Lääkäri Trota de Salerno teki 1100-luvulla hälyttävän havainnon: hän nimittäin huomasi, että nuoret naimaikäiset naiset saattoivat tietyillä konsteilla osoittaa olevansa vielä neitsyitä – vaikka impeys olikin tosiasiassa jo mennyttä.
Keskiajan Euroopassa neitsyys ei ollut suinkaan leikin asia. Italialaislääkäri de Salerno esittelikin teoksessaan De passionibus mulierum curandarum (”Naisten sairauksista”) mahdollisen petoksen paljastamiseksi monia erilaisia menetelmiä, joissa käytettiin apuna muun muassa hiiltä ja savua.
Avioliittoa solmittaessa sekä morsiamen että sulhasen perheellä oli tuolloin pelissä maineensa ja kunniansa. Mitä korkeampi yhteiskunnallinen asema perheellä oli, sitä tärkeämpää oli se, että morsian oli varmasti neitsyt naimisiin mennessään.
”Loukkaannun syvästi, jos lähetän tyttäreni Ranskaan ja hänet passitetaankin takaisin.” Baijerin herttua Tapani III, 1385
Jos aatelisneidon huhuttiin menettäneen koskemattomuutensa ennen häitä, hänen oli otettava kaikki mahdolliset keinot käyttöön – iilimadoista suolenpätkiin – vakuuttaakseen epäilijät.
Häpeä oli ikuinen
Jos nainen menetti keskiajalla neitsyytensä, hänen arvonsa avioliittomarkkinoilla putosi dramaattisesti ja hänen koko perheensä joutui häpeään. Satavuotista sotaa käsittelevän ranskalaisen kronikan mukaan jopa Baijerin herttua Tapani III oli huolestunut siitä, miten hänen tyttärensä selviäisi Ranskan hovin neitsyystestistä:
”Hänen on läpäistävä testi ennen kuin hänestä voi tulla kuninkaan vaimo. Loukkaannun syvästi, jos lähetän tyttäreni Ranskaan ja hänet passitetaankin takaisin. Jos Ranskan kuningas ei huoli häntä, hänet on häväisty loppuiäkseen.”
Lääkäri Guglielmo da Saliceton teos on yksi monista keskiaikaisista oppaista, jotka varoittivat vilpistä neitsyystesteissä.
Myös kirkko piti koskemattomuutta olennaisena todisteena naisen jumalanpelosta. Aateliston ja vauraiden kauppiaiden avioliitoissa neitsyyttä edellytettiin ennen kaikkea aviottomien lasten pelossa.
Jos morsiameen oli nimittäin kajottu jo ennen hääyötä, ei ollut varmuutta siitä, etteikö häntä olisi jo ehditty saattaa samalla raskaaksi. Neitsyyden korostaminen levisi muihinkin yhteiskuntaluokkiin, ja köyhät talonpojatkin alkoivat kieltäytyä avioliitosta seksuaalisesti kokeneiden naisten kanssa.
Lukutaitoiset saattoivat hyödyntää italialaislääkäri Niccolò Falcuccin vinkkejä. Hän suositteli sekoittamaan jauhettua hiiltä veteen ja juottamaan sen tulevalle morsiamelle. Jos tämä virtsaisi välittömästi, hän ei olisi enää neitsyt.
Falcucci opasti myös polttamaan suolaheinän lehtiä – jos nainen tuli niiden savusta kalpeaksi, hän oli neitsyt.
Kirkko piti Neitsyt Mariaa roolimallina kaikille naisille. Seksiä ennen avioliittoa pidettiin vakavana syntinä.
Neitsyydestä voitiin varmistua myös etsimällä hääyön jälkeen lakanasta verijälkiä – jos morsian vuoti verta ensiyhdynnässä, hänen oli oltava neitsyt.
Lääkäri Guglielmo da Saliceto varoitti kuitenkin, että koskemattomuuden vaikutelma voitiin luoda huijaamalla. Hänen mukaansa nainen saattoi esimerkiksi työntää kyyhkysen verellä täytetyn suolen sisäänsä hääyönä saadakseen aikaan halutun verenvuodon.
”Tällöin se puhkeaa kliimaksin hetkellä”, de Saliceto selitti.
Iilimadot saivat veren vuotamaan
De Saliceton mukaan kekseliäät naiset saattoivat myös ajoittaa hääyön osumaan kuukautistensa aikaan. Tällainen huijaus oli vältettävissä helposti päiviä laskemalla, mutta lääkäri Trota de Salerno varoitti lisäksi eräästä toisesta kikasta, joka olikin jo vaikeampi paljastaa.
Ainakin kerran Englannin historiassa valepukuun puettu sijainen on auttanut neitoa pulassa.
Brittilady sumutti kaikkia
Eräs Englannin vaikutusvaltaisimmista aatelisnaisista saattoi huijata itsensä ulos avioliitostaan.
Kokonaiset kymmenen hovineitoa ja kaksi kätilöä tutki brittiläisen lady Frances Howardin alapäätä vuonna 1613. Aatelisnainen oli vaatinut avioliittonsa mitätöimistä, sillä hän oli rakastunut toiseen mieheen. Tuolloin avioero saattoi tulla kuitenkin kyseeseen vain, jos aviomies ei ollut kyennyt suoriutumaan yhdynnästä morsiamensa kanssa, kuten lady Frances väitti liitossaan tapahtuneen.
Nöyryyttävät tutkimukset tehtiin kynttilänvalossa. Säädyllisyyden nimissä lady Frances oli peittänyt kasvonsa mustalla hunnulla.
Kätilöt julistivat tuomionsa: 23-vuotias lady oli yhä neitsyt.
Kun hänen entinen puolisonsa myöhemmin esitteli ystävilleen jäykistynyttä elintään, monet alkoivat kuitenkin epäillä lady Francesia. Oliko hän huijannut testissä pukemalla jonkun koskemattomista palvelusneidoistaan esittämään häntä hämärässä huoneessa?
Totuutta ei tiedetä varmuudella, mutta lady Frances pääsi eroon liitostaan Essexin jaarlin kanssa ja nai rakastajansa.
Trotan lääketieteellisessä teoksessa De passionibus mulierum curandarum kerrottiin, että naiset saattoivat neitsyyttä simuloidakseen panna iilimadon häpyhuulelleen. Kun iilimato poistetaan, paikalle muodostuu rupi, joka yhdynnän aikana repeytyy ja vuotaa verta.
Huijaaminen ei koskenut vain seksiä harrastaneita naisia vaan myös oikeat neitsyet tarvitsivat apua. Keskiajalla tyypillisessä neitsyystestissä nimittäin katsottiin emättimeen jotta nähtäisiin, oliko immenkalvo vielä ehyt.
Vasta 1900-luvulla alettiin kuitenkin ymmärtää, ettei immenkalvosta voinut päätellä neitsyyden tilaa – kyseessä on rengasmainen ihopoimu, ei ensiyhdynnässä puhkeava kalvo.
Keskiajalla viattomien naisten saattoi kuitenkin käydä huonosti, jos immenkalvo ei vaikuttanut siltä kuin piti. Tällöin ainoa toivo oli siivilätestin läpäisy.
Vuosisatojen aikana siivilä vakiintui neitsyyden symboliksi, ja Englannin naimaton kuningatar Elisabet I maalautti jopa itsestään muotokuvan siivilä kädessään.
Englannin kuningatar Elisabet I:tä kutsuttiin neitsytkuningattareksi, koska hän pysyi koko elämänsä naimattomana. Hänen kädessään oleva siivilä symboloi hänen neitsyyttään.
Testi juontui älyttömästä myytistä, jonka mukaan neitsyt pystyi pysäyttämään juoksevan veden.
Siivilätestissä naisen tuli pitää käsissään siivilää, johon kaadettiin vettä. Jos vesi ei tihkunut siivilästä läpi, nainen oli neitsyt. Naiset saattoivat huijata testissä käyttämällä omaa siiviläänsä, jonka oli voideltu vettä läpäisemättömällä lanoliinilla eli lampaanvillan rasvalla. Näin siivilä piti vettä, ja nainen vältti häpeän.
Neitsyystestejä tehtiin keskiajan jälkeenkin, ja esimerkiksi Tanskassa eräs kansanperinteen kerääjä on maininnut virtsatestistä vielä 1800-luvun puolivälissä. Naisten neitsyyttä selvitetään yhä tietyissä kulttuureissa esimerkiksi Lähi-idässä, Intiassa ja Itä-Aasiassa.