Keskiaika ei ollut pimeä: Kaikkialla iloittiin ja lemmiskeltiin

Kirkkoa käytettiin myös ­maallisempiin menoihin

Väki asui keskiajalla tiiviisti, ja erilliset makuuhuoneet olivat ylellisyyttä, johon oli varaa vain aatelisilla.

Kun koko perhe nukkui samassa huoneessa, vanhempien piti olla kekseliäitä löytääkseen rauhallisen sijan lempimiselle. Monet hyödynsivätkin tähän kirkkoja, jotka olivat päivisin tyhjillään.

Yhdysvaltalainen keskiajan asiantuntija Ruth Mazo Karras on verrannut kirkkoja jopa nykyajan autojen takapenkkeihin, joissa etenkin nuoret ovat lemmiskelleet paremman tilan puutteessa.

Papit eivät toki katsoneet hyvällä moista rietastelua. Tarina kertoo, että jos lemmiskelijät saatiin kiinni itse teossa, seurakuntalaiset sitoivat heidät toisiinsa ”kuin koirat” ja pilkkasivat heitä.

Emännät olivat himokkaita

Keskiajan naisten ajatellaan usein olleen siveitä ja ahkeria vaimoja ja äitejä, jotka vain nöyrästi antautuivat, kun miehet tekivät aloitteen. Tämä ei kuitenkaan ole luultavasti suinkaan edes puolet totuudesta.

Esimerkiksi ranskalainen 1100-luvulta juontuva taru kertoo kalastajan vaimosta, joka on niin vaativa aviovuoteessa, että mies parahtaa:

”Teen kaikkeni täyttääkseni toiveesi. Vaatteilla ei vielä lunasteta vaimon sydäntä, lempimisestä se on kiinni.”

Eksoottiset mausteet olivat keskiajan viagraa

Vaikka keskiajalla miesten ajateltiin olevan luonnostaan kyltymättömiä, joidenkin oli haettava apua lääketieteestä suoriutuakseen kunnialla akteista. Oppineet kehittivätkin jos jonkinlaisia potenssilääkkeitä.

Arvostettu arabialainen tiedemies Ahmed Ibn al-Jazzar suositteli esimerkiksi 900-luvulla seuraavaa:

”Murskaa puolikkaan dirhamin verran [noin puolitoista grammaa] neilikkaa ja sekoita jauhe lehmänmaitoon. Tai pane palanen galangajuurta suuhun, niin saat tukevan erektion”, tunisialaistutkija lupasi.

Al-Jazzarin teoksen Zad al-musafir wa-qut al-hadir (”Eväitä matkamiehille ja ravintoa asettuneille”) käännökset tulivat Espanjan maurien avulla tunnetuksi Euroopassa, missä teos saavutti suurta suosiota.

Teoksessa oli runsaasti vinkkejä ja reseptejä, joilla lurpahtaneen himon sai jälleen sytytettyä, ja potenssivaivoihin suositeltiin muun muassa inkivääriä, kanelia, pippuria ja muita mausteita.

Al-Jazzarin mukaan pelkät yrtit eivät kuitenkaan taanneet hyvää seksielämää:

”Rakastavat sanat, intohimon osoitukset, suukko poskelle, käsi toisen kädessä, kielellä lipaisu, ilo rakastetun nähdessä ja tunteiden osoitus rakastetulle” tekivät yhtälailla miehestä mahtavan rakastajan.

Roisit esitykset vetivät runsaasti yleisöä

Näytelmä Le Chevalier qui fit les cons parler (”Ratsastaja, joka sai pimpit puhumaan”) saavutti 1200-luvun Ranskassa suuren suosion.

Keskiajan Ranskassa suurta kansanhuvia olivat fabliaut, sukkelat ja ronskitkin kertomukset, joita esittivät kiertävät seurueet. Runomuotoisissa kaskuissa ivan säilä viuhui terävänä.

Eräs fabliau kertoi ratsastajasta, joka pystyi puhumaan naisten alapäiden kanssa. Kertomus alkaa siitä, kun köyhä ratsastaja näkee neljä alastonta keijua peseytymässä lähteessä.

Keijujen vaatteet on juuri varastettu, mutta ratsastaja saa konnan kiinni. Kiitokseksi keijut antavat hänelle kyvyn saada naisten alapäät puhumaan.

Jos alapää ei pukahda, takamus vastaa sen puolesta. Ratsastaja lähtee hakemaan yösijaa linnasta, ja yöllä linnanrouva lähettää hänen luokseen palvelustytön ilman pukineita. Ratsastaja kokeilee uutta taitoaan, ja tytön pimppi vastaa saman tien.

Kun linnanrouva kuulee ratsastajan uskomattomasta kyvystä, hän lupaa miehelle 40 hopearahaa, jos tämä saa hänen aatelisen alapäänsä puhumaan.

Nainen sujauttaa salaa palan kangasta hameensa alle, mutta yleisön suureksi huvitukseksi peräpää toteaa: ”Pimppi ei voi puhua, koska sillä on suu täynnä. Liekö puuvillaa.”

Kirjoissa vilisi rivoja piirroksia

Kirkko yritti säännöillä ja rangaistuksilla hillitä rietasteluja, mutta fantasian maailmassa kaikki oli sallittua.

Haureutta ja alastomuutta ujutettiin niin romaanien, virsikirjojen kuin Raamatunkin sivuille lukuisissa uskaliaissa kuvissa.

Ennen kirjapainotaidon keksimistä munkit kopioivat kirjat käsin.

Pitkäveteisen työn vastapainoksi he päästivät usein mielikuvituksensa valloilleen kirjojen marginaaleissa, joissa saattoi esiintyä niin nakuja pappeja kuin peniksenmuotoisia hedelmiäkin.

Kondomi suojasi pappeja

1500-luvun alussa raivonnut kuppaepidemia paljasti katolisen kirkon kaksinaamaisuuden.

Kaikki kirkon papit elivät virallisesti selibaatissa, mutta punertava ihottuma paljasti armotta, että papit, kardinaalit ja jopa itse paavi Julius II tekivät syntiä.

Italialainen lääkäri Gabriele Falloppio (1523–1562) päätti kehittää suojan, kondomin, joka tekisi lopun kirkonmiesten keskuudessa häpeällisesti leviävälle taudille.

1. Kondomi oli kankainen liina, joka kääräistiin peniksen ympärille.
2. Jotta kondomi pysyisi paikallaan koko aktin ajan, se kiinnitettiin penikseen nauhalla.
3. Ennen käyttöä kondomi kastettiin kemikaaleihin ja sen annettiin kuivua.

Aatelisrouva opastaa: ”Näin palautat neitsyytesi”

Keskiajalla naisten tuli pysyä koskemattomina hääyöhön asti, mutta kaikki eivät jaksaneet sinnitellä kirkon vaatimuksia noudattaakseen.

Jos seksin iloja ehti kokeilla jo ennen avioon astumista, peli ei silti suinkaan ollut vielä menetetty.

Italialaisten Forlín ja Imolan kaupunkien herttuatar Caterina Sforza antoi kirjassaan Experimenti niksin siihen, miten naiset saattoivat luoda koskemattomuuden vaikutelman: tislataan vettä ja salviaa ja sivellään tislettä alapäähän useita kertoja.

”Näet siitä tulevan niin piukan, että ihastut itsekin”, aatelisnainen lupasi.

Seksiskandaaleja luostarissa

Loppuelämäksi annetusta siveysvalasta huolimatta nunnien ja munkkien kielletyt leikit olivat katolisessa kirkossa vakava ongelma koko keskiajan.

Munkit, papit ja nunnat unohtivat hetken huumassa lupauksensa ja antautuivat lihallisiin ilotteluihin.

Papit harrastivat seksiä niin paikallisten naisten kuin toisten pappienkin kanssa tai kävivät käsiksi nuoriin poikiinkin.

Nunnat makasivat toisten nunnien kanssa – tai munkkien, jolloin nunnan kaavun alla kasvanut kumpu lopulta paljasti puuhat.

Englantilaisessa Missendenin luostarissa meno äityi keskiajalla varsin villiksi.

Vuosien 1430 ja 1531 välillä piispat teettivät siellä yhteensä 315 tarkastusta, joissa etsittiin syntisiä luostarin omasta väestä. Lopputuloksena 76 nunnaa ja munkkia sai tuomion, useimmiten selibaatin rikkomisesta.

Vuonna 1531 skandaali ravisteli luostaria. Munkit kutsuivat tuolloin itse paikalle piispan tutkijat pappi John Slyhurstin puuhista kauhistuneina.

Valitusten mukaan Slyhurst oli syyllistynyt nuoreen poikaan kohdistuneeseen seksuaalirikokseen.

Pappi tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja nuorukaisilta kiellettiin vastedes pääsy munkkien tiloihin.

Rattopoika vietteli pappeja

Nuori prostituoitu John Rykener jäi vuonna 1395 kiinni itse teosta, muttei suinkaan housut kintuissa vaan hame korvissa.

Nuorukainen oli nimittäin juuri huolehtimassa asiakkaastaan naiseksi pukeutuneena.

Oikeudenkäynnissä hän kertoi palvelevansa – naiseksi pukeutuneena – ”useammin pappeja kuin muita miehiä, sillä he maksavat paremmin”.

Rykener otti lisäksi omana miehekkäämpänä itsenään solkenaan vastaan myös nunnia asiakkainaan.