Köyhästä ritarista tuli Englannin mahtimies
Yksikään ritari ei vetänyt vertoja William Marshalille, joka voitti 500 turnajaiset, pelasti kuningattaren ja suisti Rikhard Leijonamielen ratsailta.

William Marshal osallistui moniin turnajaisiin, joissa ritarit kilpailivat maineesta ja kunniasta joko ryhmissä tai mies miestä vastaan.
William Marshal oli vasta viisivuotias, kun hän joutui ensi kerran kasvokkain kuoleman kanssa. Elettiin vuotta 1152, ja Englannissa raivosi sisällissota.
Englannin kuningas Tapani Bloislainen oli ottanut Williamin panttivangiksi pakottaakseen tämän isän John Fitzgilbertin luovuttamaan linnansa hänelle. Isä lupasikin antautua, mutta viime hetkellä hän muutti mielensä ja kieltäytyi avaamasta linnansa porttia.
Kuningas raivostui ja uhkasi tappaa pikku Williamin. Hän antoi jo taluttaa tämän hirsipuulle, mutta isä ei taipunut vaan totesi:
”Tee mitä haluat. Minulla on yhä tallella moukari ja alasin, joilla takoa uusia, parempia poikia!”
Williamin onneksi Tapani ei hennonut surmata pikkupoikaa vaan lähetti hänet takaisin näennäisen välinpitämättömälle isälleen. Isä ei tiennyt, että pojasta varttuisi vielä yksi keskiajan ihailluimmista ritareista.
Vaatimaton alku
William oli neljästä veljeksestä nuorin, eikä hänellä ollut perimysoikeutta sen enempää isänsä aatelisarvoon kuin omaisuuteenkaan.
Williamin täytettyä 13 isä lähetti hänet Normandiaan hänen äitinsä sukulaisen William de Tancarvillen kasvatettavaksi. Poika palveli de Tancarvilleä aseenkantajana seitsemän vuotta ja oppi sinä aikana ritarien tarvitsemat taidot.
Pian nuorukainen hallitsi aseiden käytön paremmin kuin muut aseenkantajat, ja 20-vuotiaana hänet lyötiin ritariksi.
Uunituore ritari oli niin köyhä, että hänellä ei ollut varaa hevoseen. Niinpä hän osti aasin ja lähti kiertämään Eurooppaa ja taistelemaan turnajaisissa. Siten hän saattoi ansaita elantonsa myymällä hävinneiden vastustajiensa varusteita, kuten köyhillä ritareilla oli tapana.