Shutterstock

Sveitsinlinkkarin alku oli hankala

Tunnettu pieni taskuveitsi suunniteltiin Sveitsin armeijalle 1890-luvulla, mutta armeija ei kiinnostunut. Veitsestä tuli kuitenkin kaupallinen menestys, ja sitä valmistetaan edelleen valtavia määriä.

Pieniä yhdistelmätyökaluja on käytetty jo ammoin: arkeologit ovat löytäneet esimerkiksi roomalais­ajalta välineitä, joissa oli samassa veitsi, haarukka ja hammastikku.

Nykyiset monitoimityökalut syntyivät kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, kun Sveitsin armeija halusi sotilaille käy­tän­nöl­lisen taskuveitsen, jonka ­avulla voisi myös koota kiväärin ja avata ruokasäilykkeitä, eli veitsen lisäksi työ­kalussa piti olla myös ruuvi­taltta ja purkinavaaja.

Ensimmäiset 15 000 veistä tilattiin saksalaiselta valmista­jalta, koska kukaan Sveitsissä ei pystynyt valmis­tamaan niin suurta määrää.

Vuonna 1891 saksalaisten ensimmäisen toimituksen ­jälkeen sveitsiläinen aterinten valmis­taja Karl Elsener otti ­kuitenkin haasteen vastaan.

Hänen ­yrityksensä Victorinox toimittikin armeijalle seuraavina vuosina tuhansia veitsiä, mutta saksalaisten halpojen hintojen paineessa Elsener ajautui konkurssin partaalle.

Vuonna 1897 hän toi kuitenkin vielä markkinoille veitsen nimeltä Schweizer Offiziers- und Sportmesser, josta tuli myöhemmin kuuluisuuteen nousseen klas­sisen sveitsinlinkkarin kantaisä.

Sen runkoon sai sen jousijärjestelmän ansiosta kiinnitettyä työkaluja molemmille puolille eli siten enemmän kuin kilpailijoilla.

Armeija ei kiinnostunut veitsestä, mutta siitä tuli kaupallinen menestystarina sekä Sveitsissä että kansainvälisesti ja se pelasti Victorinoxin konkurssilta.

Nykyisin yritys valmistaa noin 45 000 veistä päivässä ja myy niitä 120 maahan.