Useimpien 1600- ja 1700-luvulla eläneiden aikalaistensa tavoin myös Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV kaihtoi kuumia kylpyjä.
Tuon ajan lääkärit nimittäin tiesivät aivan oikein, että lämmin vesi avaa ihohuokoset, ja siksi he uskoivat kehon olevan erityisen altis etenkin seisovassa vedessä piileville taudeille. Tuohon aikaan jopa ruton uskottiin leviävän kylpyveden välityksellä.
Omana aikanaan Aurinkokuningasta pidettiin kuitenkin puhtausintoilijana, sillä hän otti joka aamu ”kuivakylvyn” – eli palvelijat pyyhkivät hänen kehonsa aqua vitaella eli etanolilla, joka oli 90 prosenttisesti alkoholia.
Vain kasvonsa Ludvig huuhteli kylmällä vedellä. Päivittäinen pesu ei kuitenkaan auttanut Ludvigin pahanhajuiseen hengitykseen eikä hikoiluun.
Muun muassa Voltaire kirjoitti Versaillesin kammottavasta löyhkästä.
Kuningas joutui vaihtamaan paitansa kolmesti päivässä ja käyttämään niin runsaasti hajusteita, että häntä kutsuttiin ”Suloiseksi kukkaseksi”.
Ludvigille kehitettiin jatkuvasti uusia parfyymejä, jotta hänellä olisi oma tuoksu jokaiselle viikonpäivälle.
Kuninkaan vaatteet taas pestiin ruusua, jasmiininkukkaa ja myskiä sisältävällä vedellä.
Vanhemmiten Ludvig käytti vain appelsiininkukkaa sisältäviä tuoksuja – mahdollisesti siksi, että hän oli ajan mittaan allergisoitunut monille parfyymien yleisille ainesosille.