Keski-ajan ja renessanssin aika

Giovanni de Dondin rakentaman kellon piirustuksista selviää, että kello kävi punnuksen voimalla. De Dondin kellon mekanismi pani kellon käymään ja pyöritti planeettojen sijaintia osoittavaa näyttöä.
800-luku: Kynttilä mittasi rukousajan
800-luvun lopulla Englantia hallinnut kuningas Alfred halusi käyttää kahdeksan tuntia päivässä valtakunnan hallitsemiseen, kahdeksan tuntia nukkumiseen ja aterioihin sekä kahdeksan tuntia rukoilemiseen. Aikaa hän mittasi kuuden kynttilän avulla. Jokainen kynttilä oli jalan pituinen ja paloi neljä tuntia. Kynttilöissä oli tuuman välein merkki, joka vastasi 20 minuutin palamisaikaa. Yhden kynttilän palettua loppuun kuningas sytytti toisen ja piti näin kirjaa ajasta. Tapa levisi useisiin luostareihin varhaiskeskiajalla.
1094: Kiinan ihme
1000-luvun alkupuolella elänyt munkki Su Song oli monitaitoinen mies, mutta hänen intohimonsa oli ajan tutkiminen. Hän keksi muun muassa, että päiväntasaukset olivat keisarin kalenterissa päivän myöhässä. Vuonna 1094 valmistui hänen mestarityönsä, yhdeksän metrin korkuinen kellotorni. Siinä oli kaksi astronomista karttapalloa ja kello, jossa aikaa ilmoittivat sekä pienet liikkuvat hahmot että 133 soivaa kelloa. Laitteistoa pyöritti historian ensimmäinen tunnettu voimansiirtoketju, joka toimi vesivoimalla.
Tämä aikansa hienostunein ajanmittari tuhoutui jo 33 vuoden kuluttua vihollisen armeijan hyökkäyksessä.
1364: Mekaaninen kello alkoi tikittää
Länsi-Euroopassa mekaaninen kello kehitettiin 1200-luvulla, ja italialainen Giovanni de Dondi alkoi pian parannella sitä.
Montpellierin yliopistossa tähtitiedettä opettanut Robertus Anglicus kirjoitti mekaanisesta kellosta jo vuonna 1271, mutta tutkijat eivät tarkkaan tiedä, milloin ensimmäinen kello Euroopassa tehtiin. Ensimmäiset eurooppalaiset kellosepät eivät kuitenkaan tunteneet mekaanisen kellon tarkkuutta merkittävästi parantanutta tärkeää keksintöä, niin sanottua hillikettä. Siinä kaksi hakasta vuoronperään vapauttaa ja pysäyttää kellon koneistossa olevan hammasrattaan, mistä syntyy kellon tikittävä ääni. Niin sanottu tasaaja pitää hillikkeen välityksellä huolta siitä, että kello käy tasaisesti.
Kiinalainen Su Song kuvaili jo 1100-luvulla hillikkeen periaatetta, ja mekanismi oli käytössä hänen vesikellossaan (siitä enemmän vasemmalla). Ei tarkoin tiedetä, missä määrin kiinalaisten kellonrakennustaito levisi Eurooppaan Silkkitietä pitkin, mutta vuonna 1364 Padovan yliopiston tähtitieteen professori Giovanni de Dondi (1318–89) kirjoitti yksityiskohtaisen kuvauksen rakentamastaan astronomisesta kellosta, jossa oli hillike. Dondin rakentama kello päätyi parisataa vuotta myöhemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Kaarle V:n haltuun mutta on sittemmin hävinnyt.