Tutkijat löysivät sattumalta osia aiemmin tuntemattomasta versiosta keskiajan eroottisimmasta kertomuksesta, vuonna 1280 ilmestyneestä Ruusuromaanista.
Pergamenttikappaleet löytyivät Englannista Worcesterin hiippakunnan arkistoista, ja niitä oli käytetty toisen teoksen sitomiseen.
Kappaleet tunnistaneen Bristolin yliopiston professorin Marianne Ailesin mukaan Ruusuromaani oli aikanaan menestys ja herätti kohua, sillä se oli äärimmäisen rohkea.
”Sen suosiosta kertoo kokonaan tai osittain säästyneiden käsikirjoitusten määrä – ja tämä löytö tukee oletusta”, professori toteaa.
Seksuaalisesti latautunutta sisältöä
Romaani kertoo rakastajasta, joka kosiskelee sydämensä valittua (ruusu), ja vertauskuvauksellisesti kuvatut kohtaukset ovat niin seksuaalisesti latautuneita, että esimerkiksi eräs brittikääntäjä kieltäytyi 1900-luvun alussa kääntämästä mehukkaimpia kohtia.
Nyt löydetyissä kappaleissa rakastaja muun muassa on pyhäinjäännöksen edessä ja kuvailee pyhiinvaeltajan ”sauvaansa” ”jäykäksi ja vahvaksi” ja puhuu sen työntämisestä ”noihin onkaloihin”.
Sitten hän kertoo, miten hän polvistuu pyhäinjäännöksen eteen ”kahden kauniin pilarin väliin ketterästi ja täynnä energiaa”.
Kappaleita ei löydy vakiokäännöksistä
Marianne Ailesin mukaan romaanin eri versiot poikkeavat toisistaan, eikä nyt löydettyjä kappaleitakaan löydy vakiokäännöksistä.
Hän epäilee, että osat on aikanaan irrottanut kokonaisesta tekstistä joku, joka on pitänyt niitä liian julkeina.
Ruusuromaania on säilynyt noin 300 kappaletta tähän päivään.