1300- ja 1400-luvuilla suipot, pitkäkärkiset kärsäkengät olivat kuuminta muotia Euroopan yläluokan keskuudessa. Suosio perustui etenkin siihen, että epäkäytännöllisillä jalkineilla saattoi osoittaa vaurautensa – pitkäkärkisillä kengillä kun oli mahdotonta tehdä ruumiillista, liikkuvaa työtä. Kärjistä tehtiin lopulta niin pitkiä, että ne piti sitoa sääriin, jotta kengillä oli ylipäänsä mahdollista kävellä.
Arkeologisissa tutkimuksissa tällaisia huippupitkiä kenkiä ei ole tullut vastaan, mutta ne tunnetaan eri lähteistä. Esimerkiksi itävaltalaisten ritarien tiedetään joutuneen lyhentämään kenkiensä kärkiä Sempachin taistelussa vuonna 1386, jotta he pystyivät taistelemaan.