DOE & National Nuclear Security Administration & LLNL
Kaksi pukumiestä aavikolla

Kuka keksi vetypommin?

Hän kehitti historian tehokkaimman pommin ja uskoi, että ydinaseiden varastointi oli Yhdysvalloille ainoa oikea ratkaisu. Kollegaansa vastaan todistettuaan Edward Teller kuitenkin karkotettiin tiedeyhteisön ulkopuolelle.

Useat tutkijat kehittivät vetypommia, mutta yksi merkittävimmistä oli teoreettinen fyysikko Edward Teller, jota kutsutaan usein "vetypommin isäksi".

Hän syntyi Unkarissa ja matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1935 paetakseen Euroopassa yltyvää antisemitismiä Hitlerin noustua valtaan Saksassa.

Yhdysvalloissa Tellerillä oli merkittävä rooli ydinaseiden kehittämisessä, ja hän oli mukana toisen maailmansodan Manhattan-projektissa, jossa kehitettiin ensimmäinen atomipommi.

Teller vaikutti merkittävällä tavalla myös atomipommin kehittämiseen, mutta hänet tunnetaan parhaiten työstään vetypommin parissa. Se on atomipommia tehokkaampi ase, joka hyödyntää atomien fuusioenergiaa toisin kuin fissioon perustuva atomipommi.

Teller kehitti yhdessä matemaatikko Stanislaw Ulamin kanssa sanotun Teller-Ulam-mallin, joka muodosti vetypommin teknisen perustan.

Ensimmäinen Tellerin ideoihin perustuva vetypommi laukaistiin koeräjäytyksellä 1. marraskuuta 1952, ja se oli tuhat kertaa tehokkaampi kuin Hiroshimaan pudotettu atomipommi.

Teller todisti kollegaansa vastaan

Teller oli koko uransa ajan erittäin kiistelty henkilö.

Hän kannatti ydinaseita intohimoisesti ja otti usein kiihkeästi yhteen fyysikko J. Robert Oppenheimerin kanssa, joka oli Manhattan-projektin johtava hahmo.

Kaksi pukumiestä aavikolla

Vetypommin kehittäminen sai aikaan syvän juovan J. Robert Oppenheimerin (vasemmalla) ja Edward Tellerin (oikealla) välillä.

© DOE & National Nuclear Security Administration & LLNL

Telleristä poiketen Oppenheimer vastusti vetypommin kehittämistä ja uskoi, että ydinaseiden tulisi olla rajoitettuja ja tiukasti valvottuja.

Viranomaiset tarkistivat vuonna 1954 Oppenheimerin turvallisuusselvityksen. Kuulemisissa Teller todisti Oppenheimeria vastaan ja totesi pitävänsä häntä turvallisuusriskinä Yhdysvalloille.

Todistuksella oli merkittävä rooli, kun Oppenheimerin turvallisuusluokitus päätettiin peruuttaa, ja se käytännössä lopetti hänen roolinsa Yhdysvaltain hallituksen johtavana ydinpoliittisena neuvonantajana.

Tapahtuman jälkeen suuri osa tiedeyhteisöstä hyljeksi Telleriä, sillä monet katsoivat hänen pettäneen kollegansa edistääkseen omaa uraansa.