Ankea liitto päättyi murhaan
Paikka: Napoli, Italia
Aika: 1327–1345
Napolin kuninkaan Robertin kuoltua vuonna 1343 hänen 18-vuotias pojantyttärensä Johanna peri kruunun.
Näin kuningas syrjäytti täysin Johannan miehen ja serkun, Calabrian herttua Andreaksen, joka oli jo 6-vuotiaana naitettu 7-vuotiaalle Johannalle juuri siksi, että hänestä tulisi aikanaan avioliiton myötä Napolin kuningas.
Andreas kuoli, kun joukko aatelismiehiä kuristi hänet ja heitti ulos ikkunasta.
Puolisot eivät olleet ikinä sietäneet toisiaan, ja nyt Andreas pelkäsi jopa henkensä puolesta.
Hänen äitinsä, Unkarin kuningatar Elisabet, lahjoi paavin tukemaan Andreaksen kruunausta.
Joukko aatelisia kuuli suunnitelmasta ja kuristi Andreaksen vuonna 1345 erään metsästysretken jälkeen ja heitti ruumiin ulos ikkunasta. Johanna kielsi osallisuutensa tapahtuneeseen.
Juhana-kuninkaan arvellaan murhanneen omin käsin Arthurin, joka oli kununperillinen.
Kuninkaan haastaja katosi jäljettömiin
Paikka: Englanti
Aika: 1187–1203
Nuori Arthur oli Englannin kuninkaan Henrik II:n pojanpoikana itseoikeutetusti matkalla valtaan.
Vuonna 1187 syntynyt prinssi oli kruununperimysjärjestyksessä toisena ja kuninkaan kuollessa kaksivuotias, kun valtaistuimelle nousi hänen isänsä veli Rikhard Leijonamieli.
Koska Rikhard vietti suurimman osan vallassaoloajastaan sodissa ja ristiretkillä, hänen nuorempi veljensä Juhana, joka oli siis myös Arthurin setä, johti valtakuntaa.
Kun Rikhard kuoli vuonna 1199, Arthur oli vasta 12-vuotias.
Vielä kuolinvuoteellaan Rikhard nimitti Juhanan kuninkaaksi ohittaen näin Arthurin. Englannin alaisuuteen kuului tuolloin laajoja alueita Ranskasta, ja Ranskan aateliston mielestä Englannin kruunu olisi kuulunut Arthurille.
Arthur vangittiin
Englannin alaisuudessa olevat ranskalaisalueet nousivatkin Arthurin johdolla kapinaan, jonka Juhana-kuningas kuitenkin kukisti nopeasti, ja vuonna 1202 Arthur vangittiin.
Nuori kruununperillinen joutui ensin vangiksi kuninkaalle uskollisen Hubert de Burghin huostaan.
Siellä nuorukainen oli määrä kastroida ja sokaista. Juhana arveli, ettei sokea, lisääntymiskyvytön nuori mies kelpaisi kuninkaaksi eikä olisi enää muutenkaan vaivaksi.
De Burgh ei kuitenkaan hennonut toteuttaa hallitsijan määräystä.
Arthur lähetettiin vuonna 1203 vankeuteen Ranskaan raakalaismaiseksi tiedetyn William de Braose -nimisen aatelismiehen luo. Pian tämän jälkeen Arthur katosi jäljettömiin.
Aikalaiset uskoivat Juhanan murhanneen 16-vuotiaan nuorukaisen, koska kukaan hänen miehistään ei näyttänyt kykenevän tekoon.
”Pääsiäistä edeltävänä torstaina illallisen jälkeen, humalassa ja pirun riivaamana, hän murhasi nuorukaisen omin käsin, sitoi ruumiiseen kiven kiinni ja viskasi sen Seineen”, Margam Abbeyn kronikassa sanotaan.
Arthurin kuoltua vallan olisi pitänyt siirtyä hänen sisarelleen Eleonooralle, mutta Juhana ja tämän poika vangitsivat Eleonooran tämän loppuelämän ajaksi eli miltei 40 vuodeksi.
Perillinen toisensa jälkeen kuoli
Paikka: Ranska
Aika: 1368–1422
Keskiajan hallitsijan tärkeimpiä tehtäviä oli hankkia kruununperillinen.
Ranskan Kaarle VI:n asiat olivat hyvin: lapsia siunaantui 12, joista puolet oli poikia. Ongelmana oli vain pitää heidät elossa.
Vanhin poika Kaarle kuoli jo muutaman kuukauden ikäisenä vuonna 1386.
Seuraava poika, Kaarle hänkin, eli yhdeksänvuotiaaksi, mutta menehtyi sitten sairauteen. Seuraavana oli vuorossa Ludvig-niminen poika.
Hän ehti jopa osallistua kuninkaan sotiin, ennen kuin tauti vei hänet.
Kaarle VI sai myöhemmin lisänimen Mielipuoli hyökättyään eräässä taistelussa omia miehiään vastaan. Hän ei myöskään tunnistanut lapsiaan, joita toki olikin 12. Kolmella pojalla oli sama nimi kuin isällään.
Kaarle-kuningas oli siis menettänyt jo kolme kruununprinssiä.
Neljäs poika Jean ehti olla perillisenä puolitoista vuotta ennen kuolemaansa, jonka aiheutti ehkä kuninkaan kruunua havitteleva veli. Vielä oli yksi Kaarle-poika jäljellä.
Ranska oli kuitenkin alakynnessä sodassa Englantia vastaan, ja Kaarle VI joutui nimeämään Englannin kuninkaan perillisekseen.
Kuninkaan kuoltua vuonna 1422 Kaarle-prinssi sai kruunun vasta sodittuaan seitsemän vuotta.
Kostean laivamatkan tuhoisat seuraukset
Paikka: Englannin kanaali
Aika: 1120
Marraskuussa 1120 Englannin kruununperillinen, Vilhelm Valloittajan pojanpoika Vilhelm Adelin, lähti Normandiasta kohtalokkaalle kotimatkalle.
Mukana seurueessa oli myös Vilhelmin isä kuningas Henrik I sekä tämän aviottomia lapsia. Normandiasta Englantiin lähdössä olevan laivan kapteeni kutsui seurueen laivaansa.
Henrik-kuninkaalla oli jo toinen laiva katsottuna, mutta prinssi Vilhelm ja 300 muuta kuninkaan seurueen jäsentä ottivat vastaan kapteenin kutsun.
Kiitokseksi kuningas varusti laivan runsaalla viinilastilla, ja jo lähtiessä sekä matkustajat että miehistö olivat tukevasti humalassa.
Sisarpuoltaan pelastamaan palannut prinssi Vilhelm hukkui meren aaltoihin.
Kun alus lähti illalla satamasta, Vilhelm pyysi, että kapteeni koettaisi saavuttaa kuninkaan laivan, mutta kiriessään alus ajautui karille ja alkoi vajota.
Vilhelm oli jo pelastusveneessä ja matkalla pois, kun hän kuuli sisarpuolensa avunhuudot laivalta.
Prinssin palattua laivan luo veneeseen hyppäsi väkeä, jolloin se kaatui ja kaikki hukkuivat.
Murtunut Henrik I nimesi aateliston tuella tyttärensä Matildan perijäkseen, mutta kuninkaan kuoltua alkoi kuitenkin ankara valtataistelu.
Kronikoitsijan sanoin: ”Yksikään toinen alus ei ole tuottanut Englannille yhtä suurta onnettomuutta.”
Sika suisti teinin kuolemaan
Paikka: Ranska
Aika: 1116–1131
Ranskan kuninkaan Ludvig VI:n poika, nuori prinssi Filip nimitettiin 13-vuotiaana vuonna 1129 hallitsijaksi isänsä rinnalle.
Prinssi oli kuitenkin hankala tapaus: hän kieltäytyi noudattamasta isänsä käskyjä.
Kronikoitsija Walter Map kirjoittaa: ”Prinssi ei noudattanut isänsä käytöstapoja ja oli ylettömän ylpeytensä sekä tyrannimaisen kopeutensa vuoksi taakaksi kaikille.”
Filipistä ei koskaan tullut Ranskan kuningasta.
Kaksi vuotta kruunauksensa jälkeen hän sattui ratsain markkina-alueelle, jossa karkuun päässyt sika sai hänen ratsunsa pillastumaan.
Filip kuoli parin päivän päästä vammoihinsa.
Vanhemmat surivat poikansa kuolemaa, mutta moni alamainen todennäköisesti kiitti sian aiheuttamaa onnettomuutta.
Prinssit kuolivat Lontoon Towerissa
Paikka: Englanti
Aika: 1483
Englannin kuningas Edvard IV kuoli 1483, ja hänen poikansa prinssi Edvardin piti ryhtyä hänen seuraajakseen.
Koska kruununperillinen oli kuitenkin vasta 12-vuotias ja hänen veljensä vasta yhdeksän, heidän sedästään Gloucesterin herttua Richardista tuli sijaishallitsija siksi aikaa, että Edvard olisi riittävän vanha.
Rikhardilla ei tosin ollut aikomustakaan luopua asemastaan.
Edvard V:n kruunajaisia lykättiin kerta kerran jälkeen, ja muutaman kuukauden päästä Rikhard huudatti itsensä kuninkaaksi.
Kruununperillinen Edvard V ja hänen pikkuveljensä Rikhard vangittiin Toweriin ja murhattiin.
Samalla hän julisti, ettei kummallakaan prinsseistä ollut laillista oikeutta kruunuun, koska Edvard IV:n ja poikien äidin avioliitto oli Rikhardin mukaan laiton.
Prinssit vangittiin Lontoon Toweriin. Heinäkuussa vuonna 1483 ryhmä aatelisia yritti turhaan vapauttaa heitä, eikä prinsseistä sen jälkeen koskaan enää kuultu, joten on todennäköistä, että heidät murhattiin.
Vuonna 1674 eräiden Towerissa olevien portaiden alta löytyi kahden pojan luurangot, joita ei kuitenkaan koskaan tutkittu.
Todennäköisesti kyseessä olivat prinssien ruumiit.
Onneton perillinen menetti neljä valtakuntaa
Paikka: Etelä- ja Itä-Eurooppa
Aika: 1372–1407
Yksikään valtaannousua odottanut kuninkaallinen ei ole menettänyt yhtä monta mahdollisuutta kuin Orléansin herttua Ludvig I. Kuningas Kaarle V:n toiseksi vanhin poika ei ollut suora Ranskan kruununperillinen.
Hänet kihlattiin kuitenkin jo lapsena vuonna 1374 Unkarin prinsessa Katariinalle, sillä Unkarin kuninkaalla ei ollut poikia.
Naimakaupan jälkeen Orléansin Ludvigin oli määrä Unkarin ohella hallita myös Puolaa, jonka Unkarin kuningas oli perinyt sedältään.
Lisäksi herttua oli perimässä apeltaan myös Napolin kuningaskunnan kruunun.
Ludvigin neljä mahdollisuutta
1. Unkari
Unkarin kuninkaalla ei ollut poikia. Kun Ludvig kihlautui tämän tyttären Katariinan kanssa, kruunu olisi voinut olla hänen.
2. Puola
Ludvigilla oli mahdollisuus Puolan kruunuun, sillä Unkarin kuningas oli 1370 perinyt Puolan kuningaskunnan lapsettomalta sedältään.
3. Napoli
Unkarin kuningas vaati Napolin kuningaskuntaa itselleen, jolloin myös Ludvigilla oli siihen mahdollisuuksia.
4. Ranska
Ludvigin vanhempi veli peri kruunun 1380. Kuninkaan mielisairauden vuoksi Ludvigilla oli hyvät mahdollisuudet nousta valtaan.
Prinsessa Katariina kuitenkin kuoli vuonna 1378, mikä murskasi Ludvigin kuninkuushaaveet.
Orléansin herttua sai kuitenkin apua samalta suunnalta, kun hän meni naimisiin unkarilaissyntyisen kuningattaren Bosnian Elisabetin tyttären Marian kanssa.
Ludvig nousi taas ensimmäiseksi Unkarin, Puolan ja Napolin kuningaskuntien perilliseksi.
Maria oli jo ehditty kihlata Luxemburgin Sigismundin kanssa, mutta paavi Klemens VII:n suosiollisella avustuksella kihlaus purettiin, ja vuonna 1385 Ludvig sai vaimokseen Marian ja hänestä tuli jopa kolmen eurooppalaisen kuningaskunnan kruununperillinen.
Avignonissa Ranskassa hallinnut Klemens VII ei kuitenkaan ollut aikansa ainoa paavi, sillä katolinen kirkko oli jakautunut kahtia, ja Unkarin aatelisto puolsi Rooman paavia Urbanus VI:ta. Kun rukkaset saanut Sigismund hiukan myöhemmin valloitti Unkarin, kukaan ei asettunut poikkiteloin.
Marian avioliitto mitätöitiin, Sigismund nai prinsessan, ja Ludvig oli jälleen vailla valtakuntaa.
Ranskassa Ludvigin veli, Kaarle VI oli perinyt kruunun. Mielenterveysongelmista kärsivällä Kaarlella ei ollut perillisiä, ja Ludvigilla oli mahdollisuudet nousta valtaan.
Hän asettui kohtalokkain seurauksin setäänsä Juhana Pelotonta vastaan.
15 miehen joukko kävi Ludvigin kimppuun Pariisissa vuonna 1407.
He hakkasivat herttuan kädet irti ja halkaisivat hänen kallonsa. Ludvigin neljäs yritys nousta valtaan jäi hänen viimeisekseen.
Ludvigin viimeinen valtaannousuyritys päättyi karuun kuolemaan Pariisin kaduilla.
Paavin poika ei ollut turvassa
Paikka: Rooma
Aika: 1497
Vaikka Giovanni Borgian isä ei ollut kuninkaallinen, hän oli yksi keskiajan Euroopan mahtavimpia miehiä, itse paavi Aleksanteri VI.
Giovanni, toiselta kutsumanimeltään Juan, nähtiin viimeisen kerran elossa Roomassa 14. kesäkuuta 1497 hänen poistuessaan juhlista.
Giovanni Borgiaa iskettiin puukolla yhdeksän kertaa ja hänen kaulansa viillettiin auki.
Seuraavana aamuna hänen ruumiinsa löytyi Tiberjoesta kurkku auki leikattuna ja ruumis täynnä puukonpistoja.
Kyse ei ollut ryöstöstä, sillä miehen rahat olivat tallella. Epäilykset kohdistuivat hänen pikkuveljeensä Goffredoon, jonka vaimon kanssa Giovannilla oli ollut suhde.
Murhanhimoinen perhe
Giovannin isän paavi Aleksanteri VI:n väitettiin myrkyttäneen muun muassa vastustajansa kardinaali Adriano Castellesin.
Giovannin veli Cesare murhautti useita vastustajiaan.
Giovannin sisaren Lucrezian epäiltiin tilanneen sekä puolisonsa että useiden poliittisten vastustajiensa myrkytykset.
Goffredo havitteli veljensä paikkaa perheessä: paavin suosikkipoikana Giovanni oli saanut parhaat arvonimet ja virat.
Goffredon syyllisyys jäi kuitenkin todistamatta.
Itävallan herttua vangitsi Rikhard Leijonamielen ja syytti tätä murhasta.
Juonittelu vei valtakunnan
Paikka: Jerusalem
Aika: 1192
Huhtikuussa 1192 kristityt ristiretkeläiset valitsivat Monferraton markiisi Konradin Jerusalemin kuninkaaksi.
Jo muutaman päivän päästä hänen kimppuunsa kuitenkin hyökättiin kadulla Jerusalemissa.
”Kesken leppoisan kävelyn kaksi veitsin aseistautunutta miestä juoksi häntä kohti. Monen puukoniskun jälkeen hän kaatui”, kertoo kronikoitsija Ambroise.
Hyökkääjät kuuluivat väkivaltaiseen assassiinien muslimilahkoon.
Joukko koostui taitavista salamurhaajista, jotka olivat alallaan huipputekijöitä, ja joku oli nyt palkannut heidät.
Huhut kävivät kuumina. Tilaajaksi arveltiin Rikhard I Leijonamieltä, joka oli vastustanut Konradin nimitystä Jerusalemin kuninkaaksi.
Yksi kiinni saaduista tappajista ehtikin ennen kuolemaansa nimetä Leijonamielen murhan tilaajaksi, ja kun Leijonamieli matkusti kotimaahansa, Konradin serkku, Itävallan herttua Leopold V, vangitutti hänet.
Leijonamieli passitettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan eteen syytettynä murhasta.
Hänen vapauttamisestaan vaadittiin lunnaiksi 35 tonnia hopeaa.
Petollinen täti
Paikka: Pohjola
Aika: 1375–1412
Kun Tanskan kuningas Valdemar IV kuoli 1375, hänen lapsenlapsensa Albrekt Mecklenburgilaisen piti nousta valtaan.
Albrektin täti Margareeta sai kuitenkin Tanskan aateliston valitsemaan kuninkaaksi poikansa Olavin ja hänet itsensä sijaishallitsijaksi.
Margareeta nöyryytti Mecklenburgin Albrektia adoptoimalla Olavin kuoltua sukulaispoikansa Eerikin ja nimeämällä tämän perillisekseen.
Muutaman vuoden päästä Olavista tuli myös Norjan kuningas, ja Margareeta valtasi vuonna 1387 Ruotsin ja nosti paikallisen aatelin puoltaessa Olavin myös Ruotsin kuninkaaksi.
Margareeta hallitsi poikansa holhoojana kolmea valtakuntaa.
Olavi kuoli kuitenkin jo 17-vuotiaana, mikä nosti Albrektin jälleen kruununperilliseksi.
Tällöin Margareeta kutsui koolle valtakunnan tärkeimmät päättäjät ja ryhtyi näiden tuella sijaishallitsijaksi.
Maansa menettänyt Albrekt kuoli pian tämän jälkeen.
Musta prinssi hävisi ison potin
Paikka: Englanti
Aika: 1330–1376
Edvard Woodstockilainen, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Musta prinssi, oli Englannin kuninkaan Edvard III:n vanhin poika ja suorastaan täydellinen kruununperillinen.
Erinomaisena sotapäällikkönä hän johti maansa armeijaa voitokkaasti mutta kärsi myös haavoittumisista, ja niiden heikentämänä hän kuoli punatautiin vuonna 1376.
Edvard Woodstockilainen olisi ollut yksi Englannin mahtavimmista kuninkaista.
Kuningas Edvard III kuoli vain vuotta myöhemmin, ja kruunun peri Mustan prinssin poika Rikhard II, jolla ei ollut isänsä veroisia johtajantaitoja.