Per O. Jørgensen/HISTORIA

Vastapainokatapultti oli keskiajan tuhoisa superase

Kauhistuttava uusi ase sai keskiajalla linnanherrojen polvet tutisemaan. Aiemmat heittokoneet viskoivat ammuksia linnoitusten muurien sisälle, mutta trebuchet eli vastapainokatapultti moukaroi satojen kilojen kivillä myös muureja murskaksi.

Vastapainokatapultti, heittokone, trebuchet, katapultti – keskiajan asevarustelun julmalla lapsella on monta nimeä.

Miten niillä ammuttiin ja milloin niitä käytettiin?

Kerromme laiteen historiaa muinaisesta Kiinasta alkaen aina siihen asti, kun vielä vahvempi ase korvasi heittokoneet.

Tyyntä myrskyn edellä

Eteläranskalaisen Minerven kaupungin asukkaat olivat jo useita päiviä seuranneet huolestuneina vihollisen liikkeitä. Oli vuosi 1210, ja Ranskassa riehui sisällissota.

Kaksi vuotta aiemmin Ranskan kuningas oli julistanut ristiretken omaa kristinuskon suuntaustaan harjoittavia eteläranskalaisia kataareja vastaan. Nyt kuninkaan armeija oli saapunut kataarien asuttamaan Minerveen.

Kataarit olivat suojautuneet hyvin. Minerve sijaitsi korkealla kalliolla, jonka ympärillä oli syvä rotko, ja sitä ympäröivät kaksinkertaiset muurit. Kaupunkia oli mahdotonta vallata rynnäköllä. Kaupunkilaiset aavistivat kuitenkin pahaa.

Kuninkaan joukkoja johti häikäilemätön aatelismies Simon­ de Montfort, joka oli määrännyt miehensä Minerveä ympäröivän rotkon toiselle puolelle mäen päälle.

Toulousen piiritys Simon De Montfort

Kahdeksan vuotta Minerven piirityksen jälkeen vuonna 1210 vastapainokatapultin ampuma kivi tappoi kaupungin valloittajan Simon de Montfortin.

© AP/Polfoto & Shutterstock

Vastapainokatapulttihyökkäys – linnanmuurin takaa koettuna

Kaupungin muureilta puolustajat näkivät, miten vihollissotilaat rakensivat mahtavia koneita suurista puupalkeista. Viritelmien luo vieritettiin suuria louhittuja kiviä.

Muutaman päivän päästä kaupunkilaisten pahat aavistukset toteutuivat, kun tonnien painoiset heittokoneet alkoivat singota jättikiviä ilmaan ja rotkon yli kohti kaupunkia.

Laitteiden puuosat naukuivat, ja kivet osuivat muureihin korviahuumaavasti paukahtaen ja saivat puolustusrakennelmat ja talot tärähtelemään.

Koneet pommittivat Minerven kaupunginmuuria yötä päivää. Pelottavin oli de Montfortin leirissä ollut kaikkia muita suurempi heittokone. Sitä kutsuttiin nimellä ”huono naapuri”, ja se oli nimensä veroinen.

Ammukset murskasivat Minerven muureja ja kivirappusia, joita pitkin kaupunkilaiset hakivat rotkon pohjalta vettä. Kuuden viikon pommituksen jälkeen kataarien vahvimmin linnoitettu kaupunki oli mennyttä, ja kaupunkilaiset antautuivat.

Näin vastapainokatapultti toimi

VIDEO: Ruudin sijaan hyödynnettiin painovoimaa

Keskiaikaisella vastapainokatapultti murskasi vihollisen linnoituksia. Näin se toimi.

Video

Lataamisesta laukaisuun

Vastapainokatapultti viritetään
© Shutterstock

Viritys tapahtui vetämällä heittovarsi vinssillä alas, jolloin toisen pään vastapaino nousi ylös.

Vastapainokatapultti laukaistaan
© Chrysanthi Zouroudi/HISTORIA

Laukaisussa heittovarsi vapautettiin. Vastapaino romahti maahan ja heilautti heittovarren ylöspäin.

Vastapainokatapultin linko ampuu
© Chrysanthi Zouroudi/HISTORIA

Ammus lähti matkaan heittovarren ollessa tietyssä kulmassa, jolloin lingon toinen pää irtosi ja vapautti ammuksen.

Vastapainokatapultin linko

Ammukset muokattiin pyöreiksi ja samankokoisiksi osumatarkkuuden parantamiseksi.

© Shutterstock & Chrysanthi Zouroudi/HISTORIA

Huippuunsa hiottua tehokkuutta

1100-luvun jälkipuoliskolla trebuchet sai optimaalisen muotonsa, kun vastapaino liitettiin heittovarteen saranalla.

Sen ansiosta vastapaino putosi suoraan kohti maata suotuisassa kulmassa ja vastapainon ja ammusten painoa saatettiin lisätä merkittävästi.

Lingon piti vapautua ihanteellisessa kulmassa

Ammus oli pitkässä lingossa, jonka toinen pää oli tiukasti kiinni vastapainokatapultin heittovarressa.

Lingon toinen pää oli kiinnitetty varressa olevaan koukkuun rautarenkaalla, joka oli muotoiltu niin, että rengas irtosi siitä ja ammus lähti liikkeelle, kun linko oli 45 asteen kulmassa horisonttiin nähden. Näin ammus lensi mahdollisimman pitkälle.

Heittokone murskasi kaiken

Minerven puolustusvarustukset vuonna 1210 murskannut piirityskone, vastapainokatapultti eli trebuchet, oli keskiajan superase.

Se oli ensimmäinen heittokone, joka otti kaiken irti painovoiman energiasta. Suurimmat laitteet pystyivät sinkoamaan yli 300-kiloisia ammuksia useiden satojen metrien päähän valtavalla voimalla. Saksalainen sotilasinsinööri Konrad Kyeser kuvaili kirjassaan Bellifortis vuonna 1405:

”Tämä suuri trebuchet voittaa kaikki linnoitukset, viskoo kiviä, tuhoaa torneja ja murskaa linnoja ja kaupunkeja.”

Trebuchet oli kaikkia muita piirityskoneita tuhovoimaisempi, ja siitä tulikin suosittu kaikkialla Euroopassa 1100- ja 1200-luvulla. Seuraavien 250 vuoden aikana vastapainokatapulttien kiviammukset moukaroivat Euroopan kaupunkien portteja, ja sillä saatettiin singota muurien sisäpuolelle kaikkea eläintenraadoista epäonnisiin sotavankeihin.

Keksittiin Kiinassa

Piirityskone Kiinasta

Kiina oli, kuten usein uutuuksien kanssa, edelläkävijä myös heittokoneiden ja muiden piirityslaitteiden suhteen – esimerkkinä nämä pyörillä kulkevat piiritystikkaat.

© Wikimedia Commons

Ensimmäisiä alkeellisia katapultteja käytettiin ilmeisesti Kiinassa 300-luvulla eaa. Laitteessa oli korkean telineen akseliin kiinnitetty pitkä heittovarsi.

Akseli jakoi varren lyhyempään ja pidempään osaan. Pitkän osan päässä oli linko, jossa oli ammus, ja lyhyempään päähän oli kiinnitetty köysiä.

Katapultti laukaistiin niin, että joukko miehiä tarttui köysiin ja veti lyhyen pään kohti maata, jolloin heittovarren toinen pää kohosi ylös ja linkosi ammuksen matkaan.

Nykyaikana tehdyissä kokeiluissa tämäntyyppisillä laitteilla on onnistuttu sinkoamaan 60 kilon painoisia kiviä jopa 130 metrin päähän.

Katapultit

Katapultin ammus – louhittua kalkkikiveä

Katapultin ammus Montfortin (Starkenberg) linnasta noin vuodelta 1250. Kalkkikivisen kuulan läpimitta on 36,8 senttiä, ja se painaa 66 kiloa.

© Metropolitan Museum of Art

Varhaiskeskiajalla katapultteja kehitettiin kristityssä Bysantissa nykyisessä Turkissa, josta ase levisi vähitellen muualle. 500-luvulla tällaiset heittokoneet ilmestyivät Euroopan sotakentille, jossa ne herättivät suurta kauhua.

Bysanttilaisten lähteiden mukaan eräs bysanttilaissotilas oli opettanut avaareja, turkkilaista alkuperää olevaa sotaisaa heimoa, rakentamaan katapultteja. Kun avaarit vuonna 597 piirittivät kreikkalaista Thessalonikin kaupunkia, he pommittivat sitä 50 katapultilla.

”He linkosivat vuoria ja kukkuloita meitä kohti. Sillä miksi muuksi noita jättimäisiä kivenlohkareita voisi kutsua!” kaupungin järkyttynyt piispa päivitteli.

Pian myös Lähi-idän muslimiarmeijat alkoivat käyttää heittokoneita. Ristiretkeläisten otettua 1000-luvulla yhteen muslimien kanssa Pyhällä maalla katapultit yleistyivät vauhdilla Länsi-Euroopassa.

Kun ristiretkeläiset vuonna 1147 piirittivät Lissabonia, he aikalaislähteiden mukaan pehmittivät kaupungin mauripuolustuksen kahdella heittokoneella, joiden köysiä oli vetämässä sata miestä.

Ristiretkeläiset työskentelivät vuoroissa, ja tulos oli vaikuttava: he laukaisivat 5 000 kiveä kymmenessä tunnissa – eli noin neljä kiveä kummallakin koneella minuutissa.

Kristittyjen ja muslimien välinen sota vauhditti heittokoneiden kehitystä idässä ja lännessä. Pian taisteluihin ilmestyi aivan uudentyyppinen heittokone, varsinainen hirviö, jonka voima ylitti kaiken, mitä siihen asti oli nähty ja koettu.

Vastapainokatapultin keksiminen

1100-luvun lopulla kehitettiin niin sanottu vastapainokatapultti. Se toimi periaatteessa kuten köysillä käytetyt heittokoneet, eli siinä oli akselin varassa kääntyvä pitkä varsi.

Katapultin painonjako

1: Vastapaino
2: Linko

© Chrysanthi Zouroudi/HISTORIA

Ensimmäiset mallit

Varren lyhyessä päässä ei kuitenkaan ollut vetoköysiä vaan raskas vastapaino, joka ennen laukaisua nostettiin vinssillä ylös.

Kun vastapaino ja heittovarsi vapautettiin, varren toinen pää nousi ylös ja sinkautti ammuksen matkaan valtavalla voimalla.

Ei ole varmaa, milloin ja missä tämäntyyppinen katapultti keksittiin. Eräs Bysantin lähde mainitsee vastapainokatapulttia käytetyn Bysantin piirittäessä Zeugminonin kaupunkia vuonna 1165.

Ristiretkeläiset ovat saattaneet käyttää asetyyppiä jo ensimmäisellä ristiretkellä vuonna 1096, ehkä arabialaisten vihollistensa esimerkin mukaan.

Jumalan kivenheitin

Ristiretkiajan linnanmuuri Akkossa Israelissa.

Akkon linnanmuuri Israelissa. Ristiretkiajalla kaupunkia kutsuttiin nimellä Acre. Heittokoneilla piti moukaroida usein vähintään tämän paksuisia muureja, kunnes ne luhistuivat.

© Chrysanthi Zouroudi/HISTORIA

Kun Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli armeijoineen vuonna 1191 piiritti Akkon kaupunkia Syyriassa, ristiretkeläisillä oli joka tapauksessa käytössään vastapainokatapultteja. Kaikkiaan yksitoista suurta heittokonetta moukaroi kaupungin puolustuksia.

Yksi koneista oli niin suuri, että sotilaat kutsuivat sitä ”Jumalan kivenheittimeksi”. Aikalaislähteen mukaan tuo katapultti sai muutenkin aivan erityistä huomiota osakseen:

”Pappi seisoi aina koneen vierellä ja saarnasi ja keräsi rahaa sen kunnossapitoon ja kiviammuksia toimittavien ihmisten palkkaamiseen. Kone tuhosi kymmenen metriä muuria Maledicta-tornin vierestä.”

Saman lähteen mukaan heittokoneet olivat ratkaisevassa asemassa Akkon murtamisessa samana vuonna: ”Kuningas Rikhardin heittokoneet ampuivat päivin öin. Yksi niistä surmasi varmasti 12 miestä yhdellä kivellä. Niiden ammuksille ei mahtanut mitään; ne murskasivat ja muuttivat kaiken tomuksi.”

Vastapaino lisäsi tarkkuutta

Vastapainokatapultin moderni rekonstruktio Warwickin linnassa

Trebuchet viritettynä esillä Englannissa Warwickin linnassa. Kyseessä on vastapainokatapultti, jossa miehistö nosti painon ja valmisteli aseen ampumakuntoon polkemalla polkumyllyä.

© Wikimedia Commons

Suurten vastapainokatapulttien virittäminen kesti muutamasta minuutista puoleen tuntiin, joten ne olivat paljon hitaampia käyttää kuin köysikatapultit, mutta toisaalta paljon tuhovoimaisempia.

Rutinoituneinkaan ryhmä ei pystynyt laukaisemaan köysikatapulttia samalla voimalla joka kerta, ja niinpä tarkkojen osumien saaminen sillä oli vaikeaa.

Vastapainokatapultin voima oli sen sijaan aina sama, kunhan vastapainon ja ammuksen paino pysyivät samoina, ja heiton pituuteen voitiin vaikuttaa lisäpainoilla ja lingon pituutta muuttamalla.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että uusilla heittokoneilla voitiin ampua paljon raskaampia kiviä. Ranskalainen Villard de Honnecourt laati 1200-luvulla piirustuksen katapultista, jonka vastapaino on asiantuntijoiden laskelmien mukaan painanut noin 30 tonnia.

Sellaisella vastapainolla 250 kilon kiviammus voitiin singota 160 metrin päässä olevaan kohteeseen. Laitteesta rakennetulla nykyversiolla on singottu 476 kilon painoinen auto 80 metrin matka.

Het afvuren van een blijde in 6 stappen

Vastapaino saranassa

Katapultin valtavassa vastapaino-laatikossa oli painona jopa 30
tonnia kiveä, savea tai lyijyä. Heittovarren sarana piti laatikon oikeassa asennossa ja esti koneen runkoa vääntymästä rikki laukaistaessa.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Lukitus

Kun vastapaino oli ylhäällä, heittovarsi kiinnitettiin telineeseen suurella metallikoukulla, joka irrotettiin laukaistaessa.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Polkumylly

Vastapaino nostettiin ja heitto-varsi vedettiin maahan vinssillä, joita suurimmissa malleissa käytettiin kahdella 2–3 hengen polkumyllyllä.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Linko

Kiviammus oli köysilingossa.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Miehistö

Trebuchetin miehistöön kuului vähintään 10 miestä, jotka vetivät vastapainon alas ja latasivat ammuksen linkoon.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Ammuskisko

Puinen kisko katapultin pohjalla varmisti, ettei linko heilahtanut sivulle laukaistaessa. Sen ansiosta pystyttiin käyttämään pitkää linkoa, mikä tehosti laitteen tuhovoimaa.

Per O. Jørgensen/HISTORIA

Suuren katapulttistrategin kuolema

Katapulttistrategi Simon IV de Monfort

Katapulttistrategi Simon IV de Monfort (noin 1165–1218).

© Wikimedia Commons

Etelä-Ranskassa Simon­ de Montfort käytti menestyksekkäästi vastapainokatapultteja viholliskaupunkeja, kuten Minerveä, vastaan. Vuonna 1211 de Montfort joutui itse kokemaan mahtavan piirityslaitteen voiman, kun kataariarmeija pommitti hänen armeijaansa Castelnaudaryn kaupungissa.

”Ensimmäinen kivi murskasi tornin. Toinen tuhosi linnan huoneen. Kolmas kivi hajosi kappaleiksi, mutta sitä ennen se oli aiheuttanut suuria vammoja niille, jotka olivat kaupungissa”, kirjoitti historioitsija Guilhem de Tudela.

Simon de Montfort selvisi tuolloin hengissä, mutta kun hän vuonna 1218 piiritti kataareja Toulousessa, häneen osui kaupungin sisältä katapultilla ammuttu kivi. Ranskan suuri katapulttistrategi kuoli niille sijoilleen.

Antiikin heittokoneet

Onageri vs. trebuchet

Muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset olivat katapulttien asiantuntijoita. Niin kutsuttua onageria käytettiin varhaiskeskiajalle asti. Trebuchet kuitenkin päihitti sen täysin.

© Corbis/All over press

Onageri

Ajankohta: 300-luvulla jaa.
Ammuksen koko: Yleensä 5–10 kiloa, enintään 27 kiloa.
Kanto-matka: 5 kg:n ammus jopa 450 metriin.
Käyttö: Onagerin varsi oli paksun köysinipun sisässä. Kun varsi viritettiin vinssillä ala-asentoon, köydet jännittyivät. Laukaistaessa varsi vapautettiin, jolloin se singahti pystyyn suurella voimalla ja sen päässä oleva linko sinkosi ammuksen matkaan.

© Chrysanthi Zouroudi/Historie

Trebuchet

Ajankohta: Kehitettiin 1100-luvun kuluessa.
Ammuksen koko: Sadasta kilosta yli 300 kiloon.
Kanto-matka: 100 kg:n ammus jopa 450 metriin.
Käyttö: Heittovarsi oli kuin vaa’an vipu, jossa oli toisessa päässä linko ja toisessa vastapaino. Ase viritettiin vinssin avulla, ja kun varsi vapautettiin, vastapaino painui alas ja toisessa päässä oleva linko sinkosi ammuksen matkaan.

Katapultin rakentajasta tehtiin ritari

Tehokkaat katapultit olivat korvaamattomia aseita, ja niiden osaavia suunnittelijoita ja rakentajia arvostettiin.

Vuonna 1249 katapultinrakentaja Jocelin de Cornaut, joka rakensi kaikkiaan 18 katapulttia, sai arvonimen ”insinöörimestari”. Toinen rakentaja, Jean de Mézos, lyötiin ritariksi.

Vastapainokatapulttien kehittyessä Euroopan hallitsijat käyttivät yhä enemmän rahaa niiden hankkimiseen.

Kun Englannin kuningas Edvard I vuonna 1287 piiritti Dryslwynin linnaa Walesissä, hän käytti heittokoneen rakentamiseen 14 puntaa, mikä vastasi lähes 600 koulutetun jousiampujan päiväpalkkaa.

Pelkästään valtavien kiviammusten louhimiseen ja kuljetukseen Edvard palkkasi kaksikymmentä kivenhakkaajaa ja neljä kärrymiestä. Kun jättimäinen kone siirrettiin piirityskohteeseen, sen kuljettamiseen tarvittiin 40 härkää ja neljät suuret vaunut.

Saladin hallitsi katapultit

Katapultti linnassa Azerbaidžanissa.

Linnanherrat keksivät pian pakosta vastatoimia piirittävän armeijan heittokoneille. Esimerkiksi katapultteja alettiin pystyttää linnanmuurien sisälle, jotta vihollinen sai maistaa omaa lääkettään. Kuvassa rekonstruktio katapultista linnan tornissa Bakussa Azerbaidžanissa.

© Shutterstock

Kun muslimisulttaani Saladin piiritti ristiretkeläisiä Jerusalemissa vuonna 1187, hän pani aikalaislähteiden mukaan miehensä ensin hyökkäämään niin sanotulle Damaskos-portille. Ristiretkeläiset tekivät kovaa vastarintaa, ja lopulta Saladinin oli keskeytettävä hyökkäys. Sen sijaan hän käski pommittaa heittokoneilla kaupunginmuuria kohtaan, jossa ei ollut porttia.

Kolmen päivän kuluttua osa muurista murtui, ja vaikka ristiretkeläiset onnistuivat torjumaan vihollisen ensimmäiset rynnäköt syntyneelle aukolle, he joutuivat lopulta antautumaan.

Sata vuotta Jerusalemin murtumisen jälkeen katapulttien määrä sodankäynnissä oli kasvanut räjähdysmäisesti.

Vuonna 1291 arabit päättivät ristiretkien ajan valloittamalla vahvasti linnoitetun Akkon Syyriassa heittokoneiden avulla. Kaikkiaan 92 katapulttia moukaroi kaupungin muureja, kunnes se 43 päivän päästä antautui.

Lähetti lingottiin muurin yli katapultilla

Kivistä muokattuja katapultin ammuksia.

Katapultilla voitiin ampua vihollisen niskaan kaikenlaista: tulta, ulosteita ja ruttoon kuolleiden ruumiita. Useimmiten kuitenkin ammuksina käytettiin suuria pyöristettyjä kiviä.

© Shutterstock

Suuret katapultit hallitsivat Euroopan piiritystaisteluita 250 vuotta, ja niillä ammuttiin suurten kivien lisäksi mitä erilaisimpia ammuksia.

Toscanalaisen keksijän ja insinöörin Mariano Taccolan 1400-luvun puolivälissä laatimassa käsikirjoituksessa on piirros palopommeista, jotka olivat ilmeisesti palavaa öljyä tai tervaa sisältäviä tynnyreitä.

Myös niin sanottuja ”mehiläispesiä” (kiviä sisältäviä savipalloja, jotka toimivat kuin sirpaleammukset) ja jopa vihollisten irti hakattuja päitä singottiin pelotukseksi ja varoitukseksi kaupunginmuurien sisään. Toisinaan piiritettävää linnaa ympäröivä vallihauta täytettiin pommittamalla sinne heittokoneilla maata sisältäviä tynnyreitä.

Ranskalaiset piiritysjoukot ottivat vuonna 1335 englantilaisten Auberochen kaupungista lähettämän viestinviejän vangiksi ja lähettivät hänet katapultilla takaisin kaupungin muurin yli vastauskirje kaulaansa kiinnitettynä.

Linnojen arkkitehtuuria muutettiin vastapainokatapultin keksimisen jälkeen

Linnoihin rakennettiin katapulttitorneja sekä Euroopassa että Lähi-idässä.

© De Agostini/Scala Archives

Heittokoneet vaikuttivat linnojen suunnitteluun

Voimakkaiden heittokoneiden yleistyminen johti Euroopassa ja Lähi-idässä suuriin uudistuksiin linnojen rakentamisessa.

Satojen kilojen painoisia kiviä ampuvien vastapainokatapulttien yleistyminen vaikutti linnojen ja linnoitusten rakentamiseen. 1200-luvulla Euroopassa ja arabimaissa puolustusrakennelmia alettiin vahvistaa niin, että ne kestäisivät paremmin heitto-koneiden mahtavan tuhovoiman.

Jo olemassa olevia muureja kohotettiin ja vahvistettiin, ja linnojen
ulkopuolelle alettiin rakentaa uusia ulkomuureja.

Lisäksi puolustusrakennelmiin tehtiin enemmän ja korkeampia torneja kuin aiemmin. Torneista puolustajien oli määrä ampua vihollisen piirityskoneita omilla katapulteillaan.

Kun kummallakin osapuolella oli käytössään heittokoneita, monet piiritykset ajautuivat tasaiseksi kaksintaisteluksi linnan puolustajien ja piirittäjien välillä.

Vastapainokatapultti toiminnassa

Video

Heittokone levitti ruttoa

Heittokonetta käytettiin myös biologisessa sodankäynnissä tuhoisin seurauksin. Vuonna 1346 tataarikaani Jani Beg piiritti genovalaisten kauppa-asemaa Kaffaa Mustallamerellä, kun mystinen tauti yllättäen alkoi tappaa kaanin sotilaita. Italialainen notaari Gabriele de’ Mussi kuvaili tapahtumia:

”Kun taistelujen ja ruton heikentämät tataarit tyrmistyneinä ja neuvottomina tajusivat, ettei heillä ollut toivoakaan välttää kuolemaa, he panivat ruumiita heittokoneisiin ja linkosivat niitä Kaffaan, jotta sietämätön vitsaus tuhoaisi kaikki siellä olevat.”

Tauti tultiin myöhemmin tuntemaan mustana surmana, tautiepidemiana, joka tappoi puolet Euroopan väestöstä vuosina 1347–1352. Suurella todennäköisyydellä juuri Kaffasta paenneet genovalaiset toivat ruton ensimmäisenä Eurooppaan vuonna 1347.

Tataarikaani Jani Beg teki siten ehkä historian tehokkaimman biologisen iskun – mutta se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka heittokoneella tehtiin.

Keskiajan eurooppalaisarmeijat ampuivat usein tauteja levittäviä eläinten tai ihmisten ruumiita piiritettyihin kaupunkeihin. Esimerkiksi vuonna 1332 Strasbourgin sotilaat tappoivat 48 vihollista, panivat ruumiit mädäntyvien jätteiden kanssa tynnyreihin ja ampuivat ne Schwanaun linnaan.

Vuonna 1422 ihmiset sairastuivat piiritetyssä Karlštejnissä Tšekissä, kun kaupunkiin oli ammuttu ruumiita ja kaksituhatta kuormaa ulosteita.

Tykit syrjäyttivät heittokoneet

Ottomaanit murskaavat Konstantinopolin muureja

Vuonna 1453 suuret tykit murskasivat Konstantinopolin vahvat muurit.

© AKG Images

Vastapainokatapulttien yleistyessä keskiajalla linnoihin alettiin rakentaa korkeampia ja paksumpia muureja.

Vahvimpia linnoitusmuureja ei saanut rikottua jämerimmälläkään heittokoneella, ja siten piiritystilanteet kääntyivät 1300- ja 1400-luvuilla hitaasti piiritettävien eduksi. Vasta tykkien myötä taistelukentillä tapahtui jälleen uusi käänne.

1400-luvun alkupuoliskolla armeijat käyttivät vielä melko tasaväkisesti heittokoneita ja tykkejä, mutta vuonna 1453 sattui jotain, joka lopullisesti sinetöi tykkien aseman tulevaisuuden aseena.

Tuolloin ottomaanien sulttaani Mehmed II toi kaksi valtavaa tykkiä Konstantinopolin muureille. Kumpaakin pronssista jättitykkiä veti 60 härkää ja kaksisataa miestä, ja niiden edellä kulki kirvesmiehiä, jotka raivasivat tykeille tietä ja rakensivat jokien ja ojien yli niiden valtavan painon kestäviä siltoja.

Uusi heittokone

1: Vastapaino

© Granger/Polfoto

Hybridi oli nopeampi virittää

Joissakin katapulteissa oli sekä vetoköydet että vasta-paino, joka oli kevyempi
kuin varsinaisissa trebucheteissa. Tällaisen heitto-koneen virittäminen oli nopeampaa.

Tykit piti vakauttaa valtavan kokoisilla kivillä, jotta niillä pystyi ampumaan jotakuinkin haluttuun suuntaan, ja putkien kuumenemisen vuoksi ne voitiin laukaista vain joka kolmas tunti.

Ne olivat kuitenkin erittäin tulivoimaisia. Sulttaanin armeija moukaroi niillä viikkoja vanhan keisarikaupungin paksuja muureja, kunnes ottomaanit viimein tekivät läpimurron 29. toukokuuta.

Konstantinopolin tuho koitui myös vastapainokatapultin tuhoksi, sillä siitä eteenpäin Euroopan kuninkaat, keisarit ja ruhtinaat panostivat lähinnä tehokkaisiin tykkeihin.

Katapultteja ei toki kokonaan unohdettu. Kun espanjalaiselta konkistadorilta Hernán Cortésilta vuonna 1521 loppui ruuti hänen piirittäessään asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlania, hän pani joukkonsa rakentamaan katapultin.

Valitettavasti he eivät olleet taidoiltaan aivan keskiajan katapultinrakentajien veroisia. Kiviammus singahti suoraan ylös, putosi sitten alas ja murskasi katapultin. Tenochtitlan murtui lopuksi, mutta ei katapultin ansiosta.

VIDEO: Ruudin sijaan hyödynnettiin painovoimaa

Keskiaikaisella vastapainokatapultti murskasi vihollisen linnoituksia. Näin se toimi.

Video