Salernon yliopiston lääketieteeseen ja terveyteen erikoistuneet tutkijat ovat tehneet uraauurtavaa tutkimusta keskiajan kauneudenhoitotuotteista ja ihonhoidosta analysoimalla erästä tunnettua ja arvostettua tekstilähdettä.
Tutkijat kävivät läpi 1100-luvun Italiasta peräisin olevaa De ornatu mulierum -teosta (”Naisten kaunistautumiskeinoista”), jossa annetaan naisille neuvoja ulkonäkönsä kohentamiseen.
Tutkijoiden mukaan kirjasta löytyy yli 40 tapausta, joissa kuvattuja yrttejä, kivennäisaineita ja eläinperäisiä tuotteita käytetään vielä nyt 900 vuotta myöhemminkin samoihin tarkoituksiin.
Monet tutkijat ovat suhtautuneet epäilevästi tekstissä mainittujen ainesten ja hoitotapojen tehoon, mutta uudemmat tutkimukset ovat vahvistaneet, että kuvatuilla aineilla ja menetelmillä on myönteisiä vaikutuksia.
Keskiajalla suositusta Trotulasta on säilynyt nykypäivään sata erikielistä painosta.
Luonnontuotteet edelleen käytössä
Perinteisesti De ornatu mulierum -tekstiä myytiin yhdessä Liber de sinthomatibus mulierum- (”Naisena olemisesta”) ja De curis mulierum (”Hoitokeinoja naisille”) -tekstien kanssa nimellä ”Trotula”.
Naisten tarpeisiin keskittynyttä Trotulaa myytiin kautta Euroopan Espanjasta aina Puolaan asti. Yleensä kaikki tekstit on laitettu Trotula de Ruggiero -nimisen naispuolisen lääkärin nimiin, mutta on todennäköistä, että hän kirjoitti vain naisten lääketieteellistä hoitoa koskeneen tekstin.
Aamun kauneudenhoitotuokio keskiajalla:
Uuden tutkimuksen mukaan teksteissä suositellut kosmeettiset ja terveyteen vaikuttavat hoidot olivat korkeatasoisia ja huolellisesti testattuja.
Tekstissä esimerkiksi neuvotaan puhdistamaan kasvot härkäpavuista tehdyllä jauheella. Nykyisin härkäpapua käytetään paiseita, ihottumia ja syyliä ehkäisevissä tuotteissa. Trotulassa myös suositellaan keltuaisia hiusten vaalentamiseen ja vahvistamiseen. Nykyisin tiedetään, että keltuaisilla voi ravita vahingoittuneita hiuksia.
Jotkut hoitomenetelmistä perustuvat monimutkaisiin aineisiin. Yksi niistä hyödyntää viinihappoon perustuvaa erityistä öljyä, joka pehmentää ja silottaa ihoa. Tämä viinihappoöljy ei ollut mikään yksinkertainen tuote, vaan sen valmistus vei neljä päivää, kun esimerkiksi etikkaa ja öljyä sisältävää seosta piti kuumentaa rauta-astiassa.
Tutkimuksessaan tutkijaryhmä kuvailee ihonhoitoa monimutkaisen valmistusprosessin tuloksena syntyneellä öljyllä, joka muistuttaa hämmästyttävästi nykyaikaisia ihovoiteita:
”Trotulassa suositeltiin öljyn käyttöä iltaisin, koska se sisälsi runsaasti rasvaa. Öljyä tuli käyttää vähintään seitsemän päivää peräkkäin, mutta kuiva iho saattoi vaatia kahdenkin viikon hoitojakson. Aamuisin iho puhdistettiin vedellä ja tärkkelyksellä.”
Nykyäänkin kuivalle iholle tarkoitetut tuotteet sisältävät usein sekä viinihappoa että etikkaa.
Tutkijoiden mukaan tekstin ote ihonhoitoon on hyvin moderni, sillä siinä myös sanotaan, etteivät samat tuotteet sovi välttämättä kaikille.
Nykypäivän kosmetologien tavoin 1100-luvun kirjoittajatkin tiesivät, että erilaiset ihotyypit edellyttävät erilaisia hoitokeinoja.