Yksi oppilas sai kirveen kalloonsa pubitappelun aikana, ja eräs toinen puukotettiin kuoliaaksi kuoron ärsyttämisen vuoksi.
Raakoja murhia keskiaikaisissa englantilaisissa yliopistokaupungeissa on dokumentoitu laajassa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan Oxfordin, Cambridgen ja Yorkin väkivaltatilanteita.
Vaikuttavassa tietokannassa "Medieval Murder Maps" tutkijat kartoittavat ja vertailevat näiden kolmen kaupungin tunnettuja murhatapauksia – ja paljastavat pelottavan suuntauksen: oli neljä viisi kertaa todennäköisempää joutua murhatuksi, jos asui Oxfordissa, kuin jos asui keskiaikaisissa metropoleissa Lontoossa ja Yorkissa.
Oxfordin murhaajista, joiden tausta tunnetaan, 75 prosenttia oli tuon ajan oikeuslääketieteilijöiden mukaan "clericus", kuten 72 prosenttia kaikista Oxfordin murhauhreistakin. "Clericus" tarkoitti tuolloin tavallisesti yliopiston opiskelijaa tai jäsentä.
"Oxfordin opiskelijat olivat kaikki miehiä ja iältään 14–21-vuotiaita, eli he turvautuivat nopeasti väkivaltaan ja riskikäyttäytymiseen. He olivat nuoria miehiä, jotka olivat ensimmäistä kertaa vapautuneet perheen, seurakuntakirkon tai kiltojen tiukasta valvonnasta ja joutuneet aseiden, pubien ja seksityöläisten ympäröimään ympäristöön", sanoo tutkimuksen johtaja ja Cambridgen kriminologian instituutin johtaja, professori Manuel Eisner.
Väkivalta ei kuitenkaan johtunut pelkästään iästä, sillä väkivalta oli yliopistokaupungissa yleistä. Monet opiskelijat kuuluivat erilaisiin veljeskuntiin, ja nämä joutuivat usein veriseen konfliktiin keskenään.
Valamiehistön oli valittava omat epäiltynsä
Erilaisiin murhatapauksiin voi tutustua Cambridgen väkivaltatutkimuskeskuksen avaamalla verkkosivustolla.
Tutkijat ovat laatineet historiallisten karttojen avulla katukartan, joka sisältää 354 näissä kolmessa kaupungissa tehtyä murhaa. Kunkin tapauksen kohdalta voi lukea kuolinsyyntutkijan alkuperäisen murhakuvauksen, joka on käännetty latinasta englanniksi. Monissa tapauksissa on myös myöhemmän oikeudenkäynnin lopputulos.
"Kun myöhäiskeskiajan Englannissa löydettiin mahdollinen murhauhri, oikeuslääkäri kutsuttiin paikalle, ja paikallinen ulosottomies kokosi valamiehistön", Eisner sanoo. "Tyypillinen valamiehistö koostui hyvämaineisista miehistä. Heidän tehtävänään oli selvittää tapahtumien kulku kuulemalla todistajia, arvioimalla todisteet ja nimeämällä sitten epäilty."
Tutkijoiden mukaan valamiehistökertomukset olivat yhdistelmä salapoliisityötä ja huhuja. Jotkut valamiehistöt rakensivat strategisia kertomuksia, joiden tarkoituksena oli vaikuttaa päätöksiin, esimerkiksi siksi, että he uskoivat tappamisen olleen itsepuolustusta.
Keskiajalla useimmilla ihmisillä oli mukanaan veitsi. Sitä käytettiin jokapäiväisiin puuhiin, mutta sillä saattoi myös helposti viiltää vastustajan vatsan auki. Kuvassa on joukko Thamesista löydettyjä veitsiä noin vuosilta 1200–1500.
Alkoholi johti hulluihin katutappeluihin
Valamiehistön vakuuttaminen siitä, että kyseessä oli itsepuolustus, oli erityisen tärkeää Oxfordissa. Kaupunki oli 1300-luvulla yksi Euroopan tärkeimmistä oppimiskeskuksista, ja sen 7000 asukkaasta noin 1500 oli opiskelijoita. Se oli myös väkivallan keskus.
Manuel Eisner ja hänen tutkijakollegansa Stephanie Brown arvioivat, että Oxfordin henkirikosten määrä oli tuohon aikaan noin 60–75 henkirikosta 100 000 asukasta kohti. Luku on noin 50 kertaa korkeampi kuin nykypäivän englantilaiskaupungeissa. Nuorten miesopiskelijoiden ja alkoholin sekoitus oli usein ruutitynnyri.
Torstai-iltana vuonna 1298 opiskelijoiden välinen riita Oxford High Streetillä sijaitsevassa tavernassa johti massiiviseen katutappeluun, jossa käytettiin miekkoja ja taistelukirveitä. Se päättyi siihen, että yksi opiskelija kuoli saatuaan kirveen iskun syvälle kalloonsa.
Paremmin ei käynyt vuonna 1306, kun joukko ylemmän keskiluokan miehiä oli juhlinut Johannes Kastajan syntymäpäivää. Keskiyöllä he olivat laulamassa kaduilla, kun he yhtäkkiä kohtasivat opiskelija Gilbert de Foxleen, joka miekka kädessään vaati päästä heidän kuoroonsa.
Kun miehet kieltäytyivät kunniasta, hän lähti heidän peräänsä huutaen, että hän katkaisee yhdeltä käden ja ottaa hänen paikkansa kuorossa. Lopulta viisi miestä sai tarpeeksen ja hyökkäsi Foxleen kimppuun aseillaan haavoittaen häntä useita kertoja. Foxlee kuoli kahdeksan viikkoa myöhemmin, mutta ketään miehistä ei ilmeisesti tuomittu.
Tietokannasta löytyy kuitenkin useita esimerkkejä myös suunnitelluista murhista. Esimerkiksi eräänä kesäyönä vuonna 1324 neljä Oxfordin opiskelijaa hyökkäsi raa'asti valtion virkamiehen Richard Overhen kimppuun "miekkojen, kilpien ja muiden aseiden kanssa", ja hänet löydettiin kuolleena kotoaan.
Vaikka tapaukset kuulostavat väkivaltaisilta, Eisner korostaa:
"Elämä keskiajan kaupungeissa saattoi olla ankaraa, mutta se ei suinkaan ollut lainsuojatonta. Yhteiskunta ymmärsi oikeutensa ja käytti lakia konfliktien sattuessa.”
Kokeile interaktiivista keskiaikaista murhatietokantaa täällä: https://medievalmurdermap.co.uk/