Joukko ritareita perusti vuonna 1119 temppeliritarien munkkiveljeskunnan suojelemaan Pyhälle maalle matkaavia pyhiinvaeltajia.
Ritarit eivät omistaneet mitään vaan elivät almujen varassa. Noin kymmenen vuotta myöhemmin kirkko hyväksyi sääntökunnan viralli-sesti ja temppeliritarit alkoivat saada merkittäviä lahjoituksia Euroopan aatelisilta.
Seuraavina vuosina ritarit harjoittivat muun muassa pankkitoimintaa, maanviljelystä ja maakauppoja, jotka tekivät ”köyhistä” ritareista upporikkaita – niin rikkaita, että he saattoivat lainata rahaa kuninkaille ja ruhtinaille.
Temppeliritareita poltettiin roviolla
Yksi lainaa ottaneista oli Ranskan kuningas Filip IV, joka tarvitsi rahaa sotiensa rahoittamiseen.
Kun hän ei pystynyt maksamaan velkojaan, hän syytti munkkeja harhaoppisuudesta, epäjumalien palvomisesta ja homoseksuaalisuudesta ja vangitutti kaikki Ranskan temppeliritarit vuonna 1307.
Lisäksi hän painosti paavi Klemens V:n ensin tuomitsemaan sääntökunnan muun muassa kerettiläisyydestä ja lopulta lakkauttamaan sen.
Ritareita poltettiin roviolla ja kidutettiin tunnustuksen saamiseksi, ja osa heidän omaisuudestaan siirrettiin johanniittaritareille.
Filip IV takavarikoi loput heidän omaisuudestaan.
Asiakirjassa kuvataan munkkeja vastaan käytyä oikeudenkäyntiä.
Asiakirja totesi ritarit syyttömiksi
Vatikaanin salaisista arkistoista vuonna 2001 löydetty asiakirja osoittaa, että paavi Klemens V uskoi temppeliritarien syyttömyyteen, vaikka hän aiheuttikin näiden lopullisen perikadon.
Vuodelta 1308 olevan asiakirjan mukaan paavi oikeasti totesi ritarit syyttömiksi harhaoppisuuteen ennen kuin hän lakkautti järjestön vuonna 1312.
Nykyään katolisen kirkon virallinen kanta on, että Filip IV painosti Klemens V:n antamaan väärän lausunnon, jonka perusteella temppeliritarit tuomittiin.
