Kameleita autiomaassa

Silkkitie yhdisti idän ja lännen

Kamelikaravaanit kuljettivat 1  600 vuoden ajan silkkiä, kultaa ja mausteita Keski-Aasian karujen seutujen halki. Matkan varrella vaani monia vaaroja, mutta Tšingis-kaani, Kiinan muuri ja Rooman legioonat suojelivat kauppiaita.

Kamelikaravaanit kuljettivat 1  600 vuoden ajan silkkiä, kultaa ja mausteita Keski-Aasian karujen seutujen halki. Matkan varrella vaani monia vaaroja, mutta Tšingis-kaani, Kiinan muuri ja Rooman legioonat suojelivat kauppiaita.

Shutterstock

Monet vaarat ja vaikeu­det ja vaanivat matkalaisia noin 8  000 kilometrin pituisella Silkkitiellä, joka kulki Kiinasta Keski-Aasian halki Välimeren rannalle.

Karavaanireitillä riitti siitä huolimatta kulkijoita, sillä jos kaup­piaat kameleineen selvisivät hengissä rosvojoukkioista, sotaisista armeijoista, laajoista autiomaista, vaikeakulkuisista vuoristoista ja äärimmäisistä sääolosuhteista, he saattoivat ansaita tuotteillaan valtavia summia.

Lähde karavaanin mukaan Silkkitielle ja tutustumaan sen käänteisiin yli 1 600 vuoden aikana.

Rooman valtakunta rakasti silkkiä

Kiinalaisesta silkistä maksettiin Rooman valtakunnassa omaisuuksia. Roomalaiset himoitsivat kauniisti hohtavaa silkkiä mutta eivät osanneet valmistaa sitä itse.

Silkin kysyntä Roomassa oli niin suurta, ettei tarjonta riittänyt läheskään tyydyttämään sitä.

Niinpä silkin hinta nousi tasaisesti, kunnes ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen silkki oli jo niin kallista, ­että jopa Rooman keisari Tiberius harmitteli asiaa: ”Ostamme tyhjänpäiväisiä kauppatavaroita, ja rahamme päätyvät vieraaseen valtakuntaan ja jopa vihollistemme käsiin.”

Kiinalaisille silkkikauppa oli kuitenkin ehtymätön rahasampo, ja Aasian kauppiaille Silkkitie oli reitti mittaamattomiin rikkauksiin.

Silkki

Kiinalainen silkki oli Silkkitien ehdoton suosikkituote.

© Shutterstock

Silkkitie löytyi sattumalta

Silkkitie ei ole yksi ainoa kauppareitti vaan reittien verkosto, ­joka yhdisti Kiinan Intiaan ja Eurooppaan. Laaja verkosto alkoi Kiinan keisarien muinaisesta pääkaupungista Chang’anista, joka tunnetaan nykyään nimellä Xi’an.

Sieltä lähtivät matkaan pitkät kauppakaravaanit, joihin saattoi kauppiaiden lisäksi kuulua tuhansia ­kameleita, kamelinajajia, vartijoita, kokkeja ja palvelijoita.

Karavaanien määränpäänä olivat kaukana Välimeren rannalla sijaitsevat Rooman valtakunnan vilkkaat kauppakaupungit.

Nykyään Silkkitieksi kutsutun kauppareittien verkoston kartoitti kiinalainen Zhang Qian.

Han-dynastian keisari Wu Di nimitti hänet vuonna 138 eaa. johtamaan retkikuntaa, jonka oli määrä matkustaa Ferganaan nykyisen Uzbekistanin alueelle suostuttelemaan sikäläinen heimo Han-dynastian kanssa liittoon Kiinaa uhanneita mongoleja vastaan.

Zhang Qian lähti yli 2 000 kilometrin mittaiselle taipaleelle noin sadan miehen kanssa.

Hän kuvitteli palaavansa ­kotiin parin vuoden kuluttua mutta erehtyi pahan kerran.

Kiinan muuri.

Kiinan muuri suojasi matkaajia osan Silkkitiestä.

© Polfoto / Corbis

Ensimmäinen matka Silkkitiellä

Retkikunnan reitti kulki mongo­lien hallitseman alueen halki, ja nämä vangitsivat Zhangin ja ­hänen matkakumppaninsa.

13 vuotta myöhemmin Zhang Qian palasi kotiin ainoan toisen hengissä selvinneen retkikunnan jäsenen kanssa.

Hänellä oli keisarille sekä huonoja että hyviä uutisia: ferganalainen heimo ei ­ollut kiinnostunut sotilasliitosta Han-­dynastian kanssa, mutta toisaalta korkeiden vuorten takana oli monia rikkaita valtakuntia, joiden asukkaat ihailivat suuresti Kiinaa ja himoitsivat sen ylellisiä kauppatavaroita.

Zhang Qian ei ollut nähnyt kuvaile­miaan valtakuntia omin silmin, mutta hän oli kuullut kerrottavan yhä uudelleen rikkaasta valtakunnasta, joka sijaitsi kaukana lännessä suuren meren takana.

Valtakunta oli nimeltään Rooma, ja Zhang Qianin tietojen mukaan se oli mahtava suurvalta aivan kuten Kiinakin.

Keisari kuunteli Zhang Qianin kertomusta suurella mielenkiinnolla. Han-­dynastia oli yhdistänyt Kiinan pienet ­kuningaskunnat yhdeksi valtioksi ja laajentanut valtakuntaa pitkälle pohjoiseen ja etelään.

Keisari tajusi voivansa ansaita omaisuuksia käymällä kauppaa kaukaisten valtakuntien kanssa.

Pian Zhang Qianin kotiinpaluun jälkeen ensimmäiset silkkikaravaanit jo lähtivät matkaan Chang’­anista kohti tuntematonta länttä.

Paljon muutakin kuin silkkiä

Ensimmäiset karavaanit matkasivat vain läntisessä Kiinassa sijaitsevalle Tarimin altaalle, missä kauppiaat vaihtoivat silkkinsä jadeen.

Pian heille kuitenkin selvisi, että kauempana lännessä silkistä sai vieläkin paremman hinnan.

Kauppiaat eivät aikailleet vaan lähtivät rohkeasti matkaan uusia asiakkaita etsimään. Päivä päivältä ja kilometri ­kilometriltä karavaanit kulkivat yhä edemmäs länteen tuntemattomille seuduille.

Uusia karavaanireittejä syntyi, ja ne yhdistyivät vanhoihin, jo vakiintuneisiin reitteihin. Ajan mittaan kauppareittien verkosto laajeni yhä kauemmas Keski-Aasian vuoriseutujen ja lähes loputtomilta vaikuttavien tasankojen yli.

Silkkitien kauppatavaroita: Meripihka, norsunluu, kulta.

Kauppa kävi kumpaankin suuntaan. Kiinalaisten roomalaisilta ja eurooppalaisilta haluamia tuotteita olivat esimerkiksi meripihka, norsunluu ja kulta.

© Shutterstock

Ajanlaskumme alun aikaan Silkkitiellä oli mittaa noin 8  000 kilometriä, ja se ulottui Chang’anista Välimeren rannalle Antiokiaan (nyk. Antakya) Turkin rannikolle asti.

Antiokia oli Rooman itäisten provins­sien tärkein kauppakaupunki.

Silkkitie toi uutta elämää aiemmin autioille alueille. Kauppareittien varrelle syntyi uusia kaupunkeja ja kauppapaikkoja, joihin rakennettiin palatseja, temppeleitä ja luostareita.

Missä aiemmin oli ollut pelkkää erämaata, kohosi nyt ­basaareja, joista sai lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Silkki oli nimittäin vain yksi monista tuotteista, joita Silkkitiellä kuljetettiin.

Karavaanit kuljettivat myyntiin kaikkea mahdollista asiakkaiden kulloistenkin mieltymysten mukaan: mausteita, hajusteita, tuoksuvia puulajeja, eksoottisia eläimiä, posliinia ja kasveja.

Tavara kulki molempiin suuntiin, ja siinä missä ­eurooppalaiset ihastelivat idän eksoottisia tuotteita, kiinalaiset puolestaan ­himoitsivat lännestä tuotuja tuotteita, kuten villaa, meri­pihkaa, mattoja, norsun­luuta, lasia, kultaa ja hopeaa.

Silkki oli Kiinassa valtiosalaisuus

Silkkiäistoukat kehräävät kokonkeja.
© Shutterstock

Tarina kertoo, että kiinalainen prinsessa Xiling Shi ”löysi” silkin sattumalta lähes 5  000 vuotta sitten. Prinsessa kuljeksi puutarhassaan ja poimi mulperipuusta silkkiäistoukan kotelon.

Vähän myöhemmin hän pudotti kotelon vahingossa tee­kuppiinsa, ja kun hän yritti poimia sitä kuumasta teestä, kotelosta ­purkautuva ohut silkkilanka kietoutui hänen sormiensa ympärille.

Silkkikankaasta tuli yksi Kiinan kallisarvoisimmista kauppatavaroista, kun se ajan myötä levisi Kiinan yläluokan keskuudesta muihin maihin.

Kiinalaiset onnistuivat pitämään silkin valmistusmenetelmän salassa yli 2  000 vuoden ajan, vaikka muun muassa antiikin roomalaiset yrittivät selvittää kysytyn materiaalin alku­perää.

Roo­ma­lainen Plinius vanhempi kirjoitti, että ”kiinalaiset tunnetaan metsistään, joiden puiden lehdistä he kampaavat hienoa untuvaa”.

Silkin salaisuus paljastui vasta 550-luvulla, kun kaksi bysanttilais­ta munkkia onnistui salakuljettamaan silkkiäistoukan koteloita Kiinasta Kons­tantinopoliin.

Silkkiä alettiin ­tuottaa ensin Välimeren alueella, ­josta se levisi vähitellen muuallekin Europpaan.

Turvallisuus matkalla

Arvokasta tavaraa kuljettavat kara­vaanit kiinnostivat myös ryöväreitä. Niinpä pian Silkkitien kaupan vilkastuttua sekä kiinalaiset että roomalaiset ryhtyivät suojelemaan kaup­pa­­kara­vaa­neja sotilaallisesti.

Kiinassa Silkkitien varteen perustettiin vartiotorneja ja linnakkeita, joiden sotilaat suojelivat karavaaneja rosvoilta. Silkkitien länsipäässä matkalaisten turvana olivat puolestaan Rooman legioonat.

Suurvaltojen väliin Keski-Aasiaan jäi kuitenkin laajoja alueita, joita hallitsi kaksi kansaa: lännessä parthialaiset ja idässä kušanalaiset.

He perivät maksun matkalaisille tarjoamastaan suojelusta ja elivät mukavasti vilkkaan kauppareitin tarjoamilla tuloilla.

Lisäksi he ansaitsivat hyvin ostamalla kauppiaiden tuotteita ja myymällä niitä eteenpäin.

Kartta reitistä

Karavaanin varustaminen

Karavaaneja varustavat kauppiaat joutuivat käyttämään matkan suunnitteluun kuukausia. Heidän oli hankittava myytävät tuotteet, löydettävä riittävästi terveitä ja hyväkuntoisia kuormajuhtia ja palkattava ihmisiä, jotka olivat halukkaita lähtemään pitkälle ja vaaralliselle matkalle.

Silkkitiellä käytettiin kuormajuhtina enimmäkseen kameleita, jotka pystyivät olemaan päiväkausia syömättä ja juomatta, mutta myös hevoset, aasit ja härät olivat suosittuja. Karavaaneissa saattoi olla jopa tuhat eläintä ja satoja miehiä eri tehtävissä.

Tietoa kameleista

Kameli täydessä lastissa.
© Polfoto/Corbis

Kamelit ovat kasveja syöviä sorkka­eläimiä. Ne painavat noin 600 kiloa, ja niiden säkäkorkeus on noin 2 metriä.

Kameli voi juoda 200 litraa kerralla.

Kyttyrä on pääosin rasvaa, ja se toimii vararavinnon varastona.

Kameli jaksaa kantaa jopa 300 kilon kuormaa ja kulkea 50 km päivässä.

Reitti läpi helvetin

Chang’anista lähdettyään karavaanit kulkivat Kiinan muurin viertä pitkin, kunnes reitti haarautui kahteen suuntaan Tarimin altaan laidalla. Edessä oli Saharan jälkeen maailman toiseksi suurin autiomaa Taklimakan, joka tunnettiin rajuista hiekkamyrskyistään, jäätävistä pakkasistaan ja matkalaisia riivaavista demoneistaan.

Karavaanireitin toinen haara kiersi Taklimakanin pohjois­puo­litse ja toinen haara kulki autiomaan eteläreunaa pitkin.

Valitsivatpa karavaanit kumman reitin tahansa, ne eivät välttyneet Taklimakanin raaoilta oloilta.

Pagodi Kiinan vanhassa keisarikaupungissa, Xi’anissa.

Niin sanottu Pienen villihanhen pagodi on vuodelta 652. Se sijaitsee Xi’anissa /Chang’anissa, joka oli suuren osan Silkkiten suuruuden ajasta Kiinan keisarillinen kaupunki. Esimerkiksi Tang-dynastian (618–907) pääkaupunki oli juuri Chang’an.

© Shutterstock

Taklimakanin aavikko

Lämpötila vaihteli 30 pakkasasteesta 40 asteen paahtavaan kuumuuteen, ja äkillinen hiekkamyrsky saattoi yllättää matkalaiset milloin tahansa.

Voimakas tuuli nostatti maasta hiekkaa ja pikkukiviä ja piiskasi armotta niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Myrskyn yllättämillä kulkijoilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääriytyä huopiin, jotta tuulen mukana lentelevät kivet eivät ­vahingoittaisi heitä.

Taklimakanin aavikko nykyään

Taklimakanin aavikko: Maailman toiseksi suurin hiekka-aavikko on edelleen vaikeakulkuinen, joskin nykyään siellä on paikoitellen myös päällystettyjä teitä.

© Shutterstock

Hiekkamyrskyssä oli helppo eksyä, ja väitettiin, että autiomaan pahat henget houkuttelivat matkalaisia tieten tahtoen harhaan.

Monet myrskyssä eksyneet kertoivat tutun äänen huutaneen heidän nimeään. Myöhemmin he olivat päätelleet, ettei huutaja suinkaan ollut ollut matkatoveri vaan demoni.

Lumihuippujen keskellä

Kuukausia kestäneen taivalluksen jälkeen Taklimakan jäi taakse, ja pohjoinen ja eteläinen reitti yhdistyivät taas Kashgarin keitaalla.

Kashgarissa matkalaiset lepäsivät, täydensivät muona- ja rehuvarastojaan ja hankkivat uusia juhtia autiomaassa menehtyneiden tilalle.

Matkan koettelemukset olivat kuitenkin vasta alussa, sillä seuraavaksi edessä oli vaikeakulkuinen Pamirin vuoristoalue.

Karavaanit joutuivat kipuamaan ylös jyrkkiä vuorenseinämiä, ja ­joka hetki vaarana olivat lumimyrskyt ja kivi- ja lumivyöryt.

Khunjerabin sola Kiinan ja Pakistanin rajalla.

Khunjerabin sola Kiinan ja Pakistanin rajalla. Jos nykyinen asvaltoitu tie vähähappisessa vuoristomaastossa ei näytä kovin houkuttelevalta, ei raskaasti lastatulla kamelikaravaanillakaan ole ollut helppoa.

© Shutterstock

Reitti mutkitteli jopa 7  500 metrin korkeuteen kohoavien huippujen lomassa, ja karavaanit joutuivat kulkemaan ­lumen peittämien solien läpi 5  000 metrin korkeudessa.

Ihmiset ja eläimet liukastelivat jäisillä rinteillä, ja reitin vierellä ammottavat rotkot koituivat monen matkalaisen kohtaloksi.

Pamirista Silkkitie jatkui alangolle, jota täplittivät vehmaat niityt ja hedelmä­tarhat. Siellä matkaajien uhkana ei enää ollut luonto vaan rosvojoukot.

Useimmat karavaanit eivät suinkaan taivaltaneet koko matkaa Kiinasta Välimerelle, vaan pysähtyivät johonkin Silkkitien varren kauppakaupungeista ja myivät lastinsa siellä.

Ulughbek Madrasah Samarkandissa

Samarkand Uzbekistanissa on yksi Silkkitien suosituista turistikohteista. Kuvassa Ulughbek Madrasah, joka on rakennettu 1417–1420.

© Wikipedia Commons / Arian Zwegers

Nykyisen Uzbekistanin alueella sijaitseva Samarkand oli yksi tärkeimpiä kauppapaikkoja, joiden kauppiaat ostivat kaupunkiin saapuvien karavaanien kuljettamia tuotteita ja myivät niitä eteenpäin.

Kun viikkoja tai jopa kuukausia kestänyt kaupanhieronta oli ohi, useimmat karavaanit lähtivät Samarkandista kotimatkalle.

Niiden kuljettamat kauppatavarat lastattiin uusien kamelien selkään, ja ne ehtivät vaihtaa omistajaa monta monituista kertaa, ennen kuin ne lopulta päätyivät myytäväksi Rooman valtakuntaan.

Pitkän matkan ja monien välikäsien vuoksi tuotteiden hinta oli Roomassa jo moninkertainen alku­peräiseen verrattuna.

Silkkitien kauppatavaroita: mausteita idästä.

Silkkitietä pitkin kuljetettiin monenlaisia tavaroita. Idän mausteista maksettiin suuria summia Euroopassa.

© Shutterstock

Silkkitiehen liittyviä henkilöitä

Keisari Wu Di
© Xiao Yu-Tian

Keisari Wu Di aloitti Silkkitien kaupan

Keisari Wu Di lähetti vuonna 138 eaa. ­virkamiehensä Zhang Qianin tutustumaan läntiseen heimoon. Retkikunta löysi sattumalta reitin, joka vei lopulta Eurooppaan asti.

Tšingis-kaani.
© Polfoto/Corbis

Tšingis-kaani suojeli matkalaisia

Maantierosvot piinasivat kulkijoita vuosisatojen ajan, mutta Tšingis-kaanin valloitettua Keski-Aasian 1200-luvulla karavaanit saivat kulkea ­rauhassa ryöväreiltä.

Marco Polo.
© Polfoto/Corbis

Marco Polo teki Silkkitiestä kuuluisan

Venetsialainen kauppias Marco Polo palasi kotiin Italiaan oltuaan matkalla 24 vuotta. Hän oli kulkenut isänsä ja ­setänsä kanssa Silkkitietä Kiinaan, ja hänen kertomuk­sensa tekivät Kaukoidän ihmeitä tunnetuksi Euroopassa.

Bartolomeu Diaz.
© Ullstein Bild

Bartolomeu Dias löysi meritien itään

Portugalilainen Dias löysi meritien Afrikan eteläkärjen ympäri vuonna 1488. Kymmenen vuotta myö­hemmin niin ikään portugalilainen Vasco da Gama purjehti Intiaan asti.

Ferdinand von Richthofen.
© Polfoto/Ullstein Bild

Ferdinand von Richthofen antoi Silkkitielle nimen

Saksalainen von Richthofen teki useita matkoja Kiinaan. Vuonna 1877 julkaistussa kirjassaan hän käytti kauppa­reittien verkostosta nimeä Seidenstraße eli Silkkitie.

Ideoiden ja tavaroiden vaihtoa

Silkkitie oli paitsi tärkeä kauppareitti myös merkittävä tiedon valtaväylä.

Tekniset ja tieteelliset keksinnöt, kuten ruuti, kompassi, posliini ja paperi, sekä taide, ja uskonnot kulkeutuivat Silkkitietä pitkin idästä länteen ja lännestä itään, ja tavatessaan matkalaiset vaihtoivat tietoja kotiseutunsa tapahtumista.

Silkkitiellä oli ratkaisevan tärkeä merkitys myös uskontojen leviämiselle: buddhalaisuus alkoi levitä ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen Intiasta Kiinaan ja Keski-Aasiaan, ja muutama sata vuotta myöhemmin kristinusko ja islam levisivät vastaavasti lännestä kohti itää.

Kulttuurien ja uskontojen kohtaaminen ei aina sujunut rauhanomaisesti, ja Silkkitien historiaa leimaavatkin monet sodat ja levottomuudet.

Suuria alueita autioitui, ja sotajalalla olevat kilpailevien hallitsijoiden sotajoukot tekivät matkalaisten elämän vaaralliseksi.

Tšingis-kaanin ratsastajapatsas

Tšingis-kaanin ratsastajapatsas Uulanbaatarissa Mongoliassa.

© Shutterstock

Silkkitien historiassa on vain yksi ajanjakso, jolloin koko reitin varrella vallitsi rauha: pelätyn mongolihallitsijan Tšingis-kaanin valtakaudella 1200-luvun alkupuolella.

Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot vuonna 1206 ja valloitti sen jälkeen ­lähes kaikki Keski-Aasian valtakunnat.

Hänen kuollessaan vuonna 1227 mongolit hallitsivat koko Keski-Aasiaa Kiinasta Eurooppaan asti, ja Silkkitie oli ensimmäistä ja viimeistä kertaa histo­riansa aikana yhden hallitsijan vallassa.

Silkkitien merkitys hiipui

Silkkitie kukoisti mongolivallan alla, mutta kaupankäynti hiipui, kun mon­golien laaja valtakunta alkoi heiketä 1300-luvun puolivälin paikkeilla.

Karavaanit eivät päässeet kulkemaan sotien vuoksi, ja Euroopassa ja Lähi-idässä ristiretket olivat synnyttäneet syvän vihan kristittyjen ja muslimien välille.

Sen vuoksi kristityt kauppiaat eivät uskaltaneet kulkea muslimien hallitsemien alueiden halki itään, ja muslimit valtasivat käytännössä koko Silkkitien kaupan.

Muslimit ostivat karavaaneilta tuotteita ja myivät niitä edelleen hyvällä voitolla. Niinpä tuotteiden hinnat nousivat ennennäkemättömän korkeiksi, ja Silkkitiellä kuljetetun tavaran määrä pieneni vuosi vuodelta.

Bartolomeu Diazin karavelli (rekonstruktio).

Nykyrekonstruktio laivasta (karavelli), jolla Bartolomeu Diaz oli kapteeni ja kiersi ensimmäisenä eurooppalaisena Hyväntoivonniemen ja sinetöi samalla Silkkitien kohtalon historian päättyneenä lukuna.

© Wikimedia Commons / Lacobrigo

Eurooppalaiset himoitsivat kuitenkin yhä idän ylellisyystuotteita ja alkoivat etsiä uusia reittejä ja tapoja päästä niihin käsiksi.

Käsitys maapallon pyöreydestä valtasi vähitellen alaa Euroopassa, ja merenkulkijat alkoivat uskoa, että Aasiaan saattoi päästä purjehtimalla.

1400-luvulla ­Euroopan johtava merimahti Portugali päätti etsiä meritien Kaukoitään.

Vuonna 1488 portugalilainen Bart­holomeu Dias purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen ­ympäri ja löysi kaivatun meritien itään.

Vähitellen Kaukoidän kaupankäynti siirtyi yhä enemmän maalta merelle, ja Silkkitie ­menetti merkityksensä kauppareittinä. Kauppatavaraa kuljettivat nyt nelijalkaisten erämaan laivojen sijasta purjelaivat.

Silkkitie – aikajana

Zhang Qian

Kiinan keisarin Zhang Qianin lähettiläs löysi Silkkitien.

© Polfoto / Corbis

Silkkitien vaiheet vuosisadasta toiseen

Silkkitien pitkälti yli tuhat vuotta kestänyt asema tärkeänä kauppareittinä perustui silkin suosioon Rooman valtakunnan ylhäisön keskuudessa.

Noin 3000 eaa.

Kiinassa alettiin valmistaa silkkiä.

753 eaa.

Rooma perustettiin. Myöhemmin ylhäisten roomalaisten silkinhimo auttoi osaltaan tekemään Silkkitiestä tärkeän kauppareitin.

206 eaa.

Han-keisaridynastia yhdisti Kiinan yhdeksi valtiakunnaksi.

138 eaa.

Kiinan keisari Wu Di nimitti virkamies Zhang Qianin johtamaan retkikuntaa, jonka piti solmia sotilaallinen liitto Ferganassa nykyisen Uzbekistanin alueella eläneiden paimentolaisheimojen kanssa.

Zhangin satajäseninen retkikunta ei saanut aikaan sopimusta, mutta se kartoitti kauppareittien verkostoa, josta kehittyi myöhemmin Silkkitie.

Ajanlaskumme alku

Silkkitie oli vakiinnuttanut asemansa ja ulottui Kiinasta autiomaiden ja vuoristojen halki 8  000 kilometrin päähän Rooman valtakuntaan asti.

1. vuosisata jaa.

Buddhalaisuus levisi­Kiinaan Intiasta. Se saavutti nopeasti suosiota ja levisi Silkkitietä pitkin länteen. Buddhalaisuus oli pian Keski-Aasian levinnein uskonto.

100-luvun alku

Kušanan valtakunta valloitti suuren osa ­Keski-Aasiaa, Afganistania ja Pohjois-Intiaa.

Paperinvalmistusta Kiinassa.
© Bridgeman

Noin vuosi 105

Kiinalaiset keksivät paperin valmistamisen taidon. Uusi taito levisi Silkkitietä pitkin Keski-Aasiaan, Lähi-itään ja lopulta myös Eurooppaan, jossa paperinvalmistus alkoi 1300-luvulla.

Vuosi 117

Rooman valtakunta oli laajimmillaan, ja se ulottui Britanniasta Saharaan ja Atlantilta Eufratjoelle asti.

Vuosi 220

Kiinassa vallinnut rauhaton ajanjakso päättyi Han-dynastian romahtamiseen, ja valtakunta jaettiin kolmeen pienempään kuningaskuntaan.

Vuosi 330

Rooman valtakunta jakautui kahtia. Mustanmeren suulla sijaitsevasta Bysantiumin kaupungista tuli Itä-Rooman pääkaupunki, ja se sai uudeksi nimekseen Konstantinopoli.

Vuosi 476

Länsi-Rooman valtakunta romahti, kun sen viimeinen keisari Romulus Augustus syrjäytettiin valtaistuimelta.

550-luku

Silkkiäistoukkia alettiin kasvattaa Välimeren alueella. Kiina menetti silkintuotannon monopoliasemansa, mutta Sikkitiellä kauppa jatkui.

Vuosi 618

Tang-dynastia nousi ­valtaan Kiinassa. Se laajensi valtakuntansa alueita merkittävästi ja hallitsi ensimmäiset sata vuotta myös laajoja alueita Keski-Aasiassa.

Vuosi 632

Profeetta Muhammad kuoli Medinassa. Muslimiarmeijat valloittivat laajoja alueita ensin ­Lähi-idässä ja myöhemmin Pohjois-Afrikassa, Espanjassa ja Keski-­Aasiassa. ­Valloitusten seurauksena arabian kielestä tuli monien vallattujen alueiden valtakieli.

Bagdad.
© Scanpix / Mary Evans & Polfoto/corbis

Vuosi 762

Islaminuskoiset hallitsijat perustivat nykyisen Irakin pääkaupungin Bagdagin paikkaan, jossa Silkkitie kohtasi toisen tärkeän kauppareitin, Tigrisjoen. Bagdadista tuli nopeasti yksi Silkkitien tärkeimmistä kauppapaikoista, ja vuosisatojen ­saatossa siitä kehittyi yksi Lähi-idän suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista.

Noin vuosi 800

Ruuti keksittiin Kiinassa, ja se kulkeutui Silkkitietä pitkin Eurooppaan 1200-luvulla. Kiinalaiset keksivät myös kompassin, joka sekin saapui myöhemmin Silkkitietä pitkin ­Eurooppaan.

Kiinalaista posliinia
© Polfoto / Corbis

Noin vuosi 900

Kiinalaiset alkoivat valmistaa posliinia. Eurooppalaiset oppivat posliinin valmistuksen salat vasta 800 vuotta myöhemmin.

Vuosi 1196

Tšingis-kaanista tuli mongolien hallitsija.

Vuosi 1215

Tšingis-kaanin sotajoukot valloittivat Pohjois-Kiinan.

Vuosi 1236

Mongolit etenivät kohti länttä ja Eurooppaa.

Vuosi 1271

Marco Polo lähti Venetsiasta ja matkusti Silkkitietä pitkin Kiinaan. Hän palasi kotiin vasta 24 vuoden kuluttua.

Vuosi 1279

Tšingis-kaanin pojanpoika Kublai-kaani valloitti Kiinan, ja hänestä tuli Yuan-dynastian ensimmäinen keisari.

Vuosi 1488

Portugalilainen Bartholomeu Dias löysi meritien Afrikan ympäri kohti itää.

Vuosi 1877

Saksalainen Ferdinand von Richthofen keksi ”Silkkitie”-nimityksen.

Juna Silkkikitiellä Kazakstanissa
© Polfoto / Corbis

Vuosi 1992

Viimeinen osuus Euroopasta Aasiaan vievällä niin sanotulla rautaisella Silkkitiellä avattiin Kazaksta­nissa.

Rata on kaikkiaan noin 11  000 kilomerin ­mittainen, ja se johtaa Kiinan itärannikolta Kazakstanin, Venäjän ja Valko-Venäjän kautta Puolaan.

Keski-Aasiassa rata noudattelee monin paikoin­muinaisen Silkkitien karavaanireittiä.

Ruotsalainen tutkija Silkkitiellä

Ruotsalainen aarteenetsijä Sven Hedin Silkkitiellä.

Ruotsalainen maantieteilijä Sven Hedin teki kolme laajaa tutkimusretkeä Keski-Aasiaan.

© Polfoto/Corbis

Silkkitie oli ollut unohduksissa vuosisatoja, mutta 1800-luvun lopulla tutkimusmatkaajat ja aarteenetsijät kiinnostuivat jälleen muinaisesta karavaanireitistä – ja aarteista, joita he arvelivat sen varrelta löytävänsä.

Kokonaisia kaupunkeja kaivettiin esiin hiekasta, ja niistä löydettiin kultaa, jalo­kiviä, taide-esineitä ja työkaluja.

Autioituneilta seuduilta löytyi myös kallioluolia, joiden seiniä peittivät taidokkaat maa­laukset ja joihin oli talletettu ­tuhansia kirjakääröjä.

Yksi tunnetuista Silkkitien kävijöistä oli ruotsalainen Sven Hedin. Hän teki Keski-Aasiaan kolme tutkimus­matkaa vuosina 1893–1909 ja löysi muun muassa nykyisen Xin­jiangin ­alueella Kiinassa ­sijaitsevan Loulanin rauniokaupungin.

Vuonna 1895 Hedin oli vähällä kuolla Taklimakanin autiomaassa.

Hän ja kaksi hänen toveriaan selvisivät kuin ihmeen kaupalla hengissä hiekkamyrskyistä ja 30 asteen pakkasesta, sillä he onnistuivat löytämään vettä. Retkikunnan kaksi jäsentä ja seitsemän kamelia sen sijaan menehtyivät.