lihomistaan ja jahtasi häpeilemättä hovin nuoria naisia, jotka eivät voineet torjua hänen lähentelyitään.
Syyskuussa 1535 eli kaksi vuotta Elisabetin syntymän jälkeen yksi uusi tuttavuus alkoi merkitä Henrikille enemmänkin kuin vain hetken huumaa. Hän sai jälleen kerran osuman Amorin nuolesta. Uudelleen raskaana ollut Anna jäi kotiin Lontooseen, kun kuningas suuntasi vierailulle Wolf Hallin kartanoon Lounais-Englantiin.
Siellä hän rakastui Jane Seymouriin, joka oli aiemmin palvellut kuningatar Katariinan hovineitona. Jane ei ollut mikään häikäisevä kaunotar, mutta Henrik ihastui häneen silti.
”Jumala ei selvästikään aio antaa minulle poikaa, jota niin toivon.” Henrik VIII, kun Anna Boleyn sai keskenmenon ja menetti poikavauvan
Kuningas vaati Janea tulemaan mukanaan hoviin Lontooseen, ja pian Ranskan ja Espanjan suurlähettiläät raportoivat hallitsijoilleen, että Henrik VIII:lla oli uusi vakituinen rakastajatar.
Anna oli onneton, mutta hän yritti kätkeä tunteensa. Oli hyvin tavallista, että kuninkailla oli rakastajattaria – etenkin kun heidän vaimonsa oli raskaana, sillä tuohon aikaan uskottiin, että yhdyntä raskauden aikana tuotti epäonnea. Eräänä päivänä kuningatar kuitenkin yllätti miehensä, kun Jane istui hänen sylissään, ja hän tajusi, että Jane oli Henrikille enemmän kuin vain hetken huvitus.
Pian sen jälkeen hän sai hysteerisen kohtauksen, joka johti keskenmenoon. Anna joutui karvaasti kokemaan, että onnettomuudet eivät tulleet yksin.
Anna Boleyn menetti syntymättömän kruununprinssin
Anna tuli pian uudelleen raskaaksi syksyn 1535 jälkeen. Raskaus antoi hänelle uutta toivoa, ja hän uskoi, että poikalapsi saisi Henrikin unohtamaan uuden ihastuksensa.
Kaiken kaikkiaan uusi vuosi näytti alkavan Annan kannalta valoisissa merkeissä. Kuningatar Katariina kuoli 7. tammikuuta sydänsairauteen, mikä oli helpotus sekä Henrikille että Annalle.
Henrikin ei tarvinnut enää vatvoa, oliko avioero Katariinasta ollut virhe, sillä Anna oli nyt Englannin kiistaton kuningatar. Katariinan kuoleman jälkeen kuningaspari piti Thamesin varrella sijaitsevassa Greenwichin palatsissa suuret juhlat, joihin he ilmestyivät keltaisissa juhlavaatteissa mustien surupukujen sijaan.
Pian Anna näki Henrikin viettävän aiempaa enemmän aikaa pikku Elisabetin seurassa. Ylipainoinen kuningas nosteli tytärtään korkealle ilmaan ja juoksi puuskuttaen tämän perässä ympäri palatsia.
Kun Katariina laskettiin hautaan kolme viikkoa kuolemansa jälkeen 29. tammikuuta 1536, juhlamieli oli tiessään. Anna alkoi samana päivänä tuntea voimakkaita alavatsakipuja, ja hän sai jälleen keskenmenon. Surua syvensi se, että kolmen kuukauden ikäinen sikiö osoittautui pojaksi.
”Jumala ei selvästikään aio antaa minulle poikaa, jota niin toivon”, Henrik puuskahti katkerana Annan maatessa surun murtamana vuoteessa.
Anna tajusi toivon sovinnosta olevan mennyttä. Kuninkaan tunteet häntä kohtaan viilenivät yhtä kylmiksi kuin talvipakkanen palatsin ulkopuolella, ja seuraavana päivänä Henrik uskoutui hovimiehelleen, että hänet oli houkuteltu avioliittoon noituudella.
Henrik oli tajunnut, ettei Anna pystynyt synnyttämään hänelle poikaa, ja hänen piti keksiä jokin syy, jonka nojalla avioliitto voitaisiin mitätöidä.
3. NÄYTÖS: ROMAHDUS
Henrik valmistautui oikeudenkäyntiin
Keskenmenonsa jälkeen Anna ei juurikaan nähnyt aviomiestään. Hän oleskeli enimmäkseen Greenwichin palatsissa, kun taas Henrik asui Whitehallissa. Anna tiesi avioliittonsa olevan vaikeuksissa, mutta hän ei aavistanut, että Henrik halusi päästä hänestä eroon.
Jopa Henrik tajusi, että väitteet siitä, että Anna oli houkutellut hänet avioliittoon noituudella, olivat liikaa. Hän tiesi kuitenkin, että konkreettisemmat syytökset voisivat vapauttaa hänet vaimostaan.
Henrikin pääministeri ja neuvonantaja Thomas Cromwell oli ehdottanut Henrikille pesäeroa Roomasta eron saamiseksi Katariinasta, ja hän neuvoi tätä leimaamaan Annan uskottomaksi portoksi, joka halusi kuninkaalle pahaa.
Erottuaan kuningatar Katariina Aragonialaisesta Henrik VIII avioitui viiden muun naisen kanssa – toki yksi vaimo kerrallaan.
Kuninkaalla oli vaimoja jonoksi asti
Henrik VIII muistetaan etenkin monista vaimoistaan. Hänellä oli peräti kuusi vaimoa, joista kaksi päätti päivänsä mestauslavalla.
Katariina Aragonialainen (kuningatar 1509–1533)
Henrik VIII oli naimisissa espanjalaisen Katariinan kanssa yli 20 vuotta. Katariinan vanhemmat olivat katoliset Isabella I ja Ferdinand II, jotka rahoittivat Kolumbuksen matkan Amerikkaan vuonna 1492.
Anna Boleyn (1533–1536)
Henrik nai paavin toiveiden vastaisesti Anna Boleynin, joka oli kasvanut Ranskan hovissa. Kerrotaan, että Anna oli luonnostaan viehättävä ja elegantti, mikä sai miehet ihastumaan häneen.
Jane Seymour (1536–1537)
Aatelinen Jane Seymour synnytti Henrikille pojan, josta tuli kuningas Edvard VI, mutta hän kuoli pian synnytyksen jälkeen lapsivuoteeseen. Janea on kuvailtu hyvin lempeäksi ja tyyneksi.
Anna Kleveläinen (1540)
Henrik nai Thomas Cromwellin neuvosta protestanttisen saksalaisen Anna Kleveläisen mutta piti tätä vastenmielisenä. Avioliitto mitätöitiin kuuden kuukauden kuluttua häistä.
Katariina Howard (1540–1542)
Kaunis Katariina Howard oli Anna Boleynin serkku, ja hän koki saman julman kohtalon: hänet mestattiin syytettynä uskottomuudesta kuninkaalle.
Katariina Parr (1543–1547)
Oppinut Katariina Parr sai jakautuneen kuningasperheen lähentymään ja loi hyvät suhteet Henrikin lapsiin. Hän oli luultavasti saanut nimensä kummitätinsä, Henrikin ensimmäisen vaimon Katariina Aragonialaisen, mukaan.
Anna Boleyn vietiin Toweriin
Aamupäivällä 2. toukokuuta Anna oli katsomassa tennisottelua Greenwichin palatsin kentällä, kun kuninkaan lähetti saapui veneellä palatsin laituriin mukanaan uhkaava viesti: Kuningas määräsi kuningattaren saapumaan heti valtaneuvoston eteen.
Kuninkaan lähimmistä neuvonantajista koostuva neuvosto ilmoitti Annalle, että häntä syytettiin aviorikoksista useiden miesten kanssa. Sitten järkyttynyt Anna vietiin veneeseen, joka kuljetti hänet Towerin linnaan.
”Herra Kingston, viedäänkö minut teidän tyrmäänne?” kuningatar kysyi, kun Towerin linnan komentaja William Kingston otti hänet vastaan linnan venelaiturilla.
”Ei, arvon rouva. Asetutte samaan huoneistoon, jossa asuitte ennen kruunajaisianne”, vastasi komentaja ja saattoi nyyhkyttävän kuningattaren huoneistoon, jossa oli sängyt myös kolmelle hovinaiselle.
Anna on iloinen saadessaan seuraa, mutta todellisuudessa Cromwell oli määrännyt Kingstonin ja hovinaiset vakoilemaan kuningatarta ja raportoimaan kaikesta hänelle. Cromwell käynnisti mittavan mustamaalauskampanjan, ja pieninkin väärä sana kuningattarelta kelpasi todisteeksi hänen rikoksistaan.
Cromwell kuulusteli henkilökohtaisesti hovimuusikko Mark Smeatonia. Kovakouraisen kuulustelun – ja luultavasti kidutuksen jälkeen – Smeaton tunnusti olleensa kolme kertaa yhdynnässä kuningattaren kanssa.
”Armollinen kuninkaani, antakaa minun seistä oikeudenmukaisen tuomioistuimen edessä, jossa syyttäjinäni ja tuomareinani eivät toimi katkerimmat viholliseni.” Anna Boleyn anoi kirjeessään armoa Henrik VIII:lta.
Kun hovinaiset kertoivat Towerissa kuningattarelle Smeatonin tunnustuksesta, tämä ei ymmärtänyt kuulemaansa. Sen hän muisti, että hovimuusikko oli kerran ollut hänen huoneessaan ja ”nojaillut surullisen näköisenä ikkunaan”. Kun kuningatar oli kysynyt, mikä Smeatonilla oli hätänä, tämä oli vastannut että se oli samantekevää.
Vaikka Annan kertomukseen ei liittynyt mitään paheksuttavaa, se riitti Cromwellille. Jo se, että Smeaton on ollut kuningattaren kanssa kahden ja puhunut tälle hieman epämuodolliseen sävyyn, kelpasi todisteeksi siitä, että parilla oli ollut sopimaton suhde – muutenhan Smeaton olisi puhutellut kuningatarta tämän arvon mukaisesti.
Mustatakseen Annan maineen täydellisesti Cromwell pidätti myös kolme aatelismiestä ja syytti heitäkin suhteesta kuningattaren kanssa. Lisäksi hän väitti Annan suunnitelleen avioliittoa kamariherra Henry Norrisin kanssa Henrikin kuoleman jälkeen, mikä merkitsi maanpetosta. Myös Annan veli, kreivi George Boleyn, pidätettiin syytettynä seksisuhteesta sisarensa kanssa.
Annaa syytettiin aviorikoksista, maanpetoksesta ja insestistä – joista kaikista oli rangaistuksena kuolema.
Anna Boleyn kirjoitti kirjeen
Viruttuaan Towerissa neljä päivää Anna tarttui sulkakynään. Henrik ei ollut käynyt hänen luonaan, ja hän päätti kirjoittaa miehelleen kirjeen, vaikka hänen olikin vaikea ymmärtää tapahtunutta.
”Teidän Majesteettinne viha ja vangitsemiseni tulivat minulle niin suurena yllätyksenä, etten tiedä, mitä kirjoittaisin Teille tai mitä syytöksiä vastaan minun pitäisi puolustautua”, Anna aloitti ja antoi Henrikin ymmärtää, ettei hän voinut tunnustaa rikosta, jota hän ei ollut edes ajatellut.
Hän muistutti puolisoaan parin hyvistä ajoista ja vuosia kestäneestä rakkaudestaan tätä kohtaan ja pyysi, ettei Henrik antaisi ”hetken mielijohteen” hallita tekojaan ja tahrata uskollista vaimoaan ja viatonta tytärtään.
”Armollinen kuninkaani, antakaa minun seistä oikeudenmukaisen tuomioistuimen edessä, jossa syyttäjinäni ja tuomareinani eivät toimi katkerimmat viholliseni”, hän kirjoitti tietäen, että hänen tuomionsa oli ennalta varma, mikäli Henrik niin halusi.
”Jos kuitenkin olette jo päätöksenne tehnyt ja minun kuolemani sekä maineeni tahraaminen ovat teidän ilonne ja onnenne kannalta välttämättömiä, minä rukoilen, että Jumala antaa Teille tuon suuren synnin anteeksi.”
”Siis ratsaille ja matkaan, päästäkää koirat irti!” Henrik VIII Anna Boleynin kuoleman jälkeen
Henrik ja Cromwell eivät tunteneet armoa tai katumusta. 12. toukokuuta oikeus tuomitsi Smeatonin ja kolme muuta miestä kuolemaan, vaikka Smeatonin tunnustus olikin täysin epäuskottava. Muut kolme syytettyä kiistivät syyllisyytensä jyrkästi. Kamariherra Henry Norris vakuutti, että hän ”kärsisi mieluummin tuhat kuolemaa kuin syöksisi viattoman ihmisen kadotukseen”.
Kolme päivää myöhemmin Anna ja hänen veljensä kävelivät Towerin oikeussaliin, jossa tuomarit odottivat. Kuningatar kuunteli urheasti, kun Cromwellin häntä vastaan keksimät syytteet luettiin. Sitten hän puolustautui parhaan kykynsä mukaan.
”Hän vastasi kaikkiin syytteisiin niin älykkäästi ja hillitysti ja puolusti itseään niin selkein sanoin, ettei kukaan uskonut hänen olevan syyllinen”, eräs silminnäkijä kertoi.
Myös George Boleynin puolustus oli vakuuttava, mutta tuomarit eivät järkähtäneet. He totesivat sisarukset syyllisiksi ja tuomitsivat heidät kuolemaan mestaamalla.
Oikeudenkäynti oli pelkkä näytös
CROMWELLIN SYYTTEET
USKOTTOMUUS: Kuningattaren väitettiin syyllistyneen aviorikokseen 18:na eri päivänä vuosina 1533–1536 jopa viiden eri miehen kanssa kolmessa eri palatsissa.
INSESTI: Yksi viidestä syytetystä miehestä oli kuningattaren oma veli. Palvelustyttö väitti nähneensä George Boleynin menevän yksin kuningattaren huoneeseen useita kertoja, muun muassa joulukuussa 1535.
MAANPETOS: Huhun mukaan Anna oli sanonut Sir Henry Norrisille tämän ”havittelevan kuolleiden miesten kenkiä”. Tämän väitettiin merkitsevän sitä, että kuningatar suunnitteli kuninkaan murhaamista voidakseen avioitua Norrisin kanssa.
BOLEYNIN PUOLUSTUS
USKOTTOMUUS: Kolmena neljästä mainitusta päivästä kuningatar ei ollut lähelläkään palatseja, joissa syyttäjä väitti hänen pettäneen kuningasta.
INSESTI: Kuningatar oli tavannut veljensä kahden kesken, mutta miksi hän olisi halunnut vietellä oman veljensä etenkin ollessaan raskaana?
MAANPETOS: Anna Boleyn totesi, ettei ketään pitänyt tuomita huhujen perusteella. Jos hän oli sanonut jotain sentapaista, kyseessä oli ollut kepeä pila eikä järjetön salaliitto.
Anna Boleyn mestattiin
Mestausta edeltäneet päivät olivat Annalle raskaita. Hän oli menettänyt asemansa, hän oli epäsuorasti syyllinen viiden miehen – mukaan lukien oman veljensä – kuolemaan, eikä hän saanut nähdä tytärtään. Hän vuoroin itki kurjaa kohtaloaan ja vuoroin rukoili pelastusta ja armoa.
Aamunkoitteessa 18. toukokuuta 1536 Anna valmistautui kuolemaansa, jonka oli määrä tapahtua kello 9. Hän pyysi komentaja Kingstonia todistamaan viimeistä rippiään, jossa hän vannoi syyttömyyttään.
Anna joutui kuitenkin odottamaan kuolemaa vielä vuorokauden, koska Calais’sta tilatun, tarkkuudestaan tunnetun pyövelin tulo Lontooseen oli viivästynyt. Seuraavana aamuna komentaja Kingston tuli ilmoittamaan, että aika oli tullut.
Viimeisenä kunnianosoituksena Anna Boleyn mestattiin kirveen sijaan miekalla.
Anna Boleyn oli pukeutunut kärpännahalla kantattuun harmaaseen damastipukuun ja koonnut hiuksensa hiusverkon alle, kun hän laskeutui tornista ja astui linnan mukulakivillä kivetylle sisäpihalle, jossa teloituspaikka sijaitsi. Yleisö, heidän joukossaan pääministeri Cromwell, oli asettunut mestauslavan ympärille, mutta Henrikiä ei näkynyt.
Anna polvistui mestauspölkyn eteen, ja pyöveli pyysi apuriaan ojentamaan miekan, jolla aateliset mestattiin kirveen sijasta.
”Herra, armahda minua”, Anna parahti, ennen kuin miekka iskeytyi hänen paljaaseen kaulaansa.
Hetkeä myöhemmin yksi Towerin tykeistä laukesi jyrähtäen merkiksi Anna Boleynin kuolemasta. Joidenkin lähteiden mukaan pamaus kuului myös Lontoon ulkopuolella sijaitsevaan Epping Forestin metsään, jossa Henrik VIII oli metsästämässä ja odottamassa äänimerkkiä Towerista.
”Nyt se on tehty!” hän totesi. ”Siis ratsaille ja matkaan, päästäkää koirat irti!”
11 päivää myöhemmin Henrik otti Jane Seymourin vaimokseen toivoen yhä saavansa miespuolisen perillisen.