Keskiajalla oikeudenkäynnin osapuolet saattoivat vaatia jutun ratkaisemista kaksintaistelulla. Kantaja ja vastaaja taistelivat, kunnes toinen vei voiton ja osoitti siten Jumalan olevan hänen puolellaan.
Vuonna 979 ritari Waldo syytti kreivi Gero von Alslebeniä tuntemattomaksi jääneestä rikoksesta. Rikos oli kuitenkin niin vakava, että Saksan keisari Otto II määräsi osapuolet taistelemaan.
Waldo sai taistelussa kaksi haavaa kaulaansa ja Geron päähän osui niin kova isku, että hän sai aivotärähdyksen ja joutui luovuttamaan.
Sääntöjen mukaan kreivi Gero oli hävinnyt taistelun, mutta sitten ritari Waldo kuoli haavoihinsa. Nyt keisarilla oli pulma:
Kumman puolella Jumala oli kaksintaistelussa ollut?
Keisari päätyi taistelun välittömän lopputuloksen kannalle ja mestautti kreivin – vaikka tämä oli viime kädessä voittanut kaksintaistelun.