Whistleblower on henkilö, joka paljastaa kyseenalaista tai laitonta toimintaa. Monissa maissa whistleblowereihin sovelletaan erityisiä sääntöjä ja lakeja, joiden tarkoitus on suojella heitä.
Whistleblowereita koskevat lait juontuvat 600-luvun Englannista. Siellä laki palkitsi kansalaiset, jotka paljastivat kuninkaanvaltaan kohdistuvia laittomuuksia. Varhaisin esimerkki on vuodelta 695, jolloin englantilainen kuningas Wihtred julisti, että se, joka ilmiantoi sapattina luvattomasti työskentelevän, saisi ”puolet sakoista ja työstä saaduista tuloista”.
Samuel Shaw ensin erotettiin ja sitten pidätettiin – ja myöhemmin häntä alettiin pitää kansallissankarina.
Whistleblower pidätettiin
Yksi ensimmäisistä nimetyistä whistleblowereista oli yhdysvaltalainen meriupseeri Samuel Shaw, joka todisti vuonna 1777 esimiehensä kohtelevan vankeja ”mitä epäinhimillisimmällä ja barbaarisimmalla tavalla”.
Kun Shaw ilmoitti näkemästään, hänet erotettiin laivastosta. Myöhemmin hänet pidätettiin ja häntä syytettiin kunnianloukkauksesta. Kuulusteluissa Shaw julisti, ettei ollut tehnyt muuta kuin velvollisuutensa.
Oikeus vapautti Shaw’n, ja kongressi hyväksyi lain, joka suojeli whistleblowereita. Se painotti, että jokaisella kansalaisella oli velvollisuus ilmoittaa viranomaisille viranhaltijasta, joka syyllistyy ”lainrikkomukseen, petokseen tai rikokseen”.
Käsite whistleblower eli ”pilliin puhaltaja” on peräisin 1800-luvulta ja viittaa siihen, että järjestyksenvalvojat puhalsivat pilliin havaitessaan laittomuuksia. Sana yleistyi etenkin 1960-luvulla.