1. Lääketiede
Suoneniskun uskottiin parantavan kaiken reumasta ruttoon.
Lääkintä oli hengenvaarallista
Useimmilla ihmisillä Euroopassa on nykyään mahdollisuus saada sairauksiinsa tieteeseen perustuvaa, ammattimaista hoitoa.
Keskiajan hallitsijat saivat nauttia aikansa parhaasta hoidosta, mutta varsinaista lääkärinkoulutusta ei ollut ja hoidot perustuivat useimmiten uskomuksiin ja täysin virheellisin käsityksiin ihmiskehosta.
Monia vaivoja hoidettiin suoneniskennällä, mutta nykyään tiedetään, että se usein vain heikensi potilasta, joka menetti siinä runsaasti verta.
Jotkin hoidot olivat suorastaan hengenvaarallisia: esimerkiksi ruttoa hoidettiin myrkyllistä elohopeaa sisältävällä lääkkeellä.
Myöhemmin muun muassa rotanmyrkkynä käytetty arsenikki oli myös suosittu lääke. Saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Henrik VII:n sairastuttua pernaruttoon häntä hoidettiin arsenikilla, mikä heikensi häntä niin, että hän menehtyi parin vuoden päästä tavalliseen kuumetautiin.
2. Ruoka
Keskiajallakin torilla oli runsaasti tarjontaa, mutta esimerkiksi Kaukoidän mausteet yleistyivät vasta 1600-luvulla.
Ruoka oli mautonta
Nykyään supermarketit pursuavat elintarvikkeita kaikkialta maailmasta, ja nopeiden kuljetusten ja kylmäketjun ansiosta lähes kaikkea on saatavilla ympäri vuoden kohtuuhintaan.
Toisin oli keskiajalla. Tuolloin ihmiset hallitsijoita myöten söivät sitä, mitä kulloinkin oli paikallisesti saatavilla.
Joitakin mausteita, kuten pippuria, kanelia, neilikkaa ja sahramia, oli kyllä tarjolla, mutta niiden hinnat olivat pilvissä ja vain kaikkein rikkaimmilla monarkeilla oli varaa käyttää niitä ylenpalttisesti. Esimerkiksi naula neilikkaa maksoi Lontoossa 1400-luvun puolivälissä käsityöläisen kuuden päivän palkan verran.
Sokeria tuotiin Lähi-Idästä Eurooppaan 1000-luvulla, mutta kosteudelle herkkänä sen kuljettaminen oli hankalaa ja sitä tuotiin vain vähäisiä määriä.
3. Lapsiavioliitot
Vasta neljävuotias David asettui nuorikkoineen syrjäiseen Berwickin linnaan.
Perhe valitsi puolison
Useimmat ihmiset länsimaissa voivat itse valita, kenen kanssa menevät naimisiin, ja lait suojelevat alaikäisiä avioliittoon pakottamiselta. Sitä ylellisyyttä keskiajan kuninkailla ei ollut.
Yleensä suku päätti avioliitosta, jonka tarkoitus oli pääasiassa turvata liitot muiden hallitsijahuoneiden kanssa, ja siteen vahvistamiseksi puolisot naitettiin usein erittäin nuorina.
Lapsiavioliitotkin olivat yleisiä. Esimerkiksi Skotlannin tuleva kuningas David II naitettiin nelivuotiaana.
Lapsille avioliitto oli traumatisoiva, eikä asiaa parantanut se, että monet kuningashuoneet olivat sukua keskenään ja aviopuolisot saattoivat olla lähisukulaisia.
4. ASUMINEN
Katosvuoteen verhot tarjosivat hieman suojaa kylmältä – ja hitusen yksityisyyttä.
Koti oli kostea ja kylmä
Lämmin asunto, jossa on tiiviit ikkunat ja juokseva vesi, on nykyään länsimaissa useimmille itsestäänselvyys. Keskiajalla hallitsijat asuivat usein vetoisissa ja kosteissa linnoissa, joissa ei ollut kunnon sanitaatiota.
Keskiajan linnat olivat ensi sijassa linnoituksia, joiden tehtävä oli pitää vihollinen loitolla. Niissä oli paksut muurit, joiden vuoksi huoneissa oli talvisin kosteaa ja kylmää.
Ikkunat olivat pieniä, eikä niissä ollut laseja. Puiset luukut pitivät kylmän ja viiman – mutta myös valon – ulkona.
Vesiklosetteja ei ollut. Linnan asukkaat tekivät tarpeensa astiaan tai priveetissä, pienessä huoneessa, jossa oli kivinen tai puinen istuin. Istuimessa oleva reikä johti suoraan ulos, ja käymäläkäynti oli usein sekä kylmä että haiseva kokemus.
5. Yksityiselämä
Tapa koskettaa kuninkaallisia sairauden parantamiseksi alkoi ilmeisesti 1200-luvulla ja kesti vuosisatoja.
Kuninkaalla ei ollut vapaata
Nettipalaverit, sähköposti ja sosiaalinen media mahdollistavat nykyään kanssakäymisen ympäri vuorokauden, mutta useimmat voivat itse päättää, milloin ovat tavoitettavissa eikä esimerkiksi työnantaja voi sitä määrätä.
Keskiajalla kuninkaiden oli turha haaveilla voivansa itse päättää yksityiselämästään ja levostaan.
Linna kuhisi palvelusväkeä, joista osa jopa nukkui samassa huoneessa hallitsijaparin kanssa.
Vieraita ja neuvonantajia pyrki puheille pitkin päivää, eikä hurskas kuningas voinut jättää väliin rukouksia tai messujakaan.
Lisäksi uskottiin, että kuninkaan keholla oli maagisia voimia ja että sen koskettaminen voisi parantaa monenlaisia sairauksia.
Esimerkiksi risataudin eli imusolmuketuberkuloosin uskottiin parantuvan kuninkaallisesta kosketuksesta. Sairaiden alamaisten lääppimä kuningas altistui siten itsekin tartunnoille.