Siveysvyö

Siveysvyö on aikansa elänyt myytti

Keskiajan ristiritarit eivät pakottaneet vaimojaan käyttämään siveysvyötä, väittää saksalainen tutkija. Lantiolle lukittava vekotin tuli käyttöön vasta myöhemmin – ja silloinkin miehille.

Keskiajan ristiritarit eivät pakottaneet vaimojaan käyttämään siveysvyötä, väittää saksalainen tutkija. Lantiolle lukittava vekotin tuli käyttöön vasta myöhemmin – ja silloinkin miehille.

Science & Society Picture Library/Getty Images

Kuningatar on kiihkeissä tunnelmissa hovinarrin kanssa keskiaikaisessa linnassa. Heillä on kiire vällyjen väliin ennen kuin kuningas herää nokosiltaan tornissa.

Hovinarri riipii kiireesti vaatteita korkea-arvoiselta rakastajattareltaan – ja huomaa kauhukseen, että naisen lantiolla roikkuu suuri metalliesine, jossa on avaimenreikä.

”Se on siveysvyö, jonka mustasukkainen kuningas on siihen pannut, jottei kukaan muu mies kuin hän voisi nauttia vartaloni suloista”, kuningatar selittää elokuvassa.

Komediassa Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä mutta et ole uskaltanut kysyä vuodelta 1972 hovinarri (jota esittää Woody Allen) ei luovuta vaan yrittää murtaa lukon auki kaikella kynttilänjalasta kahden metrin pituiseen hilpariin.

Vaikka elokuva on fiktiota, kohtauksessa kuvataan historiallisena pidettyä ilmiötä: keskiajalla kuninkaat ja ritarit pakottivat vaimonsa käyttämään siveysvyötä. Sen tarkoitus oli estää vaimoa harrastamasta seksiä muiden kanssa miehen poissa ollessa.

Siveysvyö on kuitenkin myytti, väittää saksalainen professori Albrecht Classen, joka on tutkinut historian erikoisimpiin kuuluvaa keksintöä.

Siveysvyö olisi ollut tappava

Yksikään arkeologi ei ole koskaan löytänyt keskiaikaista siveysvyötä, ja se johtuu professori Classenin mukaan siitä, ettei sellaisia ole ollutkaan.

Kirjassaan The Medieval Chastity Belt: A Myth-Making Process (Keskiajan siveysvyö: myytin syntyminen) hän purkaa rajusti käsityksiä myyttisestä pakkovälineestä.

”Siveysvyö sellaisena kuin entisaikojen tutkijat sitä ovat kuvailleet vaikuttaa yksinkertaisesti liian absurdilta, jotta sitä olisi käytetty”, hän kirjoittaa.

Siveysvyö
© Science & Society Picture Library/Getty Images, Shutterstock

Pääsy kielletty

Siveysvyön tarkoitus oli estää pääsy naisen emättimeen ja peräaukkoon. Se kiinnitettiin lanteille metallisella vyöllä (jota ei ole kuvassa) ja metallinen läppä peitti naiselta kyseiset ruumiinaukot.

Siveysvyö
© Science & Society Picture Library/Getty Images, Shutterstock

Terävät reunat

Nainen pystyi virtsaamaan siveysvyön pienestä aukosta, mutta sen terävä sahanteräinen reuna esti tehokkaasti minkään sisään menon.

Siveysvyö
© Science & Society Picture Library/Getty Images, Shutterstock

Piikki taka-aukossa

Tässä mallissa on takana reikä, josta siveysvyön käyttäjä saattoi toimittaa tarpeensa, mutta terävä piikki esti viemästä mitään sisään.

Siveysvyö
© Science & Society Picture Library/Getty Images, Shutterstock

Tiukasti lukossa

Siveysvyö oli suljettu visusti riippulukolla, jotta nainen ei voisi riisua vyötä aviomiehensä ollessa muualla. Vain aviomiehellä oli avain lukkoon.

Kyskhedsbælte
© Science & Society Picture Library/Getty Images, Shutterstock

Vakava tulehdusvaara

Monissa nykyään museoissa esiteltävissä siveysvöissä on sisällä jonkinlainen pehmuste. Professori Classenin mukaan se ei ole niin käyttäjäystävällistä kuin voisi luulla, sillä sekä pehmusteen että metallin pitäminen riittävän puhtaana olisi hankalaa.

Yleisen kuvitelman mukaan ristiritarien vaimot joutuivat käyttämään siveysvyötä miehensä ollessa taistelemassa Pyhällä maalla 1100-luvulla. Koska ristiretki saattoi kestää vuosia, se olisi ollut jo lääketieteellisestikin mahdotonta. Classenin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että siveysvyö aiheuttaa hankaumia jo 15 minuutissa.

Jopa malleissa, joita on pehmustettu silkillä ja joissa on suuret aukot virtsaa, ulostetta ja muita eritteitä varten, hiertymät tulehtuvat nopeasti, sillä siveysvyö estää kunnollisen peseytymisen. Keskiajalla sellainen olisi vienyt naisraukalta hengen jo kauan ennen kuin hänen miehensä olisi palannut retkiltään.

Naiselle olisi myös tietänyt kuolemaa, jos aviomies olisi saattanut hänet raskaaksi ennen kuin lukitsi siveysvyön ja lähti avain mukanaan.

Keskiaika, synnytys

Synnyttäminen ei olisi onnistunut siveysvyö päällä.

© Public domain

Classen myös toteaa, että mitkään vakavasti otettavat keskiaikaiset kirjoitukset eivät mainitse siveysvyön käyttöä. Vöistä puhutaan vain vertauskuvallisesti, mikä on johtanut lukuisiin virhetulkintoihin.

Esimerkiksi ranskalainen munkki Bernard Clairvauxlainen kirjoitti naimattomien naisten rukouksesta 1100-luvun puolivälissä:

”Arvoisa neitsyt, rukoilen vahvaa uskoa sydämeeni – – ja cingulum castitatista (’siveyden vyö’ latinaksi) kehooni”.

Siveysvyö

Vitsikkäät pikkutuhmat kuvat kertovat, että keskiajalla seksuaalisuuteen ei aina suhtauduttu otsa kurtussa.

© Wellcome Collection

Uskottomuus oli myös hauskuuden lähde

Naisten hyveellisyyteen on aina suhtauduttu suurella vakavuudella mutta myös huumorilla. Keskiajan trubaduurit lauloivat tuhmia lauluja rakastavaisista, jotka tekivät naisen merkittävästi vanhemmasta aviomiehestä aisankannattajan.

Seksuaalisesti aktiiviset naiset olivat toinen suosittu aihe. Keskiajalla kiersi paljon tarinoita ”hölmöläismiehistä” ja himokkaista naisista, joille yhteistä oli kyltymätön seksuaalisuus. Saksalaisen kirjailijan Christa Grössingerin mukaan noilla kahdella henkilöhahmolla oli kuitenkin merkittävä ero:

”Tarinoiden miehet ovat vain hölmöjä, kun taas naiset ovat viekkaita ja pystyvät manipuloimaan miehiä kaikista yhteiskuntaluokista tyydyttääkseen omia, lähes rajattomia sukupuolisia tarpeitaan.”

Tutkijat ovat käsittäneet väärin myös Bernardin, joka ei käyttänyt käsitettä cingulum castitatis suinkaan kirjaimellisesti, kuten eivät muutkaan keskiajalla.

Professori Classenin mukaan hurskas Bernard viittasi sen sijaan antiikin Ateenan ja Rooman perinteeseen: naimattomat naiset käyttivät ohutta vyötä, josta he luopuivat avioituessaan. Euroopan aatelisto omaksui myöhemmin tuon neitseellisen viattomuuden symbolin.

Lukko ja avain olivat metaforia

Keskiajan runoilijat käyttivät paljon vertauskuvia, ja trubaduurien pikkutuhmat säkeet ovat johdattaneet jälkipolvia harhaan. Trubaduurit olivat kierteleviä laulajia, ja heidän lempivertauskuvansa naisten ja miesten sukuelimille olivat avaimenreikä ja avain.

Rakkautta kuvattiin usein rasiana, jonka sai auki oikealla avaimella. Niinpä ranskalaisella trubaduurilla Guillaume de Machaut’lla oli 1300-luvulla tuskin mielessään siveysvyö hänen laatiessaan seuraavan tekstin:

”Ihana neitonen syleili minua. Sitten hän ojensi minulle mestarin tekemän pienen kultaisen avaimen ja sanoi: ’Kanna tätä avainta ja pidä siitä huoli, sillä se on avain aarteeseeni.’”

Trubaduuri, keskiaika, siveys

© Public domain

Tuhmat runot vihastuttivat ja viihdyttivät

Vuonna 1425 italialainen runoilija Antonio Beccadelli (1394–1471) julkaisi kirjan mehukkaita kaksimielisiä runoja, joita yleisö rakasti. Paavi kuitenkin kimpaantui ja poltatti Beccadellin Hermaphroditus-nimisen kirjan julkisesti. Teoksessa oli muun muassa seuraavat säkeet:

Pullonsa Corvino sulkee visusti lukkojen taa.

Vaimonsa riemurasia sen sijaan vapaasti rellestää saa

Viiniään mies tuo pihistelee, muttei piirakkaa.

Viini kuluu juodessa, pimppi saa pitää hauskaa.

Siveysvyöstä konkreettisena esineenä puhutaan ensimmäisen kerran Italian renessanssin aikaan 1400-luvulla. Saksalaisen Konrad Kyeserin kirjassa Bellifortis vuodelta 1405 on piirros naisille tarkoitetusta siveysvyöstä. Kirjassa kerrotaan:

”Tässä on naisten Firenzessä käyttämä asuste. Se on tehty raudasta, se on kova, ja se lukitaan sisältä.”

Professori Classenin mukaan piirros on kuitenkin vain Kyeserin mielikuvituksen tuotetta ja piikki italialaisille, jotka huhujen mukaan olivat kevytmielisiä.

Siveysvyö

Konrad Kyeserin kirjassa kuvattu siveysvyö ei olisi professori Classenin mukaan toiminut käytännössä.

© Konrad Kyeser: “Bellifortis”, Bayr. Staatsbibl. München

Bellifortis oli yksi historian ensimmäisiä kuvitettuja sotilasteknologian käsikirjoja, ja se sisälsi paljon vakavasti otettavia tekstejä ja piirroksia muun muassa piiritysvälineistä.

Kyeser kuitenkin kuvaili kirjassaan myös mielikuvituksellisia esineitä, kuten näkymättömyysreseptiä, kelluntavyötä, joka täytettiin pierulla, ja laitetta miehen peniksen irrottamiseen.

Professori Classenin mukaan Kyeserin kuvailema siveysvyö on mitä ilmeisemmin myös vitsi, sillä kirjassa olevassa kuvassa siveysvyössä ei ole esimerkiksi aukkoja ulostamista ja virtsaamista varten.

Classen, siveysvyö

Euroopan keskiaikaan erikoistunut professori Albrecht Classen (s.1956) on kirjoittanut useita kirjoja keskiajan seksi- ja moraalikäsityksistä.

© Oswald-Forscher

Siveysvyön keksijäksi usein mainittu mies, Francesco Padovalainen, kuoli vuosi Kyeserin kirjan julkaisun jälkeen.

Venetsia oli valloittanut italialaisen Padovan kaupunkivaltion, ja Padovan viimeinen herttua Francesco II heitettiin venetsialaiseen tyrmään, missä hänet epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen surmattiin kuristamalla vuonna 1406.

Francescon jäämistöstä kerrotaan löydetyn joukko kidutusvälineitä sekä siveysvyö, joka matkakertomusten perusteella oli esillä dogen palatsissa Venetsiassa aina 1500-luvulle asti.

Kuuluisa vyö on sittemmin kadonnut jäljettömiin, mikä on herättänyt Classenin epäilyt. Hän huomauttaa, että herttuaa pidettiin aikanaan rakastavana aviomiehenä. Poliittisia vastustajiaan kohtaan hän saattoi kuitenkin olla säälimätön.

Oikeuttaakseen Francescon brutaalin teloittamisen Venetsia esitti hänet propagandassa hirviönä. Venetsian kaupunginneuvosto levitti huhuja, joiden mukaan Francesco oli kiduttanut vihollisiaan ja pakottanut vaimonsa siveysvyöhön.

Siveysvyö saattoi viedä syytetyn penkille

Rivot puuleikkaukset vahvistivat 1500-luvulla myyttiä siveysvyöstä. Taiteilijat kuvasivat muun muassa kolmiodraamoja, joissa lemmenkipeät naiset huiputtivat vanhoilta rikkailta miehiltään nuorelle rakastajalleen avaimen siveysvyöhönsä.

siveysvyö, keskiaika

Nainen pihistää rahaa miehensä kukkarosta ja ojentaa samalla rakastajalleen lantiollaan olevan siveysvyön avaimen.

© Public domain

Puupiirrokset eivät toki todista sen puolesta, että siveysvöitä todella käytettiin. Classenin mukaan ne ovat pikemminkin jatkumoa trubaduurien ja Bellifortis-kirjan huumoriperinteelle.

Vaikka Classen torjuu täysin ajatuksen siveysvyön käytöstä keskiajalla, hän on kuitenkin sitä mieltä, että myöhempinä vuosisatoina se oli kyllä käytössä.

Monissa Euroopan maissa 1500-luvulla alkaneelta renessanssiajalta on tästä muutamia konkreettisia esimerkkejä. Classen ei kuitenkaan sano, että siveysvöillä olisi pidetty aviossa olevien aatelisnaisten halut kurissa. Sen sijaan niitä käyttivät prostituoidut.

1560-luvulta olevassa kuvauksessa on alaston nainen suuri pussillinen rahaa päänsä päällä ja kädessään valtava avain, joka on kuitenkin selvästi liian suuri hänen siveysvyönsä lukkoon.

Historioitsijat ovat esittäneet teorian, jonka mukaan kuva esittää ilotyttöä, joka avaa siveysvyönsä lukon vasta, kun asiakas on lyönyt rahat pöytään.

Siveysvyö, keskiaika

Renessanssina nainen ja siveysvyö oli yleinen kuva-aihe. Katsoja sai itse päättää, mitä tapahtui, kun nainen antoi avaimen nuorelle miehelle.

© Universal History Archive/UIG/Bridgeman Images

Kaksi oikeustapausta 1600-luvun Skandinaviasta osoittaa, että siveysvyöt eivät olleet tavallisia eivätkä hyväksyttyjä. Vanhojen oikeuden pöytäkirjojen mukaan tanskalaista herrasmiestä syytettiin ja hänet tuomittiin vuonna 1609 lukon ripustamisesta vaimoonsa. Noin vuonna 1650 puolestaan tanskalainen lääkäri Ole Worm viittasi oikeustapaukseen, joka oli nostettu miestä vastaan tämän väitetysti yritettyä pakottaa vaimonsa käyttämään niin sanottua naislukkoa.

Siveysvyö mukaan hautaan

1700- ja 1800-luvuilla siveysvyöt unohdettiin, mutta niiden tarina sai uutta pontta vuonna 1889, kun itävaltalainen keräilijä Anton Pachinger vieraili pienessä 1500-luvulla rakennetussa kyläkirkossa Itävallassa.

Työmiehet olivat löytäneet kirkon lattian alta arkun, jossa oli naisen ruumis noin 1600-luvulta. Naisen vaatteista päätellen hän oli aatelinen, ja Pachingerin yllätykseksi hänen lantiolleen oli kiinnitetty outo vekotin: rautaiset valjaat, joissa oli vahva nahkainen pohja ja jotka oli kiinnitetty lukolla.

Paikalla olijat arvelivat, että kyseessä oli lääketieteellinen tuki, jota nainen käytti ehkä esimerkiksi loukkaannuttuaan ratsastusonnettomuudessa. Pachinger oli eri mieltä. Hän julkaisi vuonna 1904 raportin sensaatiomaisesta löydöstä, ihka-aidosta siveysvyöstä. Uutinen levisi maailmalle, ja miljoonat ihmiset hämmästelivät tohkeissaan barbaarista vekotinta.

Professori Classen ei ainoastaan murskaa kirjassaan uskomusta siveysvyöstä vaan hän myös syyttää eurooppalaisia museoita, jotka ovat pitäneet siveysvöitä esillä. Museot ovat osaltaan ruokkineet myyttiä, Classen sanoo.

Tunnetuin siveysvyö on Musée de Clunyssä Pariisissa. Esittelytaulu kertoo, että Ranskan kuningas Henrik II pakotti italialaissyntyisen vaimonsa Katariina de’ Medicin käyttämään sitä 1500-luvulla. Classen on epäileväinen.

Siveysvyö, onania

© Science & Society Picture Library/Getty Images, akg-images/Erich Lessing

Miehetkään eivät säästyneet

Onaniaa pidettiin niin vakavana uhkana miehen mielelle ja perheonnelle, että keksijät kehittivät siveysvyön miehille.

Raamattu kielsi onanian

Jo kristinuskon varhaisina vuosina kirkonmiehet varoittelivat miehiä masturbaatiosta eli onaniasta perustuen Raamatun kertomukseen Onanista. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Onan keskeyttää yhdynnän ja antaa “siemenensä valua maahan”, mistä Jumala rankaisee häntä kuolemalla.

Kirkon pauhaus oli kuitenkin turhaa. 1700-luvulla ongelmaa pidettiin niin vakavana, että sen vaaroista kirjoitettiin kirja, Onania, or the Heinous Sin of Self-Pollution (“Onania, eli kauhistuttava itsesaastutuksen synti”).

Tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja uhkaa onanisteja muun muassa helvetin tulella sekä tippurilla, epilepsialla ja syövällä.

© Shutterstock

Masturbointi vei kuninkaan järjen

Vuonna 1760 sveitsiläinen lääkäri Samuel Auguste David Tissot totesi teoksessaan L’Onanisme, että mies heikentyi joka kerta fyysisesti, kun hän heitti hukkaan siementään.

Pahimmillaan innokas itsetyydytys saattoi siis johtaa kuolemaan. Joka tapauksessa se saattoi viedä näön ja järjenkin.

Vuonna 1772 lääkäri J. F. Struensee väitti tiheän masturboinnin tehneen Tanskan kuninkaasta Kristian VII:stä hullun.

”Se ei tuhoa vain hänen jäsentään vaan myös hänen mielensä”, muuten edistyksellinen lääkäri kirjoitti.

Tissot, siveysvyö
© A. Achilles

Halut piti taltuttaa

Viktorian ajan Britanniassa (1837–1901) miesten siveysvöitä myytiin teinipoikien ja poikamiesten vanhemmille.

Kirkon kielteinen kanta masturbaatioon oli vallitseva, kunnes 1900-luvulla seksologit, kuten yhdysvaltalainen Alfred Kinsey, aloittivat ristiretken itsetyydytyksen tuomitsemista vastaan.

© Jonas E. Heyser

Hän korostaa, että tutkijat eivät ole kyenneet ajoittamaan yhtäkään siveysvyötä varmuudella. Hänen tutkimuksensa mukaan museoiden kappaleet on valmistettu 1800-luvulla – joko seksileluiksi tai historiallisiksi väärennöksiksi – Viktorian ajan ahdasmielisen yläluokan ihmeteltäväksi.

Aikana, jolloin masturbaatiota paheksuttiin, siveysvyöt herättivät pöyristystä ja houkuttelivat ihmisiä museoihin. Esillä olevat siveysvyöt myös todistivat museovieraille, miten paljon sivistyneempiä he olivat kuin edeltävät sukupolvet: olivathan eurooppalaiset vielä muutama sata vuotta aiemmin niin himojensa armoilla, että ne oli pitänyt taltuttaa sulkemalla ne lukon taakse.