12 ovelaa juonta keskiajalta
Attentaatteja, sieppauksia ja peitetehtäviä syvällä vihollisen maaperällä – keskiajalla kourallinen kekseliäitä ja viekkaita miehiä saattoi ratkaista koko valtakunnan tulevaisuuden muutamassa minuutissa.
Tiesitkö, että keskiajalla myrkkymurhat olivat niin tavallisia ja pelättyjä, että kuninkailla ja ylimyksillä oli oma juomanmaistaja mukanaan kaikkialla? Työ ei ollut kovin suosittu.
1. Valloittamattoman kaupungin valtaus
Toukokuussa 1098 Antiokian kaupunkia kahdeksatta kuukautta piirittäneet 10 000 ristiritaria saivat hälyttävän uutisen: muslimiarmeija oli tulossa pelastamaan kaupunkia, jonka 12 metrin korkuiset muurit olivat osoittautuneet läpipääsemättömiksi.
Välttyäkseen tuholta ristiritarien piti toimia nopeasti. Normanniritari Bohemund laati ovelan suunnitelman.
”Jumala ei aina suo voittoa miekan voimin”, hän totesi. Hän lahjoi Antiokian ”Kahden sisaren tornin” komentajan Firouzin kullalla ja lupauksella kasteesta pettämään kaupunkinsa ja auttamaan ristiritareita pääsemään Antiokian muurien sisäpuolelle.
Muutaman päivän kuluttua ristiritarit näyttivät pakkaavan tavaransa ja lähtevän, mutta todellisuudessa he piiloutuivatkin muutaman kilometrin päähän.
Yöllä Bohemund hiipi kolmensadan ritarin kanssa Firouzin vastuulla olevaan torniin.
Ristiritarit olivat ajaneet partansa erottaakseen toisensa parrakkaista muslimeista. Firouzin ja tikkaiden avulla he valtasivat tornin ja avasivat sitten portit armeijalleen. Antiokia murtui, ja ristiritariarmeija pelastui.
Kun ristiretkiarmeija vuonna 1098 ymmärsi, että syyrialaista Antiokiaa ei voinut valloittaa voimalla, ritarit kehittivät ovelan suunnitelman.
2. Viekkaat vedenhakijat
1380-luvulla merirosvo Bastot de Mauléon keksi tavan valloittaa ranskalainen Thurien kaupunki.
Hän tiesi, että kaupungin naiset hakivat aamuisin vettä kaupunginmuurien ulkopuolelta, ja yöllä hän pukeutui viiden miehen kanssa naisten vaatteisiin ja lyöttäytyi paikallisten naisten seuraan.
”Olettepa te varhain liikkeellä”, yksi naisista huudahti.
Roistot vastasivat jotain korkealla äänellä ja jatkoivat kohti porttia. Päästyään vartijan ohi he puhalsivat torveen, jolloin 50 heidän kumppaniaan ryntäsi paikalle ja valloitti kaupungin.
3. Calais’n kaksoispetos
Ranskalainen ritari Geoffroi de Charny koki epämiellyttävän yllätyksen, kun hän aikoi vallata petoksella englantilaisten hallussa olleen Calais’n kaupungin.
Charny oli houkutellut liittolaisekseen palkkasoturi Aimeryn, joka vastasi yhdestä Calais’n tornin puolustuksesta. Aimery lupasi avata kaupungin portin ranskalaisten iskujoukolle 20 000 kulta-écua vastaan.
Kun vähän yli sata ranskalaissotilasta sitten hiipi sovitusti portille aamuhämärissä 1. tammikuuta 1350, englantilaiset saartoivatkin heidät.
Aimery oli pettänyt Charnyn ja varoittanut englantilaisia, jotka osasivat odottaa vihollista. Myös kauempana olleet ranskalaisten pääjoukot saarrettiin. Charny sai opetuksen ja joutui englantilaisten vangiksi.
4. Kavalat kalastajat
Vuonna 1435 englantilaiset olivat valloittaneet Pariisin, ja ranskalaiset suunnittelivat valtaavansa kaupungin takaisin näännyttämällä.
Pariisi sai täydennyksiä Seineä pitkin, joten ranskalaiset päättivät valloittaa pienen Meulanin kaupungin pysäyttääkseen sieltä jokiliikenteen.
Ranskalaissotilaat saapuivat yöllä veneellä kaupunkiin kalastajiksi pukeutuneina ja tikkaat mukanaan ja asettuivat lähelle kaupungin muuria muka kalaa myymään.
Yhtäkkiä ”kalastajat” kiipesivätkin tikkaita pitkin muurin yli ja saivat avattua portin tovereilleen. Kun Pariisi ei enää saanut ruokaa Seineä pitkin, se joutui pian antautumaan.
Ranskalaissotilaat valloittivat vuonna 1435 Meulanin kaupungin kalastajiksi pukeutuneina.
5. Rikhard Leijonamieli käytti palkkamurhaajia
Kärsivällinen ja kuolemaa pelkäämätön salamurhaaja on vaarallinen. Kristityt ristiritarit Lähi-idässä saivat tuta tämän 28. huhtikuuta 1192, kun Jerusalemin vastavalittu kuningas Conrad oli ratsastamassa Tyroksen kaupungin halki.
Katedraalin kohdalla kaksi munkkia alkoi ahdistella häntä. Conradin pysähdyttyä munkit kävivät hänen kimppuunsa ja iskivät hänet hengiltä tikareillaan, ennen kuin henkivartijat ehtivät tappaa heidät.
Tappajat olivat todellisuudessa assassiineja eli Lähi-idän pelättyjä palkkamurhaajia. He olivat eläneet Conradin ritarien parissa kuukausia munkeiksi pukeutuneena odottaen sopivaa hetkeä.
Aikalaislähteissä on epäilty, että murhaajat oli palkannut Englannin Rikhard Leijonamieli, joka toivoi toisen miehen nousevan Jerusalemin kuninkaaksi.
6. Ylimys uhrautui maansa puolesta
- kesäkuuta 1389 serbialaisarmeijaa odotti taistelu ottomaaneja vastaan Kosovo Poljen lähellä. Koska serbit olivat alivoimaisia, aatelismies Miloš Obilic päätti uhrautua maansa puolesta.
Taistelua edeltävänä iltana Obilic ratsasti ottomaanien leiriin ja sanoi olevansa karkuri. Kun sotilaat veivät hänet sulttaani Murad I:n telttaan, hän kävi sulttaanin kimppuun ja surmasi tämän myrkytetyllä tikarilla.
Obilic tapettiin, mutta hän oli suorittanut tehtävänsä. Seuraavana päivänä ottomaanit kuitenkin ottivat serbeistä murskavoiton sulttaanin pojan johdolla.
7. Rukoileva kreivi silvottiin palasiksi
Kun Flanderin kreivi Kaarle kielsi nälänhädän aikaan vuonna 1127 paikallisia aatelisperheitä myymästä viljaa ylihintaan, nämä päättivät murhata hänet.
Ryhmä toimeen palkattuja ritareita kävi Kaarlen kimppuun aamulla tämän rukoillessa Bruggen katedraalissa ja silpoi hänet palasiksi pelottavaksi esimerkiksi muille.
8. Tennispallot aiheuttivat tragedian
Pimeänä helmikuun yönä vuonna 1437 pieni vihainen miesjoukko kokoontui Skotlannissa Perthin kaupungissa. Athollin jaarli Walter Stewart oli kutsunut miehet sinne suunnittelemaan Skotlannin kuninkaan Jaakko I:n murhaa.
He olivat jo pitkään halunneet päästä eroon tyrannimaisesta Jaakosta, ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus, kun kuningas oli muuttanut joulun aikaan ilman sotilaitaan Perthiin vartioimattomaan luostariin.
Aikalaislähteiden mukaan Stewart oli todennut: ”Kohtalo näyttää olevan puolellamme.”
Viikko tapaamisen jälkeen kuningas järjesti juhlat, ja kutsuttuna oli myös Walter Stewartin lapsenlapsi. Juhlan aikana hän hiipi kuninkaan makuuhuoneeseen ja poisti oven lukitussalvan.
Keskiyön aikaan kuningasperhe vetäytyi lepäämään, minkä jälkeen Stewartin joukko iski. Aatelismies Robert Graham ja tehtävään valitut 30 miestä rakensivat yön pimeydessä lankuista sillan luostarin vallihaudan yli ja tunkeutuivat luostariin.
Kuningas oli huoneessaan kuningattaren ja hovinaisten kanssa, kun huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua meteliä. Kauhukseen he huomasivat, ettei ovea saanut lukkoon.
Etsittyään turhaan ulospääsyä Jaakko irrotti lattialankun, jonka alla oli pieni viemäriputkeen johtava kellari. Kuningas olisi päässyt pakenemaan viemäriä pitkin, jollei hän jokunen päivä aiemmin olisi antanut tukkia sitä, koska hänen tennispallonsa hävisivät sinne jatkuvasti.
Jaakko piiloutui kellariin, mutta huoneeseen tunkeutuneet murhaajat löysivät hänet ja tappoivat hänet 16 veitsen- ja miekaniskulla.
Murhaajat iskivät Jaakkoa useita kertoja tikareillaan ja miekoillaan.
9. Kuningas antoi piestä paavin
Paavi Bonifatius VIII julisti vuonna 1303 Ranskan kuninkaan Filip Kauniin pannaan toivoen, että saisi tämän siten taipumaan kirkon valtaan, mutta Filip ei niin vain antanut periksi.
Kuningas lähetti neuvonantajansa Guillaume de Nogaretin Italiaan, jossa tämä lyöttäytyi yhteen paavin verivihollisen, aatelismies Sciarra Colonnan kanssa.
Paavi oleskeli tuolloin Anagnissa, jonne Nogaret ja Colonna marssittivat 2 000 sotilasta. He lahjoivat rahalla vartijat avaamaan kaupunginportit ja valloittivat paavin asunnon.
Bonifatiusta pidettiin vankina kolme päivää ja piestiin, kunnes Anagnin asukkaat ajoivat hyökkääjät pois ja vapauttivat paavin. Paavi kuitenkin kuoli kuukauden kuluttua raa’an kohtelunsa jälkiseurauksena.
10. Sieppaussuunnitelma meni mönkään
”Rubempren bastardiksi” kutsuttu häikäilemätön ranskalaismies purjehti vuonna 1464 kuninkaan käskystä 80 roiston kanssa Alankomaihin siepatakseen Burgundin herttuan Kaarle Rohkean.
Herttua rakasti laivoja, ja Rubempre oli vuokrannut aikansa hienoimpiin kuuluvan aluksen aikeenaan houkutella herttua laivaan ja siepata tämä.
Suunnitelma epäonnistui, kun Rubempre puhui ohi suunsa kapakassa ja hänet pidätettiin.
11. Armeija menetti päällikkönsä
Skotlannin kuningas Vilhelm I oppi kantapään kautta, ettei mahtava armeija ole mitään ilman kuningastaan. Vuonna 1174 hän hyökkäsi Pohjois-Englantiin 80 000 sotilaan kanssa.
Englannin peli näytti pelatulta, mutta kun englantilainen aatelismies Ranulf de Glanvill kuuli vakoojilta, että kuninkaan leiriä vartioi vain 60 ritaria, hän tarttui tilaisuuteen.
Varhain aamulla Glanvill ratsasti 400 miehen kanssa Vilhelmin leiriin nopeilla hevosilla. Hyökkäys yllätti kuninkaan miehineen täysin. Glanvill vangitsi kuninkaan, ja johtajansa menettänyt skottiarmeija marssi nöyryytettynä kotiin.
Englantilaiset onnistuivat sieppaamaan Skotlannin kuninkaan tämän armeijan nenän edestä.
12. Vapauttajat jäivät itse vangiksi
Huhtikuussa 1123 turkkilaisen Artukiden dynastian prinssi Balak vangitsi Jerusalemin kuninkaan Balduin II:n.
Prinssi sulki Balduinin vankkaan linnoitukseen Turkin Taurusvuorille. Ristiretkeläisille sieppaus oli suuri takaisku, mutta heidän joukossaan oli 15 armenialaista, jotka tarjoutuivat vapauttamaan kuninkaan.
Balakin linnoitus sijaitsi alueella, jolla eli paljon armenialaisia. Armenialaissotilaat pukeutuivat talonpojiksi ja vaelsivat 150 kilometriä vihollisen alueiden poikki linnoitukselle.
He saivat selville, että linnassa oli vain pieni varuskunta ja että sen komentajan tehtäviin kuului toimia tuomarina alueen asukkaiden kiistoissa. Armenialaiset sepittivät valituksen ja pääsivät sen varjolla portinvartijan ohi. Sisälle päästyään he peittosivat vartijat ja vapauttivat Balduinin.
Prinssi Balak kuitenkin saartoi linnan, ennen kuin armenialaiset ja kuningas pääsivät pakoon. He pitivät pintansa puolitoista kuukautta mutta joutuivat lopulta antautumaan, ja kuningas sai vapautensa vasta vuoden päästä lunnaita vastaan.