William Marshal osallistui moniin ­turnajaisiin, joissa ritarit kilpailivat maineesta ja kunniasta joko ryhmissä tai mies miestä vastaan.

© Bridgeman

Köyhästä ritarista tuli Englannin mahtimies

Yksikään ritari ei vetänyt vertoja William Marshalille, joka voitti 500 turnajaiset, pelasti kuningattaren ja suisti Rikhard Leijonamielen ratsailta.

tiistai 28. toukokuuta 2019 teksti Tobias Stenbæk Bro

William Marshal oli vasta viisivuotias, kun hän joutui ­ensi kerran kasvokkain kuoleman kanssa. Elettiin vuotta 1152, ja Englannissa raivosi sisällissota. 

Englannin kuningas Tapani Bloislainen oli ottanut Williamin panttivangiksi pakottaakseen tämän isän John Fitzgilbertin luovuttamaan linnansa hänelle. Isä lupasikin antau­tua, mutta viime hetkellä hän muutti mielensä ja kieltäytyi avaamasta linnansa porttia.

Kuningas raivostui ja uhkasi tappaa pikku Williamin. Hän antoi jo taluttaa tämän hirsipuulle, mutta isä ei taipunut vaan totesi: 

”Tee mitä haluat. Minulla on yhä tallella moukari ja alasin, joilla takoa uusia, parempia poikia!”

Williamin onneksi Tapani ei hennonut surmata pikkupoikaa vaan lähetti hänet takaisin näennäisen välinpitämättömälle isälleen. Isä ei tiennyt, että pojasta varttuisi vielä yksi keskiajan ihailluimmista ritareista.

Vaatimaton alku

William oli neljästä veljeksestä nuorin, eikä hänellä ollut perimysoikeutta sen enempää isänsä aatelisarvoon kuin omaisuuteenkaan. 

Williamin täytettyä 13 isä ­lähetti hänet Normandiaan hänen äitinsä sukulaisen William de Tancarvillen kasvatettavaksi. Poika palveli de Tancarvilleä aseenkantajana seitsemän vuotta ja oppi sinä aikana ­ritarien tarvitsemat taidot. 

 Pian nuorukainen hallitsi aseiden käytön paremmin kuin muut aseenkantajat, ja 20-vuotiaana hänet lyötiin ­ritariksi.

Uunituore ritari oli niin köyhä, että hänellä ei ollut varaa hevoseen. Niinpä hän osti aasin ja lähti kiertämään ­Eurooppaa ja taistelemaan turnajaisissa. Siten hän saattoi ansaita elantonsa myymällä hävinneiden vastustajiensa varusteita, kuten köyhillä ritareilla oli tapana. 

Kuningattaren pelastaja

Nuori ritarinalku voitti itselleen hevosen jo ensimmäisissä turnajaisissaan, mutta kun hänen piti mennä lunastamaan palkintonsa, häntä ei näkynyt missään. 

Lopulta nuorukainen löytyi sepän ­pajasta makaamasta pää ala­simella. Hänen kypäränsä oli vääntynyt taistelussa niin, ­ettei hän saanut sitä pois.

William jatkoi turnajaisten kiertämistä ja hankki pian maineen Euroopan parhaana turnajaisritarina.

Nuoren ritarin elämä muuttui vuonna 1168, kun hän oli enonsa kanssa saattamassa Englannin kuninga­tarta Eleanor Akvitanialaista Ranskan halki. 

Saattue joutui väijytykseen, ja eno sai surmansa. Varmistettuaan, että kuningatar oli turvassa, William jatkoi taistelemista ja tappoi kuusi ritaria, ennen kuin hän haavoittui reiteen ja joutui vangiksi.

Kuningatar ei unohtanut urheaa puolustajaansa vaan pyysi puolisoaan Henrik II:ta maksamaan nuoresta ritarista vaaditut lunnaat. Kun William palasi Englantiin, Henrik II nimitti hänet poikansa prinssi Henrikin asemestariksi. William palveli prinssiä 13 vuotta, kunnes ­tämä kuoli punatautiin.

Voitti itse Leijonamielen

Prinssin kuoltua William Marshal palasi Henrik II:n palvelukseen. Kuningas oli ajautunut avoimeen riitaan toisen poikansa, Ranskassa asuvan Rikhard Leijonamielen, kanssa. 

Kun Rikhard vuonna 1187 sai tietää isänsä olevan Ranskassa Chinonin kaupungin lähistöllä, hän ratsasti muutaman ritarin kanssa ottamaan isäänsä panttivangiksi, mutta unohti kaikessa kiireessä ottaa aseensa mukaan. 

Henrikin leirissä hän joutui pian kasvokkain isänsä uskollisen puolustajan William­ Marshalin kanssa.

Kun Marshal lähti hyökkäämään, prinssi yhtäkkiä ­tajusi olevansa aseeton ja huusi vastustajalleen kovaan ääneen: ”Jumalan nimessä, Marshal, älä tapa minua! Olen aseeton!”

Marshal tyytyikin vain ­pudottamaan Leijonamielen satulasta ja survaisemaan peitsensä tämä ratsun rintaan. Niin Henrik II välttyi ­vankeudelta, ja Rikhard Leijona­­mieli sai ansaitsemansa varoituksen.

William Marshal haudattiin Lontoon Temple Churchiin, jossa hänen hautansa on yhä nähtävillä.

© Bridgeman

Nousu valtaeliittiin

Henrik II kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, ja Rikhard Leijonamielestä tuli Englannin uusi kuningas. Kun hän jälleen tapasi William Marshalin, hän moitti tätä siitä, että tämä oli yrittänyt tappaa hänet.

”Jos olisin yrittänyt tappaa teidät, olisin seivästänyt teidät samalla tavalla kuin seivästin hevosenne”, ritari vastasi pelottomasti.

Marshalin rohkeus teki Rikhardiin vaikutuksen, ja hän nimitti tämän oitis palvelukseensa. 

Marshalista tuli Leijona­mielen valtakaudella vauras ja vaikutusvaltainen mies, ja vuonna 1194 hänet nimitettiin marsalkaksi, jok­a sai vastuuulleen koko valtakunnan sotavoimien komentamisen.

Rikhard I Leijonamielen kuoltua vuonna 1199 Marshal palveli vielä kahta kuningasta, kunnes hän kuoli 72-vuotiaana vuonna 1219.

Kuolinvuoteellaan Marshal pyysi, että hänen omaisuutensa lahjoitettaisiin köyhille. Sitten mies, joka oli voittanut kaikki vastustajansa, hyvästeli perheensä sanoen: ”En voi jäädä luoksenne, sillä kuolemalle en mahda mitään.”

William Marshal oli ehkä paras mutta ei kuitenkaan ainoa kovapintainen ritari keskiajalla. Me valitsimme 10 mielestämme historian parhaisiin kuuluvaa ritaria.

Ehkä sinua kiinnostaa...