Kuningatar Elisabet I:n Englanti 1500-luvulla on hyvä veikkaus historian ensimmäiseksi joukkovalvontaa harjoittaneeksi valtioksi. Kuningatar pelkäsi, että hänen vihollisensa yrittäisivät murhata hänet, ja hän perusti laajan vakoojaverkoston tarkkailemaan kaikkea ja kaikkia.
Elisabetin vakoojat sieppasivat kirjeitä, mursivat koodeja ja tarkkailivat henkilöitä, jota saattoivat uhata hallitsijan henkeä.
Elisabetilla oli syytäkin pelätä henkensä puolesta. Kun protestanttisesta Elisabetista tuli kuningatar vuonna 1559, Englanti oli jakautunut uskonnollisesti kahtia. Monien mielestä valtaistuin kuului hänen katoliselle serkulleen Maria Stuartille, ja Elisabet joutui taistelemaan säilyttääkseen valtansa. Myös Euroopan katoliset valtiot halusivat syöstä Elisabetin vallasta.
Elisabet I:n vakoojaverkosto suojeli häntä tehokkaasti, ja hän kuoli luonnollisen kuoleman 69-vuotiaana vuonna 1603.
Vakoojat paljastivat salaliiton
Kuningatar palkkasi valtavan määrän vakoojia, jotka toimivat hänen silminään ja korvinaan – sekä Englannissa että naapurimaissa. Oikea vakoojien armeija kulki kaduilla ja kujilla kuulostelemassa puheita kapinoista ja salaliitoista.
Vakoojia ”oli niin paljon ja he olivat niin uutteria, että melkein joka tunti kuulimme jonkun joutuneen vangiksi joko epäilyksen tai ilmiannon perusteella”, eräs katolinen pappi kirjoitti.
Vuonna 1589 Elisabetin vakoojat sieppasivat salakirjoituksella kirjoitetun kirjeen, joka paljasti, että joukko katolisia Maria Stuartin kannattajia suunnitteli tämän siunauksella Elisabetin salamurhaa. Kaikki salaliittolaiset teloitettiin.