GALLERIA: Elisabetin vaiherikas elämä

Prinsessa Elisabet syntyi 21. huhtikuuta 1926. Hänestä tuli kruununperijä, kun hänen setänsä Edvard VIII luopui kruunusta voidakseen avioitua yhdysvaltalaisen Wallis Simpsonin kanssa vuonna 1936 ja Elisabetin isä nousi valtaistuimelle.

Elisabet sai opetusta kotonaan Buckinghamin palatsissa samoin kuin pikkusisarensa prinsessa Margaret. Häntä pidettiin iloisena, tarkkaavaisena ja älykkäänä. Hän teki suuren vaikutuksen muun muassa Winston Churchilliin.

Kuningasperhe ei suostunut lähtemään sodan aikana pakoon Kanadaan saksalaisten Britanniaan tekemistä ilmahyökkäyksistä huolimatta. Kun Elisabet täytti 18, hän kouluttautui armeijassa mekaanikoksi.

Elisabet kiinnitti jo 13-vuotiaana huomionsa 18-vuotiaaseen merikadetti Philip Mountbatteniin. He aloittivat kirjeenvaihdon, ja parin vuoden päästä prinsessa oli tehnyt päätöksensä. Pari vihittiin Westminster Abbeyssä vuonna 1947.

Nuoripari asettui asumaan Lontooseen Clarence Houseen saadakseen olla rauhassa – Philipin oli vielä opeteltava kuninkaallista elämää. Seuraavana vuonna (1948) Elisabet synnytti parin ensimmäisen lapsen, Charlesin. Vallanperimys oli turvattu.

Miljoonat britit pakkautuivat tv:n ääreen, kun Elisabet II kruunattiin virallisesti kuningattareksi 2. kesäkuuta 1953. Seremonia Westminster Abbeyssä televisioitiin pääministeri Winston Churchillin vastustelusta huolimatta.

Kruunajaisseremonian päätteeksi Elisabet sai päähänsä kruunun, ”The Imperial State Crownin”. Se on koristeltu 2 868 timantilla, 273 helmellä, 17 safiirilla, 11 smaragdilla ja viidellä rubiinilla.

Brittiläinen imperiumi oli laajimmillaan vuonna 1913, jolloin se käsitti neljäsosan maailman väestöstä. Elisabetin aikana mm. Ghana (1957), Kypros (1960), Tansania (1961), Qatar (1971), Bahama (1973) ja Rhodesia (1980) irtautuivat imperiumista.

Charles (syntyi 1948) on esikoisena ensimmäinen kruununperimyksessä. Hän on valmistautunut tehtäväänsä opiskelemalla arkeologiaa, antropologiaa ja historiaa Cambridgessa (MA vuonna 1975).

Anne (1950) avioitui vuonna 1973 kapteeni Mark Phillipsin kanssa, mutta avioliitto ajautui vaikeuksiin ja pariskunta erosi. Prinsessa on nykyään naimisissa vara-amiraali Timothy Laurencen kanssa ja hoitaa ahkerasti kuninkaallisia edustustehtäviä.

Andrew (1960) on monien mukaan Elisabetin suosikkipoika. Hän osallistui Falklandin sotaan helikopterilentäjänä (1982). Kun hän joutui syytteeseen alaikäisen hyväksikäyttämisestä vuonna 2021, hän joutui luopumaan arvonimistään ja virallisista tehtävistään.

Edward (1964) perusti 27-vuotiaana tv-tuotantoyhtiön, joka teki ohjelmia etenkin kuninkaallisista ja heidän historiastaan. Hän sai paljon kritiikkiä asemansa hyödyntämisestä. Vuodesta 2002 Edward on keskittynyt kuninkaallisiin velvollisuuksiin.

Vaikka brittiläinen imperiumi hajosi, Elisabet on 1950-luvun alusta ollut Britannian lisäksi 15 itsenäisen valtion hallitsija Kansainyhteisöön kuuluvassa Commonwealth Realmissa. Yksi näistä maista on Australia (kuva, 1970).

Kuningatar järjestää Lontoon ytimessä sijaitsevassa Buckinghamin palatsissa juhlallisia illallisia harvoille ja valituille. G7-huippukokouksessa vuonna 1977 vieraslistalla olivat muun muassa Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter, Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Schmidt ja Kanadan pääministeri Pierre Trudeau.

”En voi tarkastella vuotta 1992 pelkällä ilolla. Se ollut varsinainen annus horribilis”, kuningatar totesi vuoden 1992 lopulla. Charlesin, Andrew’n ja Annen avioliitot hajosivat ja Windsorin linnassa oli tulipalo.

Prinssi Charlesista eronnut prinsessa Diana kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa Pariisissa 31. elokuuta 1997. Kansa oli raivoissaan ja suruissaan, mutta kuningatar piti muistopuheen vasta viiden päivän päästä pääministeri Tony Blairin kehotuksesta.

6. helmikuuta 2022 Elisabet II viettää valtansa platinajuhlia hallittuaan Britanniaa 70 vuotta. Näin kuningatar on kauimmin hallinnut brittimonarkki kautta aikojen – ja yksi kauimmin hallinneista maailmassa. Johdossa on Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV, joka hallitsi 72 vuotta ja 110 päivää.