Akg-Images/Ritzau Scanpix
Flagellantteja

Flagellantit ruoskivat itsensä verille

Fanaattinen lahko julisti keskiajalla maailmanlopun olevan lähellä, ja sen mukaan ainoa tie pelastukseen oli itseruoskinta. Ilmiö levisi kulovalkean tavoin, eikä edes paavi saanut itsekidutusta loppumaan.

Vuonna 1210 munkki Justinos näki jotakin hyvin merkillistä. Keski-Italiassa sijaitsevan Perugian kaupungin asukkaat olivat mitä ilmeisimmin menettäneet järkensä ja alkaneet ruoskia itseään.

”Jumalan pelossaan aateliset ja aatelittomat, nuoret ja vanhat ja jopa lapset kulkivat häpeämättä pitkin kaupungin katuja vailla rihman kiertämää. Jokainen löi itseään itkien ja valittaen selkään nahkaruoskalla, kunnes veri valui”, kirjoitti kauhistunut munkki.

Justinos ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän kuvaili itsensäruoskintaa maniaksi ja arveli sen syyksi laittomuuksien ja epäjärjestyksen lisääntymistä. Hysteria oli vallannut ensin Perugian ja levinnyt sieltä lähes kaikkialle Italian niemimaalle.

Itsensäruoskijoita kutsuttiin latinan ruoskimista tarkoittavan flagellare-sanan mukaan flagellanteiksi.

Flagellantteja Unkari

”Herran vuonna 1263 ihmiset alkoivat kaikkialla juoksennella ympäriinsä ja ruoskia itseään”, kerrotaan unkarilaisessa Chronicon Pictum -käsikirjoituksessa vuodelta 1358.

© Mark of Kalt/Wikimedia Commons

Ruoska houkutti kaikkia

Itsensä kiduttaminen ei ollut uusi ilmiö keskiajan Euroopassa. Kristityt munkit ja erakot olivat vuosisatoja piinanneet ja kiduttaneet itseään katumuksen ja hurskauden osoituksena. Syyrialainen piispa Theodoretus kertoo erakkomunkeista, jotka kulkivat kahleissa tai käyttivät tai piikeillä varustettua rintapanssaria muistutukseksi Kristuksen kärsimyksistä. Pyhän Dominicus Loricatuksen, jonka joka eli italialaisessa metsässä 1000-luvulla, kerrotaan ruoskineen itseään useita kertoja viikossa – paaston aikaan jopa 50 000 kertaa päivässä.

1200-luvulla itseruoskinta kuitenkin yleistyi myös luostarien ulkopuolella ja kaikissa yhteiskuntaluokissa eikä ollut enää yksinäisten munkkien tai erakoitten erikoisuus. Niin rahvas kuin äveriäät porvarit ja aatelisetkin ruoskivat itseään kaiken kansan nähden maassa vääntelehtien ja virsiä veisaten.

”Se ei ollut kirkkoisien siunaama tai uskonnollisen johtajan saarnaama vaan syntyi aivan tavallisten ihmisten keskuudessa.” Munkki Justinos

Katolinen kirkko seurasi uutta suuntausta hämmentyneenä ja huolestuneena, miten maailmanjärjestys mullistui. Flagellantit saivat varkaat katumaan ja palauttamaan varastamansa omaisuuden, virkavalta antoi suopeuden puuskassa armon käydä oikeudesta ja avasi vankilat, ja karkotetut saivat palata kotiseudulleen.

”Se [kirkko] oli huolissaan siitä, mistä moinen kiivas hurskaus oli peräisin. Itsensä ruoskiminen ei ollut kirkkoisien siunaama riitti, eikä sitä saarnannut yksikään uskonnollinen johtaja. Liike oli syntynyt aivan tavallisten ihmisten parissa, ja niin oppineet kuin oppimattomat seurasivat heidän esimerkkiään”, kirjoitti Justinos.

Lupercalia Rooman valtakunnassa

Roomassa vietettiin vuosittain helmikuun 15. päivä Lupercalia-juhlia. Niissä miehet ruoskivat kadulla naisia lisätäkseen näiden hedelmällisyyttä.

© Andrea Camassei/Wikimedia Commons

Piiska viuhui antiikissakin

Kaduilla juoksi kymmeniätuhansia

Hurskaus muuttui nopeasti palavaksi fanaattisuudeksi. Flagellantteihin liittyi kaikista kansankerroksista ihmisiä, jota ruoskivat itseään hämmästyttävän sinnikkäästi. Palkkioksi he uskoivat saavansa syntinsä anteeksi, tuomiopäivän lykkäämisen ja lyhyemmän ajan kiirastulessa kuin muut.

Munkki Justinos merkitsi näkemänsä muistiin: ”Näitä katuvia vaelsi satoja, tuhansia ja kymmeneniätuhansia kaupunkien kaduilla talven kylmyydestä välittämättä päivin ja jopa öisin kynttilöitä kantaen. Sama näky toistui sekä maaseutukylissä että kaupungeissa, ja vuoret ja pellot tuntuivat ihmisten äänistä heidän rukoillessaan Jumalaa.”

Myös naiset hurahtivat itsensä ruoskimiseen, mutta Justinoksen mukaan he sentään tekivät verisiä katumusharjoituksiaan säädyllisesti sisätiloissa.

Flagellantit – Goyan maalaus

Vaikka monet kuninkaat julistivat flagellantismin laittomaksi, itseruoskinta jatkui vuosisatoja Espanjassa. Kuvassa Francisco Goyan näkemys ilmiöstä 1800-luvun alusta.

© Francisco de Goya/Wikimedia Commons

Luolaerakko sai yli 10 000 seuraajaa

Kirkko ei ensin puuttunut joukkohysteriaan, mutta 1200-luvun puolivälissä liike kasvoi huolestuttavasti. Useampien peräkkäisten katovuosien takia suuressa osassa Eurooppaa kärsittiin nälkää. Lukemattomat ihmiset sekä maalla että kaupungeissa uskoivat, että huonot sadot ja nälänhätä olivat Jumalan rangaistus. Monet alkoivat epäillä kirkon mahtia ja ryhtyivät etsimään uusia tapoja lepytellä Jumalan vihaa.

Itsensäruoskinta puhutteli monia. Liikkeellä ei ollut varsinaista johtajaa ja kuka tahansa, joka oli riittävän karismaattinen, saattoi saada keskiajan mittapuulla suunnattoman kannattajajoukon. Esimerkiksi vuonna 1258 Perugiassa luolassa asuva erakko Raniero Fasani aloitti kansanliikkeen. Hän ilmoitti, että enkelit olivat ilmoittaneet kaupungin tuhoutuvan, jolleivät ihmiset katuisi ja piinaisi itseään. Pian hänen ympärilleen muodostui lahko, jolla oli kannattajia eri puolilla Italiaa, ja tuota pikaa yli 10 000 ihmistä marssi eri puolilla Italiaa.

Niitä, jotka eivät osallistuneet, syytettiin liitosta paholaisen kanssa, ja kokonaisia kyliä autioitui, kun asukkaat liittyivät kulkueeseen. Nyt flagellantit muodostivat jo uhan yhteiskuntajärjestykselle.

Kirkon kannalta liikkeessä kaikkein pahinta oli se, että flagellantit uskoivat saavansa syntinsä anteeksi pelkästään itseään ruoskimalla. Koska perinteisesti vain kirkko saattoi antaa synninpäästön, flagellantit uhkasivat kirkon asemaa. Paavi katsoi aiheelliseksi puuttua asiaan, ja vuonna 1261 hän kielsi itsensä ruoskimisen ja julisti flagellantit harhaoppisiksi.

Flagellantteja – Nürnbergin kronikka

Flagellanttien aikaa kesti vain vähän yli sata vuotta, mutta spontaani liike teki valtavan vaikutuksen keskiajalla, ja se mainitaan monissa kirjoituksissa, kuten Nürnbergin kronikassa.

© Hartmann Schedel/Wikimedia Commons

Saksalaiset viehtyivät piiskaan

Paavin puututtua asiaan itsensä ruoskiminen loppui Italiassa, mutta liikkeen voittokulku jatkui muualla Keski-Euroopassa. Piiskat sivalsivat tiuhaan tahtiin varsinkin nykyisten Itävallan, Ranskan, Tšekin ja Puolan seuduilla.

Ruton puhkeaminen Etelä-Saksassa 1340-luvun loppupuolella käynnisti flagellanttien uuden kukoistuskauden. Kronikoitsija Matthias von Neuenburg kuvaa, kuinka 200 itsensäkiduttajaa marssi Speyerin kaupunkiin, jossa heitä odotti suuri kansanjoukko.

”Maahan oli piirretty ympyrä, jonka sisään he asettuivat ja riisuivat itsensä lannevaatteisilleen. Sitten he kiersivät ympyrää kädet suoraan sivuille ojennettuina kuin ristiinnaulitulla ikään, kunnes heittäytyivät maahan. Sitten he nousivat ylös ja ottivat ruoskat, joissa oli solmuja ja neljä terävää piikkiä ja alkoivat ruoskia edessään olevaa virrenveisuun tahtiin. Yhteisestä merkistä kaikki heittäytyivät ensin polvilleen ja sitten pitkälleen maahan valittaen ja nyyhkyttäen.”

Flagellantteja

1300-puolivälissä flagellantteja oli niin paljon, että heistä muodostui suuria kulkueita. Etenkin Saksassa lahkoon liittyi tuhansia ihmisiä.

© The Granger Collection/Ritzau Scanpix

Lahko asetti pääsyvaatimuksia

Varsinkin Speyerin ja Strasbourgin seuduilla syntyi useita flagellanttilahkoja, jotka saivat tuhansia jäseniä. Eräs suurimmista oli Ristin veljet, joka saattoi alkaa asettaa jäseneksi pyrkiville pääsyvaatimuksia. Ristin veljeksi haluavalta vaadittiin kaikkien syntiensä tunnustamista, anteeksiantoa vihollisilleen, vaimonsa lupaa sekä valmiutta maksaa ylöspidostaan neljä penninkiä päivässä.

Flagellantit uskoivat lujasti, että heidän toimintansa perustui Jumalan tahtoon. Aikalaistodistuksen mukaan hänen tapaamansa flagellantit uskoivat saaneensa ohjeet itsensä Jeesuksen kirjoittamasta pyhästä kirjeestä, jonka taivaan enkeli oli toimittanut perille. Kirjeessä Jumalan poika kertoo olevansa tyytymätön synnintekijöihin, etenkin jumalanpilkkaajiin, lepopäivän rikkojiin ja epäuskoisiin. Katuvat saattoivat Jeesuksen kirjeen mukaan sovittaa syntejään poistumalla kotoaan 34 päiväksi ja kurittamalla itseään päivittäin.

VIDEO: Filippiiniläiset miehet ruoskivat itseään

”Holy Weekin” eli pyhän viikon aikaan (viikkoa ennen pääsiäistä) filippiiniläismiehet lähtevät kaduilla ruoskimaan itseään saadakseen syntinsä anteeksi. Katolisen kirkon kielloista huolimatta tapa jatkuu edelleen vuosittain.

Video

Flagellantit yrittivät herättää kuolleita

Ruton raivoaminen ja flagellanttien suosio liittyivät kiinteästi yhteen. Mitä enemmän ihmisiä kuoli ruttoon, sitä enemmän liike sai kannattajia. Ruttoepidemian pahimpina vuosina 1347–1349 flagellantit otettiin monissa Saksan kaupungeissa riemuiten vastaan.

”He marssivat kaupungin halki siisteissä riveissä johtajien ja laulajien kulkiessa edellä. Heillä oli huppu silmillä, eivätkä he nostaneet katsettaan maasta. Kaikesta kuvastui syvä katumus ja suru. Kaikkialla heitä oli vastassa kellojen soitto ja suuret ihmisjoukot, jotka olivat tulleet kaukaa kuulemaan heidän lauluaan ja todistamaan heidän katumustaan”, kirjoitti saksalainen historioitsija Justus Hecker.

”Yhteisestä merkistä he heittäytyivät polvilleen ja sitten maahan valittaen ja nyyhkyttäen..” Kronikoitsija Matthias von Neuenburg flagellanteista
Flagellantteja Italia

Italian Guardia Sanframondin asukkaat katuvat joka seitsemäs vuosi syntejään flagellantteina ja piiskaavat itseään symbolisesti metallipiiskoilla.

© Gianfranco Vitolo/Wikimedia Commons

Pian liike oli niin suuri, että se valtasi kirkkoja ja levitti sanomaansa suosituilla hymneillä. Strasbourgissa flagellantit yrittivät herättää lapsen kuolleista ja karkottaa pahoja henkiä osoitukseksi hengellisestä voimastaan. Katolinen kirkko sai lopulta tarpeekseen, kun flagellantit päättivät herättää henkiin Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Fredrik II:n, joka oli ollut vainaa jo yli sata vuotta.

Kuolleista herättämistä voitiin pitää harhaoppisuutena, ja vuonna 1349 paavi Klemens VI (1291–1352) julisti flagellantit pannaan. Saksan piispat tukivat häntä, ja vuosia näyttikin siltä, että liike oli hävinnyt.

Flagellantit – Katariina Medici

Kuningatar Katariina de’ Medici oli innokas itseruoskija.

© François Clouet/Wikimedia Commons

Ranskan kuningattaren ruoska viuhui

Liike hiipui hiljalleen

Taikauskoa ja hysteriaa ei kuitenkaan ollut helppo nujertaa, ja kirkon tuomiosta huolimatta flagellantit kokoontuivat silloin tällöin. Esimerkiksi vuonna 1939 italialaisen maalaismiehen näystä alkoi uusi, tosin lyhyeksi jäänyt flagellanttien nousu. Yli 15 000 itsensäruoskijaa kokoontui Modenaan, mutta katolinen kirkko iski jälleen, ja liikkeen johtohahmot poltettiin harhaoppisina.

Saksassa Karl Schmidt -niminen mies keräsi ympärilleen suuren joukon, joka oli vakuuttunut siitä, että Schmidt oli jälleensyntynyt ja kuolematon vanhan testamentin profeetta. Usko murtui, kun inkvisitio määräsi sekä Schmidtin että hänen seuraajansa roviolle vuonna 1414.

1400-luvun lopulle mennessä flagellanttien aika oli ohi.