Alkuperäinen papyrus oli ennustajan käsikirja, joka koostui numeroiduista ennalta määrätyistä lauseista. Kun utelias asiakas meni tapamaan oraakkelia, tämä pyysi häntä sanomaan jonkin luvun. Esimerkiksi luvun 101 kohdalla oppaassa luki ennustus ”linnunmunan saaminen tietää huonoa onnea”.
Vaikka ennustamista harjoitettiin jo muinaisina aikoina, ennustajien kulta-aika koitti keskiajalla Euroopassa. Kiertävät romanit huomasivat pian, että heidän eksoottinen ulkonäkönsä ja eristäytynyt elämäntapansa kiehtoi valtaväestöä ja houkutteli uteliaita, joiden kämmenen viivoista romanit ennustivat tulevaa.
Ennustajat kehittivät kämmenen viivoihin perustuvan menetelmän, jolla he povasivat niin kaukaisia ja yleisiä tapahtumia (”Sinulla on epäonnea rakkaudessa”) kuin lähitulevaisuuttakin (”Kohtaat pian elämäsi rakkauden”).
Pahat kielet väittivät, että jotkut ennustajat ryöstivät asiakkaansa kirjaimellisesti putipuhtaaksi. Sillä välin kun ennustaja piteli asiakkaansa kättä, näppäräsormisella apurilla oli oiva tilauus tyhjentää tämän taskut.
Tulevaisuutensa povauttamisesta tuli 1500-luvulla suosittua hupia – eikä ihme. Ennustus sai asiakkaan tuntemaan itsensä viisaammaksi ja voimaantuneeksi, ja lisäksi ennustajan valitsema povaustapa oli joka kerta jännittävä yllätys.
Joskus ennustaja luki asiakkaansa kämmenen viivoja, joskus taas pilvien muodot ja reitit taivaalla antoivat salattua tietoa rakkaudesta ja raha-asioista. Myös multa ja kahvinporot välittivät tärkeitä viestejä ennustajille, ja yksi suosituimmista ennustamismenetelmistä oli seurata jyviä nokkivia kanoja. Kanojen ruokahalun ja kulkureittien perusteella ennustajat esittivät ruusuisia lupauksia tai karmivia varoituksia.
Pelikortit nousivat suursuosioon
Yksi ennustamismenetelmä oli asiakkaista erityisen kiehtova. Salaperäiset tarot-kortit toivat ennustamiseen kutkuttavaa lisäjännitystä, sillä asiakas nosti itse kortteja pakasta ja vaikutti siten itse omaan kohtaloonsa.
Pelikortit kehitettiin Italiassa 1400-luvun puolivälissä. Siellä niitä käytettiin tarocchi-nimisessä korttipelissä, joka muistutti hieman nykyajan bridgeä. Ajan mittaan pelikortit kulkeutuivat myös ennustajien telttoihin, joissa asiakkaat määräsivät itse kohtalonsa korttivalinnoillaan. Etenkin kaksi korttia enteili suuria elämänmuutoksia.
”Kuolema”-kortissa on hymyilevä luuranko hevosen selässä. Sitä ei pitänyt tulkita kirjaimellisesti, mutta se saattoi silti aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä, kun pahaa-aavistamaton asiakas veti sen pakasta. ”Kuolema” ei läheskään aina merkinnyt kuolemaa, vaan se enteili suuria muutoksia. Aikana, jolloin muutokset liittyivät usein nälänhätään, luonnonkatastrofeihin, köyhyyteen tai sotaan, ”Kuolema” oli kuitenkin usein nimensä veroinen.
”Kuoleman” iloisempi pari oli ”Narri”. Sekin tiesi usein muutoksia, kuten edessä olevaa matkaa – joko konkreettista tai henkistä. Matka merkitsi usein epävarmuutta ja vastoinkäymisiä mutta myös seikkailua ja kehitystä.
Taitavimmat ennustajat saattoivat rikastua taidoillaan. Heidän varakkaita asiakkaitaan ei useinkaan kiinnostanut kuulla vain omasta kohtalostaan, vaan he halusivat myös tietää, milloin kannatti lähteä vaikkapa sota- tai ryöstöretkelle. Siksi kuninkailla ja ruhtinailla oli henkilääkärinsä, pappiensa ja kenraaliensa lisäksi neuvonantajinaan usein myös ennustajia.
Ennustajan ammatti oli keskiajalla yksi harvoista kouluttamattomille köyhille tarjolla olevista urapoluista. Joskus ennustaja, kuten kuuluisa Nostradamus, saattoi edetä urallaan kuninkaan palvelukseen asti. Apteekkari Nostradamus ennusti itsensä Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi nähtyään näyssä, että kuningashuone ajautuisi vaikeuksiin.
Nostradamuksen ennustukset ovat säilyneet, ja niitä luetaan yhä. Tulevaisuudestaan kiinnostuneille on tarjolla lukemattomia ennustamistapoja – joko kasvotusten tai netissä – mukaan lukien ennustamistavoista vanhin: Astrampsychuksen oraakkelin käsikirja. Se löytyy nykyään myös British Libraryn verkkosivustosta, jossa uteliaat voivat esittää kysymyksiä, näppäillä luvun ja saada ”oraakkelilta” vastauksia – aivan kuten kreikkalaiset 2 500 vuotta sitten.