Windsorin linna, 20.4.1859
Olen juuri saanut 18. päivänä lähettämäsi kirjeen, monet kiitokset siitä. Olen iloinen, että olet kanssani samaa mieltä siitä, mitä kirjoitin keskinäisestä kirjeenvaihdostamme.
Kirjeemme tuovat minulle suurta iloa ja lohtua, sillä on hirvittävää, että asumme niin kaukana toisistamme ja olemme aina erossa. Olen itse asiassa tullut vähitellen siihen tulokseen, ettei minun pitäisi sallia sisartesi avioitua.
Ei joka tapauksessa ainakaan sellaisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi he ovat jatkuvasti poissa vanhempiensa luota ja vierailevat luonamme vain harvoin, kuten sinun tapauksessasi – vieläpä vastoin kaikkea, mitä minulle silloin luvattiin.
Olen iloinen, että voit jakaa tunteeni äitinä. Ymmärräthän, kultaseni, että se on kauhistuttava hetki, kun joutuu luovuttamaan viattoman lapsensa miehelle ja tämän jälkeen vielä ajattelemaan kaikkea, mitä hänen täytyykään käydä läpi!
Tämä pitää paikkansa niissäkin tapauksissa, joissa aviomies on miellyttävää laatua.