Oliko keskiajalla naispuolisia ritareita?

1000-luvulla miehellä piti olla hyvä hevonen, vahva miekkakäsi ja riittävästi rohkeutta päästäkseen arvostettujen ritarien joukkoon.

Sotimaan ja taisteluihin haluaville naisille se ei ollut niin yksinkertaista.

Ritarin velvollisuudet siirtyivät suvulle

Keskiajalla kun ritari kuoli, hänen arvonimensä ja velvollisuutensa periytyivät suvulle. Jos ritarilla ei ollut poikaa, hänen vaimonsa tai tyttä­rensä saattoi ottaa hänen tehtävänsä hoitaakseen.

Rauhan aikana ritarin piti kerätä kuninkaalle veroja, korjauttaa teitä ja siltoja, valvoa lakia sekä ylläpitää järjestystä alueellaan.

Ritarin tärkein tehtävä oli kuitenkin palvella kuningasta taistelussa, ja hänen olikin peri­aatteessa oltava aina valmis lähtemään sotaan.

Historia tuntee useita naispuolisia ritareita

Historia tuntee myös naisia, jotka ovat taistelleet ritarina. Yksi heistä oli englantilainen Petronilla de Grandmesnil, joka osallistui kapinaan kuningasta vastaan 1100-luvulla.

Myös kuuluisa neitsytsoturi Jeanne d’Arc osallistui aktiivisesti taisteluihin. Jeanne varttui talonpoikaisperheessä Englannin ja Ranskan satavuotisen sodan aikana. Syvästi uskonnollinen Jeanne pääsi 17-vuotiaana tapaamaan Ranskan prinssi Kaarlea.

Jeanne vakuutti tämän siitä, että hän oli Jumalan valittu, jonka tehtävänä oli vapauttaa Pohjois-Ranska Englannin vallan alta.

Vuonna 1429 hän voitti useita taisteluita englantilaisia ja näiden ranskalaista liittolaista Burgundin herttuaa vastaan, mutta 1430 hän jäi burgundilaisten vangiksi.

Jeanne sai tuomion kerettiläisyydestä ja mieheksi pukeutumises­ta, ja ”Orleansin neitsyt” poltettiin roviolla 19-vuotiaana.