Kidutus: Kymmenen menetelmää

Kidutus oli keskiajalla laillinen tapa saada muun muassa kerettiläiset tunnustamaan harhaoppisuutensa. Kidutusta harjoitettiin kuitenkin jo ennen keskiaikaa.

Arvioin ihmisen tahdonvoiman sen mukaan, kuinka paljon vastustusta, kipua ja kidutusta hän voi kestää ja kuinka hän osaa kääntää tilanteen edukseen
Friedrich Nietzsche

15. toukokuuta 1252 paavi Innocentius IV antoi Ad Extirpandaksi kutsutun bullan, jonka perusteella inkvisitiolla oli lähes rajoittamaton oikeus hankkia kerettiläisiksi epäillyiltä tunnustus kiduttamalla. Siitä alkoi yksi ihmiskunnan historian synkimmistä kausista, joka päättyi virallisesti vasta vuonna 1816, kun katolinen kirkko kielsi kidutuksen.

Raakoja menetelmiä tietojen keräämiseksi oli kuitenkin käytetty jo paljon ennen Innocentius IV:n aikaa, ja kiellon jälkeenkin kidutusta käytettiin yleisesti kuulustelumenetelmänä – se tapahtui huomaamattomammin ja sitä nimitettiin joksikin muuksi, mutta se oli yhä tuskallista.

1. Paljasta tuskaa

Muinaisessa Assyriassa ihmisiä kidutettiin nylkemällä heidät elävältä. Uhri riisuttiin alasti ja köytettiin paaluun, minkä jälkeen häneltä kuorittiin iho pois terävällä veitsellä.

Nylkeminen aloitettiin päästä. Tarkoituksena oli edetä vähitellen jalkoihin, mutta menetelmä oli niin tuskallinen, että uhri yleensä menehtyi ennen kuin kiduttaja ehdi edes rintakehään.

Kidutuksella peloteltiin vihollista

Myöhemmissä Lähi-idästä peräisin olevissa lähteissä kuvaillaan menettelytapaa tarkemmin. Useissa niistä kerrotaan, että kiinni otetut vihollissotilaat nyljettiin. Käsittelyn tavoitteena oli sekä saada sotilaat paljastamaan salaisuuksia että myös pelotella vihollisjoukkoja.

Meksikon alueella eläneet asteekit käyttivät nylkemistä osana uskonnollisia uhrausrituaaleja. Euroopasta keskiajalta tunnetaan myös muutama tapaus, jossa uhri nyljettiin.

2. Pronssihärkä

Katolisen pyhimystarun mukaan Pyhä Eustachius kärsi marttyyrikuoleman noin vuoden 100 tienoilla. Hänen kerrotaan paistuneen kuoliaaksi pronssisen härän sisällä. Kertomuksen todenperäisyys on arvailujen varassa, mutta historiallisten lähteiden mukaan pronssihärkää tai muita vastaavia kammioita todella on käytetty kidutuskeinona.

Kuolo kohtasi kuumassa arkussa

Kreikkalainen historioitsija Herodotos kuvaili kuumuudella kiduttamista jo 400-luvulla eaa. Uhri suljettiin yleensä metalliarkkuun, jonka alle sytytettiin nuotio. Menetelmää käytettiin antiikin Kreikassa. Koska kuumuutta oli vaikeaa säädellä ja kidutettava kuoli helposti, on vaikeaa sanoa, oliko kyseessä nimenomaan kidutusmenetelmä vai oliko uhri alun perinkin tarkoitus vain tappaa tuskallisesti.

Myöhemmin roomalaiset kehittivät kiduttamiseen härän muotoisen pronssikammion. Sen kyljessä oli luukku. Kun uhri oli pantu kammion sisään, luukku suljettiin ja kammion alle sytytettiin tuli. Kammion kuumentuessa uhrin huudot kuuluivat härän suusta. Höyry poistui sierainaukoista. Tuolloin pronssihärästä muodostui sairaalloisen huvittelun väline.

3. Valvottaminen

Keskiajalla inkvisitio pehmitti kerettiläisiksi epäiltyjä myöntämään syyllisyytensä myös estämällä heitä nukkumasta.

Kerettiläisen haarukka

Uhria valvotettiin muun muassa kerettiläisen haarukaksi kutsutulla laitteella. Kyseessä oli pieni rautatanko, jonka kummassakin päässä oli kaksi terävää piikkiä, kuten makkaratikussa. Tangon yläosan piikit tulivat leuan alle ja alaosan piikit rintaa vasten. Tankoa estettiin putoamasta paikoiltaan kiinnittämällä se remmillä niskan taakse. Uhrin oli pakko pitää päätään epämukavassa asennossa.

Jos uhri nukahti ja pää nyökähti eteenpäin, piikit painuivat syvälle ihoon. Kun hän oli joutunut näin valvomaan muutaman vuorokauden, hän oli valmis myöntämään lähes mitä tahansa.

4. Tuskan päärynä ja kielipihdit

Valheista ja jumalanpilkasta rangaistiin keskiajalla ankarasti. Välineenä on tiettävästi käytetty muun muassa muotonsa mukaan päärynäksi kutsuttua suukapulaa.

Leukojen murskaaja

Päärynän muotoinen metalliesine tungettiin uhrin suuhun (eri rikoksista rangaistaessa käytettiin eri ruumiinaukkoja). Päärynän toisessa päässä oli metallivarsi, jossa oli pieni vipu. Kun vivusta käännettiin, päärynä avautui kolmeen tai neljään osaan kuin kukan terälehdet.

Avoimena päärynä täytti suun niin äärimmilleen, että hampaat ja jopa leuka murtuivat. Jos uhri jäi verenvuodosta henkiin, hän ei enää kyennyt puhumaan selvästi.

Kidutusmuseoissa on esillä useita kappaleita tämäntyyppisiä kidutusvälineitä, mutta ei tiedetä varmasti, käytettiinkö niitä koskaan vai toimivatko ne vain pelotteina. Vuodelta 1639 peräisin olevassa lähteessä mainitaan, että varkaat käyttivät suukapuloita estääkseen uhreja huutamasta apua ryöstön jälkeen. Sitä aiemmissa lähteissä välinettä ei mainita ainakaan kidutuksen yhteydessä.

Kieli revittiin irti

Toinen vähintään yhtä tehokas kidutus- ja rankaisuväline oli todistetusti käytössä. Kyse oli pihdeistä, jotka oli muotoiltu niin, että niillä saatiin luja ote uhrin kielestä. Kieletön ei enää koskaan pystynyt valehtelemaan eikä rienaamaan Jumalaa.

5. Piinapenkki

Kun luut irtoavat nivelistä, kuuluu paukahdus. Venytyspenkkikäsittely ei yleensä tappanut mutta sitä pidettiin yhtenä tuskallisimmista kidutustavoista. Uhri laitettiin pitkälleen penkin päälle, ja hänet sidottiin ranteistaan ja nilkoistaan kiinni. Tämän jälkeen ylä- ja alavartalon raajoja kiskottiin eri suuntiin vinssillä.

Yksi kerrallaan nivelet antoivat periksi. Jos kiduttaja venytti uhria kylliksi, tälle syntyi pysyviä lihasvaurioita. Joskus raajat saattoivat irrota, jolloin ensimmäisenä yleensä irtosi käsivarsi. Piinapenkkiä käytettiin kiduttamisen lisksi myös teloittamiseen.

Temppeliritarit piinapenkissä

Piinapenkkiä käytettiin ahkerasti, kun katolinen kirkko vuodesta 1307 alkaen usutti inkvisition temppeliritareiden kimppuun. Usein tunnustuksen saamiseen riitti, että epäilty pantiin katsomaan kun jotakuta muuta käsiteltiin piinapenkissä.

6. Scavenger’s daughter

Scavenger’s daughter

Lontoossa Towerin alla sijaitsevat kidutuskammiot vetivät Henrik VIII hallituskaudella (1509–47) hyvin vertoja inkvisition vastaaville laitoksille.

Englantilaiset kehittivät kidutusta varten omia kekseliäitä välineitä. Yksi niistä oli pelätty Scavenger’s daughter eli ns. Ruumiinryöstäjän tytär. Sen toimintaperiaate oli päinvastainen kuin piinapenkin: tuskaa aiheutettiin sitomalla ihmisruumis mahdollisimman tiukaksi paketiksi.

Nenäverenvuotoja ja selkämurtumia

Raudasta tehty laite muistutti suurta A-kirjainta. Ylinnä oli rengas, joka pujotettiin uhrin kaulaan. Uhri sidottiin tiukkaan sikiöasentoon ranteet kiinni jalkojen alapuolelle, jotta polvet puristuivat lähelle kasvoja. Asento oli tuskallinen ja johti pian nenäverenvuotoon. Selkärankakin vääntyi niin paljon, että se oli vaarassa murtua.

7. Vesikidutus: uhri luulee hukkuvansa

Waterboarding-välineistöä Tuol Slengin kansanmurhamuseossa Kambodžassa.

Viime vuosina paljon puhuttu kidutusmenetelmä on yksi vesikidutuksen muoto, waterboarding. Siinä uhri sidotaan kiinni alustalle niin, että pää on hieman jalkoja alempana. Kasvojen päälle laitetaan märkä kangas. Kun kankaalle kaadetaan vettä, uhri tuntee hukkuvansa.

Vesikidutus on vanha menetelmä

Vaikka waterboardingista on keskusteltu paljon juuri nykyisin, se on vanhaa perua. Espanjassa inkvisitio käytti myös tortura del aguaa eli vesikidutusta, jossa kasteltu riepu tungettiin uhrin suuhun ja siihen kaadettiin lisää vettä.

Menetelmä oli suosittu, sillä se ei jättänyt pysyviä ruumiinvammoja mutta tuotti tunnustuksen nopeasti. Vuonna 1631 saksalainen jesuiittapappi Friedrich von Spee kirjoitti, että ”on uskomatonta, mitä ihminen voi sanoa kidutuksen pakottamana ja kuinka monta valhetta hän voi kertoa itsestään ja muista; lopuksi kaikki, mitä kiduttaja haluaa, muuttuu todeksi”.

1800-luvulla monet eurooppalaiset hallitukset kielsivät menetelmän, mikä ei kuitenkaan estänyt Yhdysvaltojen presidenttiä Theodore Rooseveltia vuonna 1904 puolustelemasta sen käyttöä Espanjan ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa kuusi vuotta aiemmin. Roosevelt kirjoitti, että ”kukaan ei vahingoittunut vakavasti”.

8. Lyijyn pirskottaminen

Keskiajalla uhrista saatettiin yrittää puristaa tunnustus myös välineellä, joka muistutti keskiajan kirkoissa käytettyä vihkiveden pirskottamiseen tarkoitettua esinettä.

Vihkiveden sijaan kidutusvälineen aukoista pursui sulaa lyijyä. Astetta pahempi tulos oli, kun lyijyn sijaan käytettiin hopeaa. Sulaa metallia tiputettiin usein nimenomaan uhrin silmiin. Tämä aiheutti suurta kipua ja johti useimmiten syytetyn kuolemaan.

9. Rautaneito: Museoiden vetonaula

Yhtä kuuluisimmista kidutusvälineistä ei todennäköisesti ole koskaan käytetty.

Edgar Allan Poe mainitsee rautaneidon kertomuksessaan Kuilu ja heiluri, joka käsittelee Espanjan inkvisitiota. Rautaneito on raudasta valmistettu arkku, jonka sisällä olevat piikit lävistävät uhrin, kun kansi suljetaan. Piikit on sijoitettu niin, etteivät ne osu elintärkeisiin elimiin vaan aiheuttavat vain kipua.

Laitteen idean keksi todennäköisesti saksalainen filosofi Johann Philipp Siebenkees 1790-luvulla. 1800-luvulla valmistetut kappaleet tehtiin lähinnä museoita varten vetämään paikalle kauhusta kiinnostunutta väkeä.

Kuuluisin rautaneito sijaitsi Nürnbergissä mutta se tuhoutui liittoutuneiden pommittaessa kaupunkia vuonna vuonna 1944.

10. Strappado: Tuskaa ilman näkyvää jälkeä

Sachsenhausenin keskitysleirillä sääntöjen rikkomisesta rangaistiin usein strappado-menetelmällä: uhrin kädet sidottiin kiinni selän taakse, ja sen jälkeen hänet ripustettiin roikkumaan käsistään.

Strappado aiheutti uhrille suurta tuskaa. Uhrin olkapäät menivät usein sijoiltaan etenkin silloin, kun hänen jalkoihinsa ripustettiin painot. Inkvisitio käytti menetelmää mielellään juuri tästä syystä. Vuonna 1311 paavi Klemens V suositteli, että tätä kidutustapaa saisi käyttää vain, jos paikallinen piispa antaa siihen selvästi luvan. Lisäksi tunnustus on saatava tällöin ”ilman luunmurtumia”.

Strappadon käyttäminen ei päättynyt edes siihen, kun paavi kielsi kidutuksen vuonna 1816. Sitä käytetään yhä eri puolilla maailmaa.

Lue myös:

Keskiaika

Eroottisia keskiaikaisia tekstejä löytyi arkistojen kätköistä

1 minuuttia
pest døden middelalder
Keskiaika

Suot kertovat mustan surman leviämisestä

2 minuuttia
Keskiaika

Luulöytö kertoo julmasta kidutuksesta keskiajalla

2 minuuttia
Suosituimmat

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!