1300- ja 1400-luvuilla suipot, pitkäkärkiset kärsäkengät olivat kuuminta muotia Euroopan yläluokan keskuudessa. Suosio perustui etenkin siihen, että epäkäytännöllisillä jalkineilla saattoi osoittaa vaurautensa – pitkäkärkisillä kengillä kun oli mahdotonta tehdä ruumiillista, liikkuvaa työtä. Kärjistä tehtiin lopulta niin pitkiä, että ne piti sitoa sääriin, jotta kengillä oli ylipäänsä mahdollista kävellä.
Arkeologisissa tutkimuksissa tällaisia huippupitkiä kenkiä ei ole tullut vastaan, mutta ne tunnetaan eri lähteistä. Esimerkiksi itävaltalaisten ritarien tiedetään joutuneen lyhentämään kenkiensä kärkiä Sempachin taistelussa vuonna 1386, jotta he pystyivät taistelemaan.
Suippokärkiset kengät olivat suosittuja keskiajalla, ja niitä pidettiin vaurauden merkkinä.
Kuninkaat kielsivät kärsäkengät
Etenkin kirkko ja myös monet valtaapitävät paheksuivat turhamaisina pidettyjä kenkiä. Ranskan kuningas Kaarle V kielsi vuonna 1368 pitkäkärkisten kenkien valmistuksen ja käytön Pariisissa, ja Englannin kuningas Edvard IV kielsi vuonna 1465 yli viisi senttimetriä pitkät kärjet.
Cambridgen yliopiston kesäkuussa 2021 julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että muotikengät olivat kivuliaat kävellä. Tutkijat analysoivat 1300-luvulla eläneiden vainajien jäännöksiä, ja 177:stä luurangosta 27 prosentilta löytyi jaloista epämuodostumia. Ennen pitkäkärkimuotia niitä ilmeni vain kuudella prosentilla.
