Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Frank Woolworth: Tyhjätaskusta miljonääriksi

Köyhän maanviljelijäperheen vanhin vesa Frank Woolworth unelmoi oman kaupan avaamisesta mutta joutui opettelemaan liiketoiminnan perusteet kantapään kautta. Hän tavoitteli menestystä uhkarohkealla idealla, joka perustui tuotteiden myyntihintojen laskemiseen kipurajalle asti.

Bettman/Getty Images

Iltapäivä Washington D. C.:ssä oli hehkuvan kuuma, sillä lämpöä oli 35 astetta varjossa. Kaupungin sivukadulla sijaitsevassa pian avautuvassa kaupassa ahkeroivat johtajat Carson Peck ja Clinton Page.

Yhdessä myyjien ja varastotyöntekijöiden kanssa he olivat valmistelleet suuria avajaisia jo viikon. Myymälän pöydät oli peitetty lasitarjottimilla, joilla komeili makeisia ja marmorikuulia.

Hyllyt olivat lattiasta kattoon täynnä hiusneuloja, nukkeja, koristenauhoja, ompelutarvikkeita, pesuvateja ja muita kapistuksia.

Henkilökunta hikoili muutenkin kuin kuumuuden ja kovan työn vuoksi, sillä avajaiset hermostuttivat heitä.

Niiden oli pakko onnistua, mikäli he halusivat säilyttää työnsä. Heillä oli kaikki pelissä tuona lauantaina vuonna 1895, sillä kyseessä oli Woolworth-ketjun kunnianhimoisin hanke.

Vaikka myymälä oli Woolworthin 29., se oli ensimmäinen suurkaupunkiin avattu. Ketjun omistaja Frank Woolworth ei ollut itse paikalla, sillä hän oli Euroopassa ostosmatkalla.

Siihen asti, kun myymälä avasi ovensa ensi kerran, näyte­ikkunat olivat visusti paperin peitossa. Tempun oli tarkoitus kasvattaa ohi kulkevien mielenkiintoa.

Ulkoa kantautuva meteli sai Pagen kuitenkin kurkistamaan paperin taakse.

Nuorena Frank Woolworth sairastui paiskittuaan töitä yöt ja päivät.

© Bettmann/Getty Images

”Sydämeni tipahti lähes isovarpaalleni. Hyvä tavaton, mikä väkijoukko! Naisia, mustia, poliiseja: väkeä oli kylliksi nostamaan koko rakennuksen ilmaan ja viskaamaan sen Potomacjokeen”, raportoi Page sähkeessä pomolleen.

Sitten ovet avattiin ja ihmiset ryntäsivät sisään.

”Ihmiset tulivat kuin hirmumyrsky Iowasta. Ja nopeammin kuin tämän kirjoittaminen kestää myymälä oli niin täynnä, että meidän oli pakko kutsua poliisi paikalle pitämään järjestystä yllä. Koko päivän tiukkaan pakkautunut ja hikoileva väkijoukko taisteli tarjouksista. Myymälässä oli niin ahdasta, että sisäänkäynnin viereiset lamput menivät pirstaleiksi”, Page kirjoitti.

Vastaussähke saatiin pian. Frank Woolworth ylisti alaisiaan kolminkertaisella hurraalla, ja myymälän johtajat ja työntekijät saivat huoahtaa helpotuksesta.

Onnistuminen osoitti, että suurkaupunkienkin asukkaille kelpasivat halpoja tuotteita kaupittelevat myymälät.

Ennen kuin Woolworth oli päässyt näin pitkälle, hänellä oli ollut paljon epäonnea. Hänen elämänsä alku oli ollut kaikkea muuta kuin suotuisa.

Nöyryytys synnytti vision

Frank Woolworth syntyi vuonna 1852 noin 500 kilometriä New Yorkin pohjoispuolella Rodmanissa Jeffersonin piirikunnassa asuneen maanviljelijäperheen vanhimmaksi pojaksi.

Perheellä oli rahaa niukalti, ja sen jäsenet paiskivat töitä auringon noususta laskuun pitääkseen itsensä leivän syrjässä kiinni. Myöhemmin Frankin pikkuveli Charles muisteli:

”Syyskuussa seisoimme lehmien makuusijoilla lämmittääksemme paljaita palelevia jalkojamme. Lokakuussa nostimme perunaa, kunnes selkää särki ja sormet olivat mudan peitossa ja kylmästä tunnottomat.”

Yli jäävä maito, voi ja perunat myytiin, mutta tulot olivat niukat, ja veljekset oppivat jo lapsena arvostamaan joka ikistä senttiä.

Etenkin yksi kokemus painoi jälkensä Frankiin hänen loppuiäkseen: Veljekset olivat pihistelleet kaikessa saadakseen kokoon 50 senttiä, jotta he pystyisivät ostamaan äidilleen syntymäpäivälahjan.

Kun heillä oli huivin hinta koossa ja he marssivat kauppaan ja latoivat kasan kolikoita tiskiin, myyjät virnuilivat ivallisesti ja yksi heistä tiedusteli, eivätkö pojat haluaisi vielä ostaa äidilleen myös huiviin sopivia käsineitä.

Frank ja Charles poistuivat kaupasta noloina nopeasti.

Ulkona Frank vannoi, että hän avaisi jonain päivänä liikkeen, josta voisi ostaa 50 sentillä viisi tai kymmenen tavaraa ja saada hyvää palvelua – olipa asiakas sitten rikas tai köyhä.

Frank osasi panna rahan poikimaan

  • 360 $

    (noin 9 000 euroa) Frank Woolworth sijoitti ensimmäiseen liikkeeseensä Uticassa. Hän osti tavaroita 300 lainadollarilla. Omasta pussistaan hän pulitti muun muassa vuokran, maalin, lamput ja pöydät.

  • 5 ¢

    (nykyrahassa noin 1,30 euroa) maksoivat Frankin ensimmäisen liikkeen tuotteet. Voittoa kertyi niukasti, mutta nuori yrittäjä uskoi vankasti, että pienistä puroista syntyisi suuri joki.

  • 107 milj. $

    oli Frank Woolworthin bisnesten liikevaihto vuonna 1918 eli 39 vuotta siitä, kun ensimmäinen myymälä avasi ovensa Se vastasi lähes 0,72:ää miljardia nykyeuroa.

  • 55 milj. $

    dollarin omaisuus jäi Frank Woolworthilta, kun hän kuoli vuonna 1919. Hänen henkilökohtaisen omaisuutensa (osakkeiden, kiinteistöjen ja irtaimiston) arvo oli 0,43 miljardia euroa.

Oppipojan ura alkoi karusti

Vuonna 1868 Frank lopetti koulun 16-vuotiaana tehdäkseen töitä tilalla täysi­päiväisesti. Hän oli silti varma, että hän ei ottaisi tilaa hoitaakseen isänsä jälkeen.

Äitinsä taloudellisen tuen ansiosta hän pääsi naapurikaupungin Watertownin kauppakouluun kurssille, ja eräänä aamuna hän lähti perheen tammalla kinosten halki työnhakumatkalle lähiseudun kaupunkeihin.

Kukaan ei kuitenkaan halunnut palkata honteloa maalaispoikaa, joka ilmaantui paikalle karkeissa työhousuissa ja villapaidassa. Lopulta pienen kaupan omistaja Rodmanissa sääli Frankia ja tarjoutui ottamaan hänet palkatta oppipojakseen.

Kauppias oli ahkeraan nuorukaiseen niin tyytyväinen, että hän lupasi pitää korvat auki vapaiden paikkojen varalta isommissa liikkeissä. Eräänä päivänä tilaisuus koitti.

Maaliskuussa 1873 Frank astui yhteen Watertownin kauppaliikkeistä, Augsbury & Mooreen. Hänellä oli taskussaan äidiltään saamansa 50 dollaria ja suosituskirje Rodmanin kauppiaalta.

”Jos palkkaamme teidät, teidän on tehtävä kaikenlaista raskasta työtä, toimitettava paketteja, pestävä ikkunoita ja lattioita ja siivottava. Työ on raskainta, mitä olette koskaan tehneet”, ärhenteli toinen omistajista, William H. Moore, pöytänsä takaa.

”Selviän siitä”, vastasi Frank. ”Mitä maksatte?”

Moore kohotti kulmiaan: ”Maksamme? Teidän pitäisi maksaa meille, että opetamme teitä!”

Frank ei antanut periksi, ja kovien neuvottelujen jälkeen hän sai sovittua 3,5 dollarin viikkopalkasta kolmen kuukauden palkattoman koeajan jälkeen. Toiveikkaana hän aloitti työt seuraavana maanantaina.

Alku oli hankala, sillä esimerkiksi hänen vaatteensa eivät kelvanneet, kuten Frank paljasti myöhemmin haastattelussa:

”Mr. Augsbury oli ensimmäinen, jonka tapasin. ’Eikö teidän seudullanne käytetä kauluksia?’ kuului hänen tervehdyksensä. Vastasin kieltävästi. ’Eikö solmiotakaan?’ Vastasin taas ’Ei’. ’Onko vanha flanellipaita parasta, mitä teillä on päällepantavaa?’ ’Kyllä, sir’, vastasin. ’Sitten teidän on parasta mennä ostamaan valkoinen paita, kaulus ja solmio ennen kuin aloitatte täällä.’”

Ensimmäiset viikot myymälässä olivat Frankille yhtä tuskaa:

”Kukaan ei kertonut minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Seisoskelin joutilaana ja odottelin jotain tekemistä. Muut myyjät tuijottivat minua ja ilkeilivät.”

Kun Frank pääsi lopulta palvelemaan asiakkaita, kävi kehnosti. Asiakas pyysi yhdeksän metriä kangasta.

Frank otti pakan hyllystä ja alkoi mitata, kun pakka karkasi hänen käsistään. Pian lattialla oli metritolkulla kangasta. Johtaja Moore kiiruhti paikalle, ja Frank luikki korvat punottaen sivummalle.

© Woolworths Museum

Krääsä teki kauppansa

Woolworthin hinnat olivat alhaisia, koska tuotteita hankittiin suurina erinä ja valittiin materiaaleiltaan ja valmistuskustannuksiltaan halpoja tavaroita. Vaikka tuotteet eivät olleet laadukkaita eivätkä aina kovin kestäviä, ne olivat suosittuja, sillä vähävaraisetkin pystyivät hankkimaan niitä.

  • Lautaset

    Savesta tehdyt ja lasitetut lautaset ja koristevadit jäljittelivät aitoa posliinia, mutta ne naarmuuntuivat ja rikkoontuivat helposti.

  • Tekstiilit

    Pöytäliinat, vuodevaatteet ja vaatteet ilmestyivät kaupan hyllyille sitä mukaa kuin kankaiden määrä halpeni.

  • Lasit

    Perheenäidit ostivat Woolworthilta halvalla juoma­laseja ja purkkeja muun muassa jauhoille, ryyneille ja pähkinöille.

  • Kukat

    Lakastumattomat paperiset ja muoviset teko­kukat piristivät yhdysvaltalaisen köyhälistön ankeaa arkipävää.

  • Kengännauhat

    Nauhoilla koristeltiin muun muassa naistenkenkiä. Ne näyttivät silkiltä, vaikka ne oli tehty halvasta tekokuidusta.

  • Kehykset

    Etenkin siirtolaiset hamstrasivat valokuvakehyksiä vanhasta rakkaasta kotimaastaan muistuttaville valokuville.

Frankin kyvyt pääsivät esiin

Kokemus oli äärimmäisen nöyryyttävä, mutta Frank jatkoi puurtamista. Päivä alkoi joka aamu seitsemältä lattian lakaisulla ja sylkykuppien tyhjentämisellä, ja kello yhdeksältä illalla Frank lukitsi ovet ja siivosi myymälän.

Juuri ennen keskiyötä hän pääsi heittäytymään vuoteelleen vuokrahuoneessaan.

Eräänä päivänä Frank sai tilaisuuden osoittaa kykynsä. Moore istui syven­tyneenä tilikirjoihin ja kohottamatta edes päätään hän murisi Frankille:

”Woolworth, ottakaa tavarat pois ikkunalta ja peskää se. Järjestäkää sitten näyteikkuna uudelleen.”

Frank riemuitsi. Vihdoinkin oikea työtehtävä. Varastosta hän löysi punaista kangasta, jota ei tarvittu muualla. Hän otti kaikki tavarat pois ikkunasta, pesi sen ja asetteli kankaan pohjimmaiseksi.

”Jonain päivänä sinä vielä rikastut.”
Fanny Woolworth, Frankin äiti

Hän järjesteli tavaroita kankaan päälle tuntikausia, kunnes hän oli tyytyväinen. Jos omistaja oli johonkin tyytymätön, sen kuuli koko myymälä. Jos hän oli tyytyväinen, hän ei sanonut mitään.

Nähtyään Frankin työn Moore ei pukahtanutkaan. Näyteikkuna jäi nyt Frankin kontolle, ja hänen sievät asetelmansa houkuttelivat asiakkaita.

Kömpelöstä oppipojasta kehkeytyi mestari: Frank oppi tuntemaan tavarat pienintäkin neulaa myöten, ja hän perehtyi myös eri materiaaleihin ja varaston järjestykseen.

Palkkakin nousi. Vuoden kuluttua Frank ansaitsi kuusi dollaria viikossa. Kun kilpailijalla A. Bushnell & Companyllä avautui kymmenen dollarin viikkopalkan paikka, Frank jätti jäähyväiset Augsbury & Moorelle.

Uusi työ osoittautui entistä rankemmaksi.

Perinteisesti rikkaat olivat saaneet kaupoissa parempaa palvelua kuin köyhät.

© Rolf Konow

Nyt sai myös koskea

1800-luvun kaupassa asiakas joutui kiltisti odottamaan, että myyjä ehti palvella häntä ja kertoa hinnan. Woolworth käytti uutta konseptia.

Ostoskorit, itsepalvelu ja hintalaput olivat lähes tuntemattomia käsitteitä kaupoissa 1800-luvun lopulle saakka. Asiakkaat eivät liikkuneet kaupassa itsenäisesti vaan asettuivat jonoon ja odottivat vapaata myyjää.

Yleensä asiakas tiesi etukäteen, mitä hän oli etsimässä. Hän osoitti tavaraa hyllystä tai näyteikkunasta, minkä jälkeen myyjä esitteli hänelle tavaraa lähemmin ja kertoi sen hinnan.

1800-loppupuolella yleistyi uudenlainen liike-idea ja alettiin perustaa Woolworthin kaltaisia halpatavaramyymälöitä.

Niissä asiakkaat pystyivät itse valitsemaan tuotteet toinen toistaan parempia tarjouksia notkuvilta hyllyiltä ja myyntipöydiltä.

Woolworth otti myös käyttöön hintakyltit, jotta myyjiltä ei kulunut aikaa hintojen kertomiseen ja he pystyivät keskittymään rahastamiseen.

Asiakkaat mieltyivät helppoon ostamiseen, mutta järjestelystä oli etua myös varkaille. Myymälävarkauksista kasvoi iso ongelma, jonka aiheuttamat tappiot kohosivat vuodessa tuhansiin dollareihin.

Frank Woolworth käski myymälänhoitajiaan teroittamaan henkilökunnalle, että oli pidettävä silmällä kaikkea – etenkin lapsia, jotka kiertelivät myymälöissä ilman aikuisia.

Apulainen nukkui ase tyynyn alla

Uudessa paikassa Frankin tehtäviin ei kuulunut vain myyminen ja siivoaminen. Hän myös vartioi myymälää murtovarkaiden varalta ja nukkui kellarissa pistooli tyynyn alla.

Hän ei saanut koskea näyte­ikkunoihin eikä järjestellä myyntitiskejä, joita hän piti sekavina. Bushnell oli asiassa järkähtämätön: hän oli palkannut itselleen myyjän eikä somistajaa.

Frankin terveys mureni. Puolessa vuodessa ennestään laiha nuorukainen laihtui varjoksi. Frank kirjoitti äidilleen Fannylle, joka kehotti poikaa tulemaan kotiin toipumaan.

Vastaus sisälsi rohkaisun, jota Frank ei koskaan unohtanut: ”Jonain päivänä sinä vielä rikastut.”

Frankin äiti kirjoitti myös nuorelle ompelijattarelle Jennie Creightonille, jonka Frank oli tavannut töissä ja josta hän oli kirjoittanut hyvin ihastuneesti.

Jennie hyväksyi Fanny Woolworthin ehdotuksen muuttaa heille ja hoitamaan Frankia majoitusta ja ruokaa vastaan.

Frank pääsi jaloilleen kahdessa kuukaudessa Jennien hoivan ansiosta ja oli korviaan myöten rakastunut. Ei aikaakaan, kun kesäkuussa 1876 Frank ja Jennie vihittiin.

Nuoripari vuokrasi tilan ja alkoi kasvattaa kananpoikia. Frank vihasi työtä niin paljon, että hän ei enää sen jälkeen ikinä syönyt kanaa.

Neljän kuukauden päästä Frank sai kirjeen Moorelta, joka halusi hänet takaisin ja tarjosi kymmenen dollaria viikossa.

Frank ja Jennie luopuivat tilasta ja vuokrasivat talon Water­townista. Jo ennen vuoden 1876 loppua Frank oli taas töissä paikassa, jossa häntä arvostettiin.

Hänen menestyksensä perustui kuitenkin sille, että hän piti korvansa auki.

Halvat tuotteet revittiin käsistä

Keväällä 1878 yksi Mooren entisistä alaisista, herra Golding, ilmestyi liikkeeseen. Hän esitteli liikeidean, joka oli osoittautunut menestykseksi hänen omassa liikkeessään: tavaroiden myynnin pilkkahintaan.

Frank kuuli keskustelun. Golding oli kuullut newyorkilaisesta tukkuliikkeestä, jolle oli jäänyt käsiin erä huiveja. Eräs välikäsi oli tarjoutunut ostamaan koko erän viiden sentin kappalehintaan.

Yleensä huivit maksoivat 20–25 senttiä. Tukkukauppa hyväksyi tarjouksen päästäkseen huiveista eroon. Kaikki kauppiaat, joille välikäsi oli tarjonnut huiveja, olivat kuitenkin kieltäytyneet tarjouksesta.

Viiden sentin hinta haiskahti huijaukselta, joten huiveissa täytyi olla vikaa. Lopulta yksi kauppias oli ottanut huivit myyntiin, kun myyjä oli luvannut, että maksuksi kävisi osuus myynnin kasvusta, jonka halpa tuote-erä taatusti toisi mukanaan.

Kun uusi Woolworthin myymälä avattiin tai tiedossa oli erityisen hyviä tarjouksia, jonot saattoivat täyttää kadun. Tältä näytti South Norwalkissa Connecticutissa vuoden 1910 tienoilla.

Woolworths Museum

Huivit menivät kaupaksi päivässä, ja lisäksi asiakkaat ostivat paljon muuta. Ideana ei ollut ansaita sisäänvetotuotteella vaan houkutella asiakkaita ja kasvattaa myyntiä muuten.

Frank kehotti Moorea kokeilemaan samaa Watertownin markkinoiden aikana. Moore osti muun muassa virkkuukoukkuja, kampoja, pesuvateja, nappeja ja kyniä.

Frank asetteli tavarat punaisen kankaan päälle ja varusti asetelman kyltillä: ”Kaikki tuotteet 5 senttiä kappale.”

Vielä samana iltana pöytä oli tyhjä, ja asiakkaat kerjäsivät lisää.

”Paiskin töitä hullun lailla. Perjantaina tavarat olivat liikkeessä, mutta lattia oli täynnä irtopapereita ja tuotteet olivat sikin sokin.”
Frank Woolworth

Frank päätti innoissaan avata oman myymälän.

Vaikka hänelle ja Jennielle oli juuri syntynyt tytär, 26-vuotias kauppiaanalku päätti sijoittaa valtaosan säästöistään hankkeeseen.

Lisäksi hän pyysi Moorelta 300 dollarin lainan tavaroiden ostamiseen.

Oma liike suurin toivein

Frank päätti hankkia liikkeen Uticasta reilun 130 kilometrin päässä Watertownista etelään. Siellä kukaan ei ollut kuullutkaan halpatavarakaupasta, ja Frank arveli, että kaupungin asukkaat olisivat kyllin uteliaita ja asiakkaita riittäisi.

Muutamien tuntien etsinnän jälkeen Frank löysikin liikehuoneiston pääkadun varrelta. Hän siivosi sen ja laittoi pojan jakamaan kaksituhatta lentolehtistä, jotka hän oli painattanut.

Lehtisissä kerrottiin, että liikkeen ”Grand Opening” olisi lauantaina kello kahdeksan työpäivän jälkeen.

Kolmella dollarilla kauppiaanalku osti punaisen kyltin, kirjoitti siihen ”The Great Five Cent Store” ja kiinnitti sen oven ylle. Tavarat saapuivat samalla viikolla.

”Paiskin töitä hullun lailla. Perjantaina tavarat olivat liikkeessä, mutta lattia oli täynnä irtopapereita ja tuotteet olivat sikin sokin”, Frank muisteli avajaisten aattoa elämäkerrassaan.

Myöhään perjantai-iltana myymälän ovelta kuului koputusta. Frank raotti ovea ja näki vanhan naisen.

”Olen lukenut lentolehtisenne. Haluan hiililapion”, nainen sanoi.

Frank selitti, että myymälä avattaisiin vasta seuraavana päivänä, mutta nainen ei antanut lannistaa itseään.

”Hän tunki väkisin sisään, ja myin hänelle lapion, minkä jälkeen hän lähti tyytyväisenä.”

Frank tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä: hän oli juuri palvellut ihka ensimmäistä asiakastaan ja jopa ennen virallisia avajaisia.

Frank uskoi kaupan olevan varma merkki menestyksestä. Ikävä kyllä hän erehtyi pahan kerran.

Woolworth-ketju osti niin paljon makeisia, että tuottajat alkoivat kilpailla keskenään ja alentaa hintoja. Niin Frank sai lopulta voittoa makeisista.

© Shutterstock

Halvat makeiset houkuttivat väkeä

Vuonna 1886 Frank Woolworth päätti alkaa myydä irtomakeisia kilpailijaansa Macy’siä halvem­malla.

Hän suostutteli valmistajan myymään makeiset hänelle uskomattoman halpaan tukkuhintaan, sijoitti makeiset myymälöiden sisäänkäynneille ja valitsi tiskin taakse sievimmät myyjättäret.

Isoilla kylteillä kuulutettiin hinnan olevan vain viisi senttiä neljännesnaulalta (125 g).

Ihmiset kahmivat Woolworthilta karamellejä, suklaata ja vaahtokarkkeja ja siinä sivussa myös muuta tavaraa. Näin Frank sai kasvatettua myyntiä.

Veljeksiä nimiteltiin rosvoiksi

Seuraavana päivänä eli 22. helmikuuta 1879 avautui maailman ensimmäinen Woolworth-myymälä. Se epäonnistui täysin. Parissa viikossa myynti hyytyi, eikä Frank ymmärtänyt, miksi.

Hän oli omasta mielestään tehnyt kaikki niin kuin pitikin: hankkinut halpoja tuotteita, jakanut lentolehtisiä ja avannut myymälän pääkadun varrella.

Uticassa kaupankäynti oli kuitenkin vähäistä, eikä myymälän valikoima riittänyt pitämään asiakkaiden kiinnostusta yllä. Koska kassa ammotti tyhjänä, Frank otti lainaa maksaakseen lämmittämiseen tarvittavat hiilet ja kahden apulaisen palkat.

Lopulta Frank sulki liikkeen ja maksoi lainat pois säästöistään. Hän ei ikinä unohtanut kokemaansa tappiota.

Viimeisten 30 dollarinsa ja uuden Moorelta saadun 300 dollarin lainan turvin Frank päätti ystävän ehdotuksesta avata uuden myymälän Pennsylvaniassa Lancasterissa, joka oli vireä kauppakaupunki.

Kymmenen päivän päästä, 21. heinäkuuta 1879, uusi liike avasi ovensa. Tällä kertaa ovea kehysti punainen kyltti, jossa luki ”Woolworth’s 5 and 10 Cent Store”.

Ottamalla myyntiin myös kymmenen sentin tavaroita Frank pystyi laajentamaan valikoimaa mutta pitämään hintatason houkuttelevan halpana.

Kaupungin kotirouvat pyyhälsivät paikalle. Uticassa Frank oli myynyt tavaraa ensimmäisenä päivänä yhdeksällä dollarilla. Lancasterissa myynti oli 140 dollaria. Ennen sulkemis­aikaa kolmannes varastosta oli myyty.

Englannin ensimmäinen Woolworth avattiin Liverpooliin vuonna 1909. Tuotteet maksoivat 3 ja 6 pennyä. D on lyhenne sanasta ”denaari”.

Woolworths Museum

Haltioissaan Frank sähkötti veljelleen Charlesille ja tarjosi tälle paikkaa uuden liikkeen johtajana.

Charles oli Frankin avustuksella saanyt myyjän paikan Moorelta, ja nyt hän sanoi työsopimuksensa heti irti ja matkusti Lancasteriin.

Veljekset kokeilivat useita kaupunkeja, ja Scrantonissa heitä onnisti. Lopultakin he olivat keksineet menetyksen reseptin: myymälän piti olla kyllin suuri ja sijaittava vilkkaan pääkadun varrella, ja valikoiman piti olla laaja.

Ennen kuin vuosi oli lopussa, myymälöiden myynti oli jo noussut 9 000 dollariin. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä tilanteeseen.

”Kohtasimme suurta vastustusta muiden kauppiaiden taholta. Pitääksemme liikkeet pystyssä jouduimme myymään, mitä saimme käsiimme, ja kauppaamaan joitakin tavaroita heitä halvemmalla. Se ei tietystikään vahvistanut kauppiaiden välistä yhteishenkeä. Meitä kutsuttiin korsikalaisiksi tuohon aikaan suositun näytelmän rosvojen mukaan”, Frank kertoi myöhemmin toimittajalle.

Veljekset olivat silti valinneet oikean strategian. Noina vuosina Yhdysvaltojen itärannikolle asettui asumaan paljon siirtolaisia.

Toisin kuin kilpailijansa Frank ymmärsi, että uudet köyhät amerikkalaiset tarvitsivat kotiinsa halpoja tavaroita.

Vuonna 1886 Frankilla oli jo kuusi myymälää, joiden liikevaihto oli vuodessa 100 000 dollaria (2,5 miljoonaa nyky­euroa) ja nettotulot 10 000 dollaria.

Naiset puursivat kahdella dollarilla

Menestyminen vaati Frankin kaiken ajan, ja uusien liikkeiden avaaminen piti hänet kiireisenä. Jennie ja tyttäret, joita oli nyt jo kolme, eivät saaneet häntä pysymään kotona.

Pian Frank painoi alle 70 kiloa, ja vuoden 1888 lopulla hän sairasti kahden kuukauden ajan lavantautia. Vastoin lääkärin kieltoa Frank käänsi postit toimistolta kotiin ja jatkoi työtä sairasvuoteeltaan.

Myöhemmin hän kuitenkin tunnusti, että oli opittava jakamaan töitä.

”Yritys on kuin lumipallo: yksi mies voi laittaa sen vierimään, mutta kun siitä tulee suuri, sen vierittämiseen on saatava apua. Jos pallo ei jatka vierimistä, se alkaa pian sulaa”, Frank kertoi myöhemmin haastattelussa.

Frank palkkasi myymälöille johtajat ja matkusteli itse ostamassa uusia tuotteita, kuten suuria eriä nukkeja ja joulukoristeita Saksasta.

Woolworthin omistaja paiski aina liikaa töitä mutta oppi delegoimaan asioita vuosien varrella.

© Getty Images

5 vinkkiä miljardööriltä

Frank Woolworth aloitti palkattomana oppipoikana mutta perusti lopulta miljardien arvoisen liikkeen muutaman periaatteen avulla.

  • Sijainti, sijainti, sijainti

    Usko ideaasi ja anna sille mahdollisuus. Osa liikkeistäni ei menestynyt, koska sijainti oli väärä. Oikea paikka löytyy, kun vain etsit!

  • Pienikin tuotto kannattaa suurina määrinä

    Kaikki haluavat tehdä hyviä kauppoja. Pieni voitto kasvaa isoksi, kun tavaroita myydään kylliksi.

  • Delegoi

    Kiinnitä huomiota myös yksityiskohtiin, mutta älä uppoudu niihin. Äläkä pane kallispalkkaista johtajaa hoitamaan myymäläapulaisen työtä.

  • Etsi oikeat ihmiset

    Palkkaan mieluummin maatilan poikia kuin kauppakoulun käyneitä. Jälkimmäiset eivät halua aloittaa pohjalta ja edetä sieltä johtotasolle.

  • Kiihota uteliaisuutta

    Pidä ihmisten mielenkiintoa yllä avajaispäivään asti peittämällä uuden liikkeen ikkunat ja ovet paperilla.

Frank osti tuotteita suoraan tukkukauppiailta ja valmistajilta ja pystyi siten välttymään kalliilta välikäsiltä.

Tukkukauppiaat päivittelivät Frankin halpoja hintoja, mutta vuonna 1900 Frankin 59 myymälää olivat jo niin merkittävä toimija, että useimmat antoivat periksi.

Menestys jatkui. Vuonna 1912 ketjulla oli 611 myymälää Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa. Frank valvoi silti pieniäkin yksityiskohtia ja jakeli määräyksiä: näyteikkunoiden ja lasivitriinien tuotteet oli vaihdettava joka viikko.

Menojen pienentämiseksi liikkeisiin palkattiin vain naisia, sillä naisten viikkopalkka oli vain kaksi dollaria, kun miehille joutui maksamaan kahdeksan dollaria.

Säästövaatimusten vuoksi pakkauspaperina käytettiin vanhoja sanomalehtiä ja jopa liikekirjeistä oli omat määräykset.

”Käyttäkää ohutta paperia ja ohuita kirjekuoria”, Frank kirjoitti alaisilleen yrityksen pääkonttorista New Yorkista.

Frank saavutti uransa huipun

Vuonna 1913 Frank Woolworth pääsi 61-vuotiaana näkemään uransa huipentuvan, kun New Yorkissa avattiin maailman korkein pilvenpiirtäjä.

Rakennuksen hinnaksi tuli 13,5 miljoonaa dollaria, jotka kaikki maksettiin käteisenä.

Woolworthin 241-metrinen pilvenpiirtäjä oli maailman korkein vuosina 1913–1930.

© Getty Images

Yhdellä napin painalluksella Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson sytytti uuden, yli 240 metriä korkean Woolworth-rakennuksen 80 000 lamppua.

Jälkikirjoitus

Frank Woolworth kuoli 8. huhtikuuta 1919, mutta konserni jatkoi kasvuaan, ja pian siinä oli kolmetuhatta liikettä.

1970-luvulla alkoi alamäki, ja vuonna 1997 suljettiin Yhdysvaltojen viimeiset Woolworthin myymälät.

Lue myös:

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota