Merimiehet sytyttivät nuotion valaan selkään luultuaan eläintä saareksi. Kun valas sitten sukelsi, se vei miehet mukanaan.

© British Library
Yhteiskunta - Keskiaika

Lista: 7 keskiajan outoa uskomusta eläimistä

Norsulla ei ollut polviniveliä, majava kuohitsi itsensä, ja valas oli niin iso, että merimiehet pystyivät nousemaan sille maihin. Keskiajan kuvitetut eläinkirjat olivat lähes yhtä suosittuja kuin Raamattu, mutta niiden tietoihin ei voinut oikein luottaa.

Bestiaarit olivat keskiajan vastine television luonto-ohjelmille. Keski­ajan ”eläintieteilijät” eivät kuitenkaan tienneet paljonkaan kuvaa­mistaan eläimistä.

Siksi bestiaarit ovat täynnä virheitä ja outoja uskomuksia, ja niissä kerrotaan satu­olennois­ta, kuten yksisarvisista, aarnikotkista ja lohikäärmeistä, kuin oikeista eläimistä.

Pelikaani virvoitti kuolleet poikasensa sydänverellään

Keskiaikainen uskomus:

Bestiaarit antoivat usein eläimille inhimillisiä omi­naisuuksia. Niissä kerrottiin esimerkiksi, että pelikaanit virvoittivat kuolleet poikasensa tekemällä haavan rintaansa ja syöttämällä niille sydänvertaan. Kyseessä oli viittaus Jeesukseen.

Luonnollinen selitys:

Uskomus perustuu ilmeisesti pelikaanin tapaan painaa nokkansa rintaansa vasten silloin, kun se tyhjentää kalat nokkansa alla olevasta kurkkupussista.

Harhakäsitys verenvuodatuksesta saattaa liittyä siihen, että kihara­pelikaanin kurkkupussi muuttuu soidinaikaan punaiseksi.

Pelikaani virvoitti kuolleet poikasensa ruokkimalla niitä sydänverellään.

© Museum Meermanno

Majavat kuohitsivat itsensä välttääkseen metsästäjät

Uskomus: Keskiajan bestiaareissa toistui usein sitkeä uskomus siitä, että majavaurokset purivat kiveksensä irti, kun niitä metsästettiin.

Väärinkäsitys mainitaan ensimmäisen kerran jo kreikkalaisen Aisopoksen eläintarinoissa 500-luvulta eaa., mutta Aisopos ei suinkaan ollut ­keksinyt hullulta kuulostavaa väitettä itse.

Selitys: Todellisuudessa kyse on kahdestakin väärinkäsityksestä. Majavaa on metsästetty vuosituhansia sen anaalirauhaseritteen castoreumin eli hausteen vuoksi.

Eritettä käytet­tiin lääkkeissä ja hajusteissa aina 1800-luvulle asti. Koska eritettä saatiin ­majavan peräpäästä hieman kiveksiä muistuttavista anaalirauhasista, on helppoa nähdä, mistä uskomus kivesten puremisesta on ­saanut alkunsa.

Selityksen toinen osa liittyy majavan kreikankieliseen nimeen kastor, joka muistuttaa latinan verbiä castrare eli ”kastroida” tai ”kuohita”.

Ei ole ihme, että heikosti latinaa ja kreikkaa ­osaavat keskiajan eläintentuntijat ­sekoittivat sanat toisiinsa.

Mäyrät kaivoivat pesäkoloja ryhmätyönä

Uskomus: Keskiajalla uskottiin, että mäyrät kaivoivat pesänsä yhteistyössä. Yksi mäyrä makasi selällään oksa suussa, ja kaksi mäyrää kaivoi ja kasasi maata sen mahan päälle.

Kaksi muuta mäyrää veti ”hihnakuljett­ime­na” olleen mäyrän ja irtomaan pois.

Selitys: Uskomuksen alkuperää ei tunneta, mutta sen keksijä on selvästikin tiennyt, että mäyrät muodostavat jopa 15 yksilön laumoja.

Opettavaisen tarinan tarkoituksena on todennäköisesti ollut tähdentää ­lukijalle yhteistyön voimaa.

Karhu muovaili itse poikasensa

Uskomus: Keskiajan eläintieteilijöiden mukaan karhunpennut olivat syntyessään pelkkiä silmättömiä ja karvattomia möykkyjä, ja emokarhu muovaili ne lopulliseen muotoonsa nuolemalla.

Selitys: Uskomus perustuu luultavasti kahteen havaintoon: karhunpennut todellakin syntyvät karvattomina ja karhuemo nuolee ne puhtaaksi heti syntymän jälkeen. Lisäksi vastasyntyneet pennut saattavat näyttää melko muodottomilta palleroilta.

Emokarhu nuoli vastasyntyneitä poikasiaan, minkä seurauksena niille kasvoi silmät ja turkki.

© Museum Meermanno

Norsuilla ei ollut polvia ja ne nukkuivat seisaaltaan

Uskomus: Bestiaarien mukaan norsut saattoivat elää jopa 300-vuotiaiksi. Niillä ei liioin ollut polvia, ja jos ne kaatuivat, ne eivät päässeet omin neuvoin ylös. Siksi ne nukkuivat seisaallaan puihin nojaten.

Selitys: Norsuihin liittyvät omituiset uskomukset ­mainitaan useimmissa bestiaareissa.

Ne voidaan jäljittää roomalaiseen luonnontieteilijään Plinius vanhempaan, joka kuvaili norsuja teoksessaan ­Naturalis Historia vuodelta 77 jaa.

Plinius perusti tietonsa luultavasti Julius Caesarin kuvauksiin Gallian sodasta. Caesar kirjoitti muun muassa, että hirvien ”jaloissa ei ole niveliä tai jänteitä eivätkä ne voi asettua levolle makaamaan.

Jos ne kaatuvat, ne eivät pääse omin avuin takaisin jaloilleen. Ne käyttävät puita lepäämiseen ja nojaavat niitä vasten nukkuessaan”.

Seuraavassa kappaleessa Caesar kuvaili alkuhärkää, jonka hän kertoi olevan hieman norsua pienempi.

Merimiehet luulivat valaita saariksi

Keskiajalla kerrottiin, että valaat veivät selkäänsä rantautuneita merimiehiä mukanaan syvyyksiin.

Uskomus: 1200-luvun bestiaarien mukaan valaat olivat jättimäisiä suomuisia kaloja, jotka kelluivat usein niin pitkään veden pinnalla, että niiden selkään kerääntyi valtavasti hiekkaa.

Merimiehet saattoivat jopa luulla niitä saariksi ja nousta maihin niiden selkään sytyttääkseen ”saarelle” tulen ja valmistaakseen ruokaa. Kun

nuotion kuumuus alkoi polttaa valasta, se sukelsi viilentääkseen itseään ja vei meri­miehet ja laivat mennessään syvyyksiin.

Selitys: Kertomus saareksi luulluista ­valaista mainitaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kertomuksessa Sinbad Merenkulkijasta, ja se oli mukana myös 100-luvulta jaa. peräisin olevassa Physiologus-bestiaarissa.

Uskomus perustuu luultavasti ­harmaavalaaseen, jonka valasrokkojen ja ­muiden loisäyriäisten peittämä nahka saattaa muistuttaa hieman kalliota, jos eläin kelluu liikkumatta veden pinnassa.

Keski­ajan eläintieteilijöiden tiedot valaiden ­valtavasta koosta perustuivat Vanhan testamentin Joonan kirjaan, jossa kerrotaan, miten valas nielaisee Jumalalta saamaansa tehtävää pakenevan profeetta Joonan.

Merimiehet sytyttivät nuotion valaan selkään luultuaan eläintä saareksi. Kun valas sitten sukelsi, se vei miehet mukanaan.

© BRitish Library

Iäkkäät kotkat lensivät aurinkoon ja sukelsivat mereen

Uskomus: Keskiajalla uskottiin, että kun kotka vanheni, sen näkö heikkeni ja siivet kävivät raskaiksi.

Siksi vanhat kotkat lensivät aurinkoon, joka poltti niiden vanhat höyhenet ja kirkasti niiden silmät. Sitten ne sukelsivat kolmesti mereen ja saivat uuden elämän.

Selitys: Kotka symboloi keskiajalla ihmistä, joka sai uuttaa voimaa ­olemalla lähellä Jumalaa (lentämällä aurinkoon). Ajatus kotkien nuoren­tumisesta perustuu psalmin 103 5. jakeen sanoihin ”hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka”.

Lue myös:

Perinteet

Oliko Pyhä Lucia historiallinen henkilö?

1 minuuttia
Keskiaika

Köyhästä ritarista tuli Englannin mahtimies

5 minuuttia
Keskiaika

Ankarat säännöt ohjailivat keskiaikaisen ritarin elämää

9 minuuttia
Suosituimmat

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!