Englannin Kleopatra meni vuoteeseen vihollisen kanssa
Englannin kuningatar Emma jäi leskeksi, kun hänen puolisonsa kuningas Ethelred II kuoli vuonna 1016. Samoihin aikoihin viikingit hyökkäsivät Englantiin. Kuningatar ei paennut vaaraa vaan päätti turvata asemansa naimalla valloittajan, Tanskan Knuut Suuren.

Emman muotokuva on peräisin hänen kunniakseen kirjoitetusta Encomium Emmae Reginae -teoksesta noin vuodelta 1041. 67-vuotiaaksi elänyt Emma oli aviossa kahden kuninkaan kanssa ja näki kahden poikansa nousevan valtaistuimelle.
Hovimies kahlasi rantavedessä kohti vähän matkan päässä odottavaa laivaa Normandian rannikolla huhtikuisena aamuna vuonna 1002.
Hän kantoi 16-vuotiasta neitoa, joka oli pukeutunut lämpimiin vaatteisiin suojaksi navakalta tuulelta.
Laivassa neitoa oli vastassa joukko hovinaisia, joiden tehtävänä oli huolehtia hänestä matkan aikana.
Neidon nimi oli Emma, ja hän oli Normandian jaarlin pikkusisar. Hän oli matkalla Englantiin, jossa hänet vihittäisiin Englannin kuninkaan Ethelred II:n kanssa sinetiksi Normandian ja Englannin solmimalle liitolle.
Kun Emma oli päässyt laivaan, kapteeni antoi lähtökäskyn. Kuningattaren saattueen hienosti koristeltujen laivojen airot laskettiin veteen, ja pian tuuli tarttui laivojen purjeisiin ja ne lähtivät kiitämään aalloilla kohti Englantia.
Kolme päivää myöhemmin laivat saapuivat Englannin kaakkoisrannikolle.
Sieltä Emman matka jatkui Canterburyyn, jonka suuressa katedraalissa arkkipiispa Elfric vihki Emman ja häntä lähes 20 vuotta vanhemman Ethelredin avioliittoon.
Vihkimisen jälkeen nuori morsian polvistui alttarille. Sitten piispat rukoilivat ja voitelivat hänet pyhällä öljyllä ja laskivat hänen hiuksilleen kruunun. Emma oli nyt Englannin kuningatar.
Vihkimistä seuranneessa hääjuhlassa tarjoiltiin monenlaisia herkkuja.
Oli villisikaa, härkää, ankeriasta, silliä, lohta ja ostereita, jotka huuhdottiin alas simalla, oluella, vahvalla siiderillä ja reininviinillä.
Arvokkaimmille vieraille tarjoiltiin lisäksi harmaahaikaraa ja kurkea. Illan edetessä tunnelma kohosi kattoon.
Pikareita täytettiin ahkerasti, ja lopulta jopa piispat hoilasivat kuorossa juomalauluja huilujen, torvien ja säkkipillien säestäminä.
Kukaan ei aavistanut, että nuori kuningatar ohjailisi Englannin politiikkaa seuraavien viidenkymmenen vuoden ajan – ja että hän torjuisi viikinkien uhkan tavalla, josta Egyptin kuningatar Kleopatrakin olisi voinut olla ylpeä.