Maria Sjökarl kavahti kuullessaan, että hänellä olisi edessään 20 päivää vankilassa vedellä ja leivällä. Sjökarl tuomittiin vuonna 1793 insestistä isänsä Nilsin kanssa vaikka hän vakuutti, että isä oli pakottanut hänet seksiin.
Isä sai 90 raipaniskua, mutta jotkut pitivät silti Marian rangaistusta pahempana. Vesi oli tuolloin likaista ja täynnä bakteereja, ja elo vedellä ja leivällä 20 päivää voisi johtaa sairastumiseen ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan.
Vankilatuomio vedellä ja leivällä oli ollut Ruotsin rikoslaissa jo vuodesta 1350, ja se oli yleinen ympäri Eurooppaa. Vankia sai kuitenkin pitää lukkojen takana enintään 28 päivää – muun muassa siksi, että riski sairastua mahdollisesti kohtalokkaaseen tautiin oli niin suuri.
”Jos päänsärkysi johtuu alkoholista, juo vettä.” ”Regimen Sanitatis Salernitanum” -kirja 1200-luvulta
Myös keskiajalla jotkut lääkärit varoittivat juomasta pelkkää vettä. Silloinen lääketiede perustui teoriaan, jonka mukaan elimistö koostui neljästä perusnesteestä.
Vettä pidettiin luonteeltaan kylmänä nesteenä, ja liiallisesti nautittuna sen pelättiin saattavan elimistön epätasapainoon ja aiheuttavan sairautta. Toisaalta oli kuitenkin myös lääkäreitä, jotka olivat päinvastaista mieltä.
1200-luvulla kirjoitetussa Regimen Sanitatis Salernitanum -terveysoppaassa suositeltiin juomaan aterioilla viiniä, johon on sekoitettu vettä. Siinä neuvottiin myös: ”Jos päänsärkysi johtuu alkoholista, juo vettä.” Pelko tuomiosta vedelle ja leivälle näyttää syntyneen vasta 1700-luvulla.
Joten kuinka likaista vesi keskiajalla olikaan – ja joivatko ihmiset vettä?
1000-luvulta peräisin olevassa kuvitetussa terveysoppaassa Tacuinum Sanitatis korostettiin, että purossa virtaava vesi on oivallinen janonsammuttaja.
Puolesta ja vastaan: Oppineet olivat eri mieltä
Puolesta
• Vettä kyllä juotiin, mutta usein sekoitettuna olueen tai viiniin. Toinen suosittu tapa oli lisätä veteen esimerkiksi hunajaa ja antaa sen seistä niin, että se kävi ja syntyi alkoholia.
• Keskiajalla juotiin kiistatta ennemmin olutta tai viiniä kuin vettä. Esimerkiksi englantilainen abbedissa Ælfric Eynshamilainen kuvasi 900-luvulla omia juomatapojaan näin: ”Olutta, jos sitä on, tai vettä, jos olutta ei ole.”
• Jotkut lääkärit pitivät vettä kylmänä nesteenä, ja siksi sitä piti juoda varovasti, jotta se ei horjuttaisi elimistön tasapainoa: vettä ei tullut esimerkiksi juoda ruuan kanssa, ja raskaana olevien oli syytä pitäytyä viinissä.
Vastaan
• Vesi mainitaan usein keskiaikaisissa teksteissä terveellisenä juomana. Taiteilija Michelangelon lääkäri suositteli hänelle munuaiskivien hoitoon erään Rooman ulkopuolella sijaitsevan lähteen vettä. Michelangelo kirjoitti myöhemmin sen auttaneen.
• Mikään ei viittaa siihen, että vesi olisi ollut keskiajalla yleisesti vaarallista. Kaupungeissa on voinut olla pilaantuneita kaivoja, mutta useimmat ihmiset elivät maalla lähellä puhtaan veden lähteitä.
• Oppineet varoittivat juomasta vettä, joka haisi tai maistui erikoiselta, eli pilaantunutta vettä osattiin varoa. Monissa kaupungeissa sakotettiin ankarasti ihmisiä, jotka likasivat juomavettä.
Loppupäätelmä: Alkoholi oli parasta, mutta vesikin kävi
Mikään ei viittaa siihen, että ihmiset olisivat keskiajalla vältelleet veden juomista peläten sen olevan saastunutta. Päinvastoin vesi mainitaan tavallisena juomana monissa keskiaikaisissa teksteissä.
Useimmat ihmiset joivat keskiajalla mieluiten vettä niin, että siihen oli sekoitettu jotain parantamaan makua ja ravinteikkuutta. Köyhimpien oli tyydyttävä pelkkään veteen, jos muutakaan ei ollut.
Myytti vaarallisesta vedestä on ilmeisesti syntynyt 1700-luvulla, jolloin historioitsijat alkoivat kuvailla keskiaikaa pimeäksi ja saastaiseksi, mutta juomavedet alkoivat saastua merkittävästi vasta teollisuuden myötä. Vankilatuomio vedellä ja leivällä oli vuosisatoja vanha, mutta siitä tuli pelottava riski ihmisten terveydelle vasta melko myöhään uudella ajalla.