Brittiläisen Cambridgen yliopiston arkeologit tutkivat suolistoloisten yleisyyttä keskiajan briteillä, ja tulos oli tutkijoille yllätys: eniten parasiiteista kärsivät munkit.
Projektin aluksi All Saintsin hautausmaalla Cambridgessa luokiteltiin 44 hautaa 1100–1300-luvuilta. Sen jälkeen tutkijat etsivät jälkiä suolistoloisista tutkimalla hautojen maaperän suurin piirtein kohdasta, jossa vainajan lantio oli ollut.
Tutkituista haudoista 19 oli munkkien hautoja, ja tutkijat arvelivat löytävänsä niistä vähemmän merkkejä suolistomadoista, mutta he joutuivatkin yllättymään.
Vaikka keskiajan munkeilla oli hyvät pesutilat ja vettä pesemiseen, toisin kuin useimmilla muilla briteillä, heillä oli eniten loisia. Yli puolella munkeista oli ollut matoja, kun seurakuntalaisista vain kolmannes oli loisten piinaamia.
Ulostetta käytettiin lannoitteena
”Cambridgen munkit ilmeisesti suorastaan kuhisivat loisia keskiajalla”, selittää tohtori Piers Mitchell Cambridgen yliopistosta.
Nyt arkeologit yrittävät selvittää syytä moiseen kuhinaan. Yksi mahdollinen selitys on se, että munkit altistuivat loistartunnoille lannoittaessaan kasvimaitaan ihmisulosteella.
Toinen mahdollisuus on, että munkit söivät enemmän sianlihaa kuin seurakuntalaisensa, ja keskiajalla sianlihassa oli usein suolistoloisia.