Tutkijat kävivät läpi Yorkin paikallisarkistoja ja tulivat siihen tulokseen, että vainaja on todennäköisesti ollut Lady Isabel German, joka eli All Saints Churchissa vuosina 1428–1448. Hän eli anakoreettina eli erakkona, joka oli eristäytynyt yhteiskunnasta pyhittääkseen elämänsä Jumalalle.
Toisin kuin muinaiset ja keskiajan paremmin tunnetut erakkomunkit, jotka vetäytyivät pitkien matkojen päähän yhteisöistä, Lady German eli kaksikymmentä vuotta lukittuna kirkon alttarin takana olevaan kammioon. Hänen ainoa yhteytensä ulkomaailmaan oli pieni aukko, jonka kautta hän sai ruokaa ja kommunikoi muiden kanssa.
Arkeologit korostavat, että tätä ei kuitenkaan tule välttämättä tulkita rangaistukseksi hänen sukupuolitaudistaan:
”Olisi helppo ajatella, että kehoa näkyvästi runteleva sairaus johtaisi ihmisen eristämiseen tai eristäytymiseen muusta yhteisöstä. Tutkimuksemme on osoittanut, että näin ei välttämättä ole. Tällainen vakava sairaus on saatettu nähdä myös myönteisenä asiana, jonka Jumala on tarkoituksella osoittanut henkilölle marttyyrimaisen aseman saavuttamiseksi”, Sheffieldin yliopiston tutkija Lauren McIntyre kertoo.
Hauta oli itse kaivettu
Sairaus on siis todennäköisesti ollut syynä siihen, miksi Lady German on päätynyt elämään eristyksissä, mutta se on samalla myös nostanut hänet aivan erityiseen asemaan. Tutkijat löysivät arkistoista useita viitteitä siitä, että Lady German oli paikallisyhteisössään merkittävä hahmo – häntä oli pidetty lähestulkoon elävänä profeettana, joka oli pyhittänyt elämänsä muiden syntien puolesta rukoiluun.
Eräs paikallinen kauppias oli esimerkiksi vuonna 1436 testamentannut kuusi shillinkiä ja kahdeksan penceä kirkolle, jotta Lady German voisi hänen kuoltuaan rukoilla hänen sielunsa puolesta.
Arvostuksesta huolimatta Lady Germanin elämä on ollut karua. Hän vietti viimeiset kaksikymmentä vuotta ennen kuolemaansa pienessä huoneessaan, josta hän ei saanut poistua ja johon muut eivät saaneet tulla vierailemaan.
Sääntöjen mukaan anakoreettina Lady Germanin oli myös kaivettava omin käsin oma hautansa – mistä luultavasti juontuu myös hänen luurankonsa köyristynyt asento.
Vuonna 1448 hän luultavasti käpertyi sairauksiensa runtelemana kuolemaan itse kaivamaansa kuoppaan. Hän sai kuitenkin kunnian pysyä haudattuna kirkkoon. Tämä oli yleensä vain korkea-arvoisimmille papeille varattu etuoikeus, ja se osoittaa, miten merkittävänä Lady Germania pidettiin yhteisössään.