Ennen tv:n ja suoratoistopalvelujen aikaa tarinat olivat suosittua huvia. Keskiajalla trubaduurit ja kiertävät teatteriseurueet kertoivat tarinoita ja esittivät kuvaelmia markkinoilla ja juhlissa.
Monissa tarinoissa kerrottiin sankariteoista tai traagisista tapahtumista, joista jotkut perustuivat tositapahtumiin. Osa kertomuksista taas perustui Raamattuun, mutta useimmat olivat silkkaa sepitettä.
Kertomuksiin liittyi usein opetus, joka kannusti kuulijoita toimimaan moraalisesti oikein. Seuraavassa esittelemme kymmenen opettavaista tarinaa keskiajalta.
1. Lepopäivänä raatanut mies päätyi Kuuhun
Keskiaikainen tarina perustuu luultavasti vielä vanhempaan juutalaiseen kertomukseen.
Kuu-ukko: Kertomus kirkossa käymisen tärkeydestä 1300-luvun Saksasta.
Tarina: Eräänä sunnuntaina vanha puunhakkaaja lähti metsään töihin. Kun hän oli kerännyt tarpeeksi puuta, hän lähti kantamuksineen kotia kohti. Kotimatkalla hän kohtasi hienon herran, joka pysäytti hänet ja kysyi ihmetellen:
”Etkö tiedä, että maan päällä on nyt sunnuntai, jolloin kaikkien pitää levätä töistään?” Puunhakkaaja vastasi kärkevästi:
”Sunnuntai maan päällä tai maanantai taivaassa, yksi lysti minulle!” Hieno herra suuttui ja huudahti: ”Kanna sitten puitasi ikuisesti. Koska et arvosta sunnuntaita maan päällä, saat elää ikuista maanantaita taivaassa; lähetän sinut Kuuhun – muistutukseksi kaikille niille, jotka eivät pyhitä lepopäivää.”
Sitten herrasmies katosi. Yhtäkkiä puunhakkaaja tempaistiin ilmaan, ja hän laskeutui Kuuhun, missä hän seisoo maailman loppuun asti.
Opetus: Älä riko kirkon sääntöjä.
2. Muukalainen kaappasi lapsia Saksassa
Vanhin säilynyt kertomus Hamelnin kadonneista lapsista on peräisin noin vuodelta 1430.
Hamelnin pillipiipari: Tarina on peräisin 1200–1400-luvulta, ja sen taustalla on luultavasti vuoden 1212 niin sanottuun lasten ristiretki, jolloin sadat lapset lähtivät kotoaan.
Tarina: Rotat piinasivat Pohjois-Saksassa sijaitsevaa Hamelnin kaupunkia. Sitten kaupunkiin saapui rotanpyytäjä, ja kaupunkilaiset palkkasivat hänet avukseen. Muukalainen otti esiin pillin ja houkutteli soittamalla rotat luokseen.
Sitten hän johdatti soitollaan rotat ulos kaupungista ja vei ne läheiselle joelle, jonne rotat hukkuivat. Hamelnin asukkaat kuitenkin kieltäytyivät maksamasta pillipiiparille, jolloin tämä vannoi kostavansa ja palasikin Hamelniin keskellä yötä.
Pillipiipari kutsui soitollaan koolle kaikki kaupungin lapset ja johdatti nämä ulos portista. Hän vei lapset vuorenseinämän luo, ja vuori nielaisi nämä sisäänsä.
Opetus: Pidä aina lupauksesi.
3. Tell säästi yhden nuolen tyrannille
Varsijousi lukeutui keskiajan tappavimpiin aseisiin.
Wilhelm Tell: Itsenäisyytensä puolesta alati kamppailevat Sveitsin kantonit saivat voimaa 1400-luvulta peräisin olevasta tarinasta.
Tarina: Altdorfin kaupungissa Sveitsissä asui Wilhelm Tell -niminen metsästäjä, joka uhmasi kuninkaan mielivaltaista voutia. Valtansa osoitukseksi vouti oli ripustanut hattunsa pylvääseen keskelle kaupunkia, ja kaikkien ohikulkijoiden oli tervehdittävä hattua. Tell kuitenkin kieltäytyi tekemästä niin, jolloin hänet pidätettiin ja pakotettiin ampumaan jousella poikansa pään päälle asetettua omenaa 120 askeleen päästä.
Tell jännitti peloissaan varsijousensa, mutta hänen nuolensa osui kuin osuikin keskelle omenaa. Kun vouti sitten huomasi hänen hihastaan pilkistävän ylimääräisen nuolen ja vaati selitystä, Tell vastasi:
”Jos ensimmäinen nuoli olisi tappanut poikani, toinen nuoli olisi ollut sinua varten, enkä olisi silloin ampunut harhaan.”
Myöhemmin Wilhelm Tell tappoi tyrannimaisen voudin varsijousellaan.
Opetus: Rohkeus ei tarkoita pelotonta elämää vaan pelon voittamista.
4. Jeesuksen pilkkaajaa rangaistiin
Saksassa tarina tunnettiin nimellä Der ewige Jude eli ”Ikuinen juutalainen”. Vuonna 1940 natsit antoivat nimen propagandaelokuvalleen.
Vaeltava juutalainen: 1200-luvulta 1800-luvun puoliväliin asti jotkut ihmiset väittivät tavanneensa niin sanotun vaeltavan juutalaisen.
Tarina: Kun Jeesus kantoi painavaa ristiä Golgatalle ennen ristiinnaulitsemistaan, hän joutui pysähtymään ja lepäämään matkan varrella. Silloin juutalainen suutari nimeltään Cartaphilus huusi hänelle ivallisesti:
”Kävele nopeammin, Jeesus! Kävele nopeammin! Miksi laahustat?”
Jeesus vastasi hänelle:
”Tänään minä lepään, mutta sinä joudut kulkemaan viimeiseen päivään saakka.”
Näin hän tuomitsi Cartaphiluksen vaeltamaan tuomiopäivään asti. Epätoivoinen Cartaphilus yritti monta kertaa riistää oman henkensä, mutta enkelit estivät sen aina. Lopulta hän katui ja alkoi julistaa Jumalan sanaa kulkiessaan.
Opetus: Älä pilkkaa muita.
5. Katkera kirkonmies turvautui Saatanaan
Piispan päähine oli haluttu, ja sen tavoittelu saattoi tuoda esiin ihmisen pimeän puolen.
Theofilos: 500-luvulta peräisin olevan tarinan bysanttilaisesta Theofiloksesta sanotaan inspiroineen Goethea kirjoittamaan Faust-tragediansa.
Tarina: Adanan arkkidiakonille eli apulaispiispalle Theofilokselle tarjottiin piispan virkaa, mutta hän kieltäytyi nöyrästi. Piispaksi nimitettiin toinen mies, ja eräänä päivänä hän kuuli Theofiloksesta perättömiä huhuja. Theofilos menetti asemansa ilman oikeudenkäyntiä.
Hän suuttui siitä niin, että kutsui Saatanan luokseen. Saatana lupasi, että Theofilos saisi virkansa takaisin, jos hän myisi sielunsa, ja Theofilos allekirjoitti sopimuksen verellään. Seuraavana päivänä piispa pyysi häneltä anteeksi ja hän sai vanhan virkansa takaisin.
Pian Theofilos alkoi kuitenkin pelätä sielunsa puolesta ja rukoili anteeksiantoa. Neitsyt Maria ilmestyi hänelle ja nuhteli häntä mutta antoi lopulta hänelle synninpäästön.
Kun Theofilos seuraavana aamuna heräsi, hän löysi sopimuksen rintansa päältä ja poltti sen. Pian sen jälkeen hän kuoli helpottuneena.
Opetus: Älä tee kyseenalaisia sopimuksia omaksi hyödyksesi.
6. Kristitty soturi käännytti pakanakaupungin
Lohikäärmeen surmaaja Saint George eli Pyhä Georgios tunnetaan Suomessa myös Pyhänä Yrjönä tai Yrjänänä.
Ritari ja lohikäärme: Tarina perustuu kreikkalaisen mytologian tarinaan Iasonista, joka surmasi lohikäärmeen saadakseen kultaisen taljan ja prinsessa Medeian.
Tarina: Lohikäärme piinasi libyalaista Silenen pakanakaupunkia, ja sileneläisten oli joka päivä uhrattava pedolle kaksi lammasta, jotta se ei hyökkäsi heidän kimppuunsa. Kun eläimet loppuivat, kaupunkilaiset alkoivat uhrata ihmisiä.
Eräänä päivänä arpa valitsi uhrattavaksi kuninkaan tyttären, mutta tämän onneksi Sileneen saapui samana päivänä Yrjö-niminen ritari. Kun ritari näki prinsessan seisovan lohikäärmeen edessä, hän teki ristinmerkin, nelisti ratsullaan kohti petoa ja kukisti sen.
Sitten Yrjö katkaisi lohikäärmeen kaulan vastineeksi siitä, että sileneläiset kääntyisivät kristinuskoon.
Opetus: Kunnon kristitylle kaikki on mahdollista.
7. Väärinkäsitys maksoi uskollisen koiran hengen
Tarina prinssi Llywelynistä ja hänen uskollisesta koirastaan tunnetaan lukuisista muistakin kertomuksista eri puolilta Eurooppaa.
Uskollinen Gelert: 1200-luvulta peräisin oleva tarina Walesin prinssistä perustuu vanhaan intialaiseen tarinaan hindupapista, joka surmasi uskollisen mangustinsa.
Tarina: Walesin prinssi Llywelynillä oli uskollinen Gelert-koira, mutta eräänä päivänä koira katosi. Kun Llywelyn sitten myöhemmin palasi kotiin metsästämästä, Gelert tuli häntä vastaan iloisesti hyppien – kuono veressä.
Prinssi kiiruhti linnaansa katsomaan, oliko hänen pieni poikansa kunnossa. Lastenhuoneessa hän näki kehdon kumollaan veren tahrimalla lattialla. Prinssi luuli, että Gelert oli syönyt pojan, ja veti miekkansa esiin.
Gelert ulvahti sydäntäsärkevästi prinssin upottaessa miekkansa sen rintaan, ja siinä samassa jostakin läheltä kuului pikkulapsen itkua. Llywelynin poika makasi kehdon takana lattialla, ja hänen vierellään lojui kuollut susi, jonka kurkku oli raadeltu verille. Llywelyn tajusi, että Gelert oli pelastanut hänen poikansa sudelta. Syyllisyyden painama prinssi ei koskaan enää hymyillyt.
Opetus: Älä tee hätäisiä johtopäätöksiä.
Rotat olivat keskiaikaisissa tarinoissa ankara mutta yleinen rangaistus.
8. Rotat söivät sydämettömän piispan
Piispa Hanno: Monet keskiajan tarinat kertoivat vaikutusvaltaisista piispoista.
Tarina: Vuonna 970 Saksalaista Mainzin kaupunkia vaivasi nälänhätä, vaikka piispa Hannon viljamakasiinit olivat täynnä. Kaupunkilaiset kerjäsivät ruokaa, mutta Hanno ei heltynyt vaan kutsui heidät latoonsa.
Latoon saapui köyhiä ja nälkäisiä ihmisiä kaikkialta Mainzista, mutta piispa lukitsikin ladon oven ja poltti kaikki sisällä olevat elävältä. Hanno katseli roihua ja lausui:
”Näinä vaikeina aikoina maa vielä kiittää minua siitä, että hävitin nuo viljaa syövät rotat.”
Seuraavana aamuna piispa heräsi kissansa mouruamiseen, ja kun hän katsoi ulos, hän näki tuhansien rottien vyöryvän hänen kartanoonsa. Mikään ei pidätellyt rottia, jotka tunkeutuivat pian myös piispan makuuhuoneeseen. Rotat hyökkäsivät piispan kimppuun, ja pian hänestä oli jäljellä vain kasa luita.
Opetus: Paha saa palkkansa.
9. Ritaritarinoissa kerskuttiin urotöillä
Lancelot: Häpeä oli kohtaloista pahin
Kun kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritari Lancelot lähti pelastamaan kuningatar Guineverea, hän joutui kohtaamaan muun muassa viekoittelevia naisia, uhkaavia ritareita ja miekkasillan.
Kaikkein pahin vastoinkäyminen oli kuitenkin se, että hevosensa kuoltua hän joutui matkustamaan nolosti kääpiön vaunuissa.
Ritari Degrevant: Urheus palkittiin
Ritari Degrevant rakastui ruhtinaan tyttäreen, mutta neidon isä ei sallinut tyttärensä avioliittoa ritarin kanssa.
Turnajaisissa Degrevant kuitenkin voitti kaikki vastustajansa, ja lopulta ruhtinas taipui ja antoi tyttärensä hänelle vaimoksi.
Don Quijote: Parodia pilkkasi ritaritarinoita
Ritaritarinat olivat vuosisatojen ajan hyvin suosittuja, mutta 1600-luvun alussa espanjalainen Miguel de Cervantes oli saanut niistä tarpeekseen.
Hän pilkkasi Don Quijote -romaanissaan niin ritareita kuin ritarihyveitäkin. Keskiaikaisten sankaritarinoiden parodiassa päähenkilö Don Quijote muun muassa taistelee tuulimyllyjä vastaan.
10. Vaimo hylkäsi valehtelijan
Kuusi päivää viikossa Melusine oli kauniimpi kuin kukaan muu, mutta lauantaisin hän muuttui.
Melusine: Tarinan tunnetuin versio on peräisin 1300-luvulta, ja siinä päähenkilö on köyhä aatelismies Raymond.
Tarina: Raymond tapasi metsässä kauniin Melusine-vesinymfin, joka lupautui hänen vaimokseen yhdellä ehdolla: Raymond ei koskaan saisi nähdä häntä lauantaisin.
Pariskunta meni naimisiin, sai useita lapsia ja asui tyytyväisenä linnassaan. Raymond piti kiinni lupauksestaan, kunnes hänen veljensä sai hänet pohtimaan, mitä Melusine puuhasi lauantaisin.
Eräänä lauantaina Raymond piiloutui ja kurkisti avaimenreiästä vaimonsa kamariin. Melusine oli kylvyssä, ja hänen jalkansa olivat muuttuneet vedessä merikäärmeen pyrstöksi.
Raymond ei puhunut Melusinelle näkemästään, mutta kun yksi pariskunnan pojista kuoli, hän kutsui vaimoaan surun vallassa ”katalaksi käärmeeksi”. Hän katui heti sanojaan, mutta nymfi arvasi hänen rikkoneen lupauksensa. Melusine katosi, eikä häntä nähty enää koskaan.
Opetus: Pidä aina lupauksesi.