Jopa 40 munkkia saattoi istua tarpeillaan rivissä yhtä aikaa Muchelneyn luostarissa Somersetissa, Englannissa. Suuri yhteiskäymälä oli keskiajalla tarpeen, paljastaa historioitsija Michael Carterin tekemä uusi tutkimus.
Hän on selvittänyt, että munkkeja vaivasi jatkuvasti joko ummetus tai ripuli.
”Yleisesti ottaen munkit olivat suolensa vankeja. Heillä oli usein terveysongelmia ruokansa ja ruuansulatuksensa johdosta”, Carter selittää.
Osasyy munkkien huonoon vatsan toimintaan on löydettävissä paavillisesta asetuksesta vuodelta 1336, sillä se salli munkeille lihan syönnin kahdesti viikossa. Munkkien ravinto oli jo sitä ennen epätasapainoinen ja runsaskalorinen ja sisälsi pääosin leipää, olutta, ankeriasta eikä juuri ollenkaan kasviksia.
Carterin mukaan lihan lisääminen ruokavalioon vain pahensi tilannetta.
Muchelney Abbeyn luostarissa Lounais-Englannissa oli hämmästyttävän suuri käymälärakennus.
Helpotusta saippuasta
Michael Carter löysi tutkimuksissaan luostarin kirjallisia ohjeistuksia, joiden tarkoitus oli auttaa vatsavaivaisia munkkeja syömään terveellisemmin ja vähentää vatsanväänteitä.
Ruokaohjeiden lisäksi oppaassa on neuvoja ummetuksen helpottamiseen, kuten seuraava ohje: ”Ota palanen saippuaa, muokkaa sitä ja pane se pohjukkaasi (takamus, toim.) ja mene vuoteeseesi lepäämään.”
HISTORIAn toimitus ei aio testata, toimiiko munkkien neuvo todella.