Habsburgin hallitsija-suvun juuret olivat pienessä kreivikunnassa Sveitsissä, jonne suvun esi-isä Radbot rakennutti linnan Aarjoen rannalle. Myöhemmin suku nousi Itävallan johtoon, ja pian se hallitsi suurta osaa Eurooppaa ja sen valta ulottui aina Amerikkaan asti.
Suvun mahdin kasvu oli pitkälti strategisesti solmittujen avioliittojen ansiota, ja Habsburgien tunnuslauseeksi muotoutuikin: ”Sotikoot muut, onnellinen Itävalta harrastaa naimakauppoja.”
Suku sai nimensä linnan mukaan
Vuonna 1020 sveitsiläisen Klettgaun kantonin kreivi Radbot rakensi linnan nykyisen Zürichin länsipuolelle. Linna nousi Aarjoen rantakalliolle ja sai nimen Habichtsburg eli haukkalinna.
Habsburg-nimen taustalla on saksan kielen sana Habicht, ”haukka”.
Nimi muokkautui puhekielessä ”Habsurgiksi”, jonka Radbotin jälkeläiset omaksuivat sukunimekseen.
Itävallan valloitus
Habsburgilainen kreivi Rudolf valittiin vuonna 1273 Saksan kuninkaaksi. Vuonna 1278 hän lähti sotaan Böömin kuningasta, Itävallan saksankielisiä alueita hallinnutta Ottokar II:ta vastaan.
Rudolf voitti Ottokarin Marchfeldin taistelussa Wienin pohjoispuolella ja julisti Itävallan kuuluvan Habsburgeille.
Marchfeldin taistelu voitettiin Unkarin kuninkaan tuella. Tässä voittajat onnittelevat toisiaan surmatun Ottokarin vieressä.
Hänen poikansa Albert laajensi valtakuntaa Böömiin, mutta hänet murhattiin vuonna 1308 kapinan yhteydessä.
Avioliittojen avulla valtaan Euroopassa
Vuonna 1477 habsburgilainen hallit-sija Maximilian avioitui Burgundin Marian kanssa ja sai avioliiton kautta hallintaansa nykyisten Alankomaiden alueet.
Maximilian ja Filip hankkivat Hollannin ja Espanjan hallinnan naimakaupoilla.
Maximilian naitti poikansa Filipin Espanjan prinsessa Johannalle. Liitto varmisti Habsburgien otteen Espanjan kruunusta, kun pojasta vuonna 1516 tuli kuningas Kaarle I.
Kaarle V hallitsi koko Eurooppaa
Vuonna 1519 Kaarle I valittiin Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi, ja hänen hallitsijanimekseen tuli Kaarle V. Hänestä tuli Euroopan mahtavin monarkki, joka hallitsi Itävalta-Unkaria, osia Saksasta, Etelä-Italiaa, Alankomaita ja Espanjan siirtomaita Amerikassa.
Kaarle V hallitsi valtakuntaa, joka ulottui neljän miljoonan neliökilometrin alueelle.
Vuonna 1556 Kaarle vetäytyi elämänsä viimeisiksi vuosiksi luostariin Espanjaan. Hän luovutti itävaltalaiset maaomistuksensa ja keisarin kruunun veljelleen, ja hänen poikansa Filip peri Espanjan. Näin Habsburgien valtakunta jakautui kahtia.
Punainen: Habsburgien hallussa vuonna 1521.
Oranssi: Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (*).
(*) Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli useiden kreivi- ja herttuakuntien liittouma. Keisari oli liittouman virallinen hallitsija, mutta todellinen valta oli eri maiden hallitsijoilla.
Sisäsiittoisuuden kirous
Habsburgien tapa avioitua lähisuku-laistensa kanssa heikensi sukua ajan mittaan, mikä ilmeni synnynnäisinä sairauksina. Myös suvulle tyypillistä ulkonevaa leukaa pidetään sisäsiittoisuuden merkkinä.
Niin sanottu Habsburgien leuka oli ylen ulkoneva.
Espanjan Kaarle II oli syntymästään asti sairas ja jäi lapsettomaksi. Hänen kuoltuaan vuonna 1700 suku menetti Espanjan hallinnan.
Napoleon hajotti keisarikunnan
Napoleonin sotien aikana Habsburgit menettivät lopulta Alankomaat ja suuren osan Saksaa Ranskalle. Vuonna 1805 Napoleonia vastaan käydyn kohtalokkaan Ulmin taistelun jälkeen valtakunta luhistui, ja vain Itävalta-Unkari jäi jäljelle.
Keisari Frans I julisti itsensä Itävallan keisariksi, ja samalla Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajonneeksi.
Viimeinen Habsburg
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajotettiin 1919, ja Kaarle I joutui luopumaan kruunusta. Habsburgien suvulta evättiin lailla pääsy uuden Itävallan tasavallan johtoon, ja sama tapahtui Unkarissa kaksi vuotta myöhemmin.
Kaarle I kuoli vuosi vallasta syöksemisensä jälkeen.
Vuonna 2009 suku haki oikeutta osallistua Itävallan presidentinvaaleihin.