Rooman valtakunta: Tarpeet tehtiin rinta rinnan
Pääkaupungissa apu oli aina lähellä hädässä olevalle. Eri puolilla Roomaa oli yleisiä käymälöitä, joita käyttivät kaikki kansanosat.
Käymälähuoneessa oli pitkiä penkkejä, joissa oli pyöreät reiät ja joilla roomalaiset istuivat tarpeillaan rivissä.
Tehtyään tarpeensa he puhdistautuivat sienellä, joka kastettiin etikkaan tai huoneen läpi kulkevassa kourussa virtaavaan veteen.
Sienet olivat lyhyen tikun päässä, ne oli kaikkien vapaasti käytettävissä ja samaa sientä käytetiin moneen kertaan.
Useimmat käymälät olivat ilmaisia, mutta joissakin piti maksaa pieni sisäänpääsymaksu.
Rooman laajentuessa käymälätavat levisivät muuallekin. Eri puolilla valtakuntaa otettiin mallia pääkaupungin julkisista käymälöistä, ja näin ne yleistyivät kaikkialla.
Vettä saatiin johdoista: Roomaan johdettiin vettä kaupungin ulkopuolelta järvistä ja lähteistä niin, että kaupunkilaisilla oli käytössään juoksevaa vettä.
Takamus pyyhittiin merisieneen: Pyyhkimiseen käytettiin sieniä, jotka oli sukellettu merestä.
Viemäri johti ulosteet pois: Käymäläistuimen alla virtasi vettä, joka huuhtoi ulosteet suuriin viemäreihin. Niistä jätökset päätyivät Tiberiin.
Edut: Oiva paikka solmia liikesopimuksia. Liikemiehet löysivät helposti mahdollisia kauppakumppaneita yleisistä käymälöistä.
Haitat: Bakteerit levisivät helposti. Bakteerit levisivät nopeasti käymälöissä, joissa oltiin läheisessä kanssakäymisessä.
Viemärit kuljettivat ulosteet pois kaupungista.
Keskiaika: Linnoissa oli sisävessoja
Keskiajan kuninkaiden ja linnanherrojen ei tarvinnut lähteä linnasta ulos piipahtaakseen käymälässä, sillä heille oli rakennettu oma ”priveetti”, yleensä linnanmuurista ulos pistävään ulokkeeseen.
Käymälä sijaitsi yleensä korkealla, ja siinä oli joko kivinen tai puinen istuin, jossa oleva reikä johti suoraan ulos.
Reiästä virtsa ja uloste putosivat vallihautaan tai maahan linnanmuurin ulkopuolelle. Joihinkin käymälöihin mahtui kaksi ihmistä yhtä aikaa vierekkäisille rei’ille.
Jätökset putosivat vallihautaan.
1700-luku: Yhteiskäymälät tyhjennettiin öisin
Vaikka yöastiat olivat edelleen yleisiä, taloihin alettiin rakentaa myös huusseja. Pikkula saatettiin rakentaa asuintaloon, mutta usein se sijaitsi esimerkiksi tallin tai navetan yhteydessä.
Kaupungeissa talojen asukkaille oli pihan perällä yhteinen käymälä, joka tyhjennettiin yleensä öisin.
Sitä varten oli oma ammattikunta. Vessapaperia ei ollut, vaan parempi väki käytti pyyhkimiseen sanomalehtiä tai jopa kirjojen sivuja – köyhät ruohoa tai sammalta.
Huussit olivat yleisiä 1900-luvulle asti.