9 historiallista herkkua

Popcorn keksittiin noin 3600 eaa.

• Keksijä: Tuntematon
• Paikka: Meksiko
• Aika: N. 3600 eKr.

Arkeologit ovat löytäneet Meksikosta popcornin jäänteitä, jotka on ajoitettu vuoden 3600 eaa. tietämille. Kun Kristoffer Kolumbus purjehti Länsi-Intiaan, hän näki naisten kantavan kaulassaan paahdetusta maissista tehtyjä koruja.

Naposteluun paukkumaissia alettiin käyttää kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa Yhdysvalloissa. Sitä valmistettiin padoissa avotulen yllä ja kutsuttiin nimillä "Pearls" tai "Nonpareil".

1800-luvun lopulla Charles Cretors keksi popcorn-koneen. Höyrykäyttöisestä ja liikuteltavasta koneesta tuli pian yleinen näky markkinoilla. Maissin lisäksi sillä saattoi paahtaa myös maapähkinöitä.

Popcornista tuli hyvin suosittu naposteltava. Kaikilla oli siihen varaa. Paukkumaissia myytiin elokuvateattereissa ja tavallisissakin teattereissa Yhdysvalloissa.

Laman aikana 1920-luvulla popcornin tuotanto oli harvoja aloja, joilla meni hyvin. Kesti kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin trendi levisi Eurooppaan. Pohjolassa myynti lähti käyntiin kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Television läpilyönti vähensi popcornin myyntiä, mutta maissijaloste koki uuden tulemisen 1980-luvulla, kun sitä saattoi valmistaa kotona omassa mikroaal­touunissa.

Vaahtokarkit tulevat muinaisesta Egyptistä

• Keksijä: Tuntematon
• Paikka: Egypti
• Aika: Noin 2000 eKr.

Jo muinaisessa Egyptissä oli vaahtokarkkeja 2000 eaa. Nimi tulee rohtosalkoruususta, joka on englanniksi marsh mallow. Marsh tarkoittaa suota ja kertoo, millaisissa paikoissa kasvi viihtyy.

Rohtosalkoruusun medellä on useita lääkinnällisiä vaikutuksia, joiden ansiosta sitä on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti tulehdusten, esimerkiksi maha- ja suolistokatarrin ja keuhkoputkentulehduksen parantamiseen.

Vaahtokarkit olivat nekin alunperin lääkettä, joka valmistettiin puristamalla kasvista mesi ja sekoittamalla se pähkinöiden ja hunajan kanssa.

Ei tiedetä, miten vaahtokarkit saapuivat Eurooppaan, mutta niitä valmistettiin 1800-luvun alkupuoliskolla ranskalaisissa konvehtiliikkeissä. Lääkemalvaksikin kutsutun rohtosalkoruusun mesi vatkattiin vaahdoksi ja myytiin kuohkeana jälkiruokana, johon oli sekoitettu malvanjuuria, sokeria ja munanvalkuaista. Harvinaisen herkun nimi oli "Pâté de Guimauve", ja sen valmistaminen kesti kaksi päivää.

1800-luvun lopulla käynnistyi massatuotanto. Samaan aikaan myös resepti muuttui. Lääkemalva ­korvattiin liivatteella, ja joukkoon lisättiin maissitärkkelystä prosessia nopeuttamaan.

Noin 50 vuotta myöhemmin, 1948, valmistusprosessi parani entisestään, kiitos amerikkalaisen Alex Doumakin, joka kehitti koneen, joka sekoitti massan, puristi sen pötköksi ja leikkasi palasiksi. Sama tuotantotapa on yhä käytössä.

Kovat karkit olivat apteekkarien idea

Keksijä: Tuntematon
Paikka: Lähi-itä tai Intia
Aika: Tuntematon

Kandisokeri tai rintasokeri, joksi sitä myös kutsutaan, on tunnettu useiden tuhansien vuosien ajan. Ei ole tiedossa, kuka sen keksi tai missä sitä alettiin käyttää. Tarinan mukaan apteekkari keksi aineen kokeiden avulla.

Monissa lähteissä kandisokerin alkuperän arvellaan olevan Persiassa, toisten mukaan se on Intiasta. Kandisokerin valmistus on kuvattu arabialaisissa käsikirjoituksissa, jotka ovat 800-­luvulta.

Kandisokeri mainitaan myös persialaisrunoilija Jalal-ad-Din Rumin teksteissä. Hän vaikutti Turkissa 1200-luvun puolivälissä. Ruokosokeri, josta rintasokeri tuolloin valmistettiin, levisi Välimeren ympäristöön arabien välityksellä Intiasta ja Kiinasta.

On siten todennäköistä, että myös rintasokeri on kotoisin Intiasta. Sana kandi saattaa olla arabialainen muunnos sanskriitin sanasta khanda, joka viittaa intialaiseen sokerinvalmistusprosessiin.

Ennen kuin kandisokerista tuli suosittu makeinen, sitä myytiin lääkkeenä apteekeissa ympäri Eurooppaa. Sitä käytettiin lääkkeenä muun muassa kurkkukipuun ja yskään, mistä johtuu siitä Skandinaviassa käytetty nimitys rintasokeri.

Pretzelit ovat munkkien keksimiä

• Keksijä: Munkit
• Paikka: Eurooppa
• Aika: Noin vuonna 500

Suolarinkelit, joita myydään myös nimellä "Pretzel", kulkivat aluksi nimellä pretiola, joka on latinaa ja tarkoittaa "pientä palkintoa". Tarinan mukaan suolaiset, pehmeät rinkelit keksi italialainen munkki varhaisella keskiajalla.

Hän antoi niitä lapsille palkinnoksi siitä, että nämä olivat opetelleet rukouksensa. Rinkelin muoto kuvaa kahta kättä, jotka on asetettu ristiin rinnan päälle.

Varhaisin kuva rinkelistä on peräisin 1100-luvun Ranskasta, minkä vuoksi jotkut ovat tulleet siihen tulokseen, että suolarinkelit keksittiin ranskalaisessa luostarissa. Toiset puolestaan väittävät, että ne ovat ehtoollisleipää, jota jaettiin eräässä kreikkalaisessa luostarissa noin tuhat vuotta sitten.

Rinkeli on ollut leipureiden symboli Saksassa 1100-luvulta lähtien. Kristillisessä perinteessä rinkelin solmu kuvaa rinnalle ristittyjä käsiä ja kolme reikää kuvaavat kolmiyhteyttä. 1600-luvulla muodosta tuli myös ikuisen rakkauden symboli.

1700-luvulla saksalaiset maahanmuuttajat veivät suolaisten rinkeleiden perinteen mukanaan Yhdysvaltoihin. Siellä niistä lopulta tuli kaupoissa myytäviä pieniä, kovia ja suolattuja naposteluherkkuja, "pikkusuolaisia".

Britti keksi suklaalevyn

• Keksijä: Joseph Fry
• Paikka: Bristol, Englanti
• Aika: 1847

Kaakaopavut, joista tehdään suklaata, olivat jo asteekkien käytössä, tosin silloin vielä maksuvälineinä. Pavuista valmistettiin myös juomaa, johon sekoitettiin vaniljaa, hunajaa, paprikaa ja maissijauhoja.

Juoma värjättiin punaisella kasvimehulla, ja sen nimi oli xocolatl. Siinä yhdistyvät katkeraa tarkoittava sana xococ ja atl, joka tarkoittaa vettä. Kaakao saapui Eurooppaan espanjalaisten mukana 1500-luvulla.

Euroopassa kaakaopavuista tehtiin juomaa, joka tuli tunnetuksi nimellä chocolate. Ensimmäinen suklaalevy puolestaan valmistettiin vasta vuonna 1847. Sen keksijä oli englantilainen Joseph Storrs Fry.

Kesti vielä muutaman vuoden, ennen kuin Daniel Peter keksi maitosuklaan Sveitsissä vuonna 1875. Seuraavan askelen kehityksessä otti sveitsiläinen Rodolphe Lindt neljä vuotta myöhemmin keksiessään menetelmän, jolla suklaasta saatiin pehmeää ja sileää.

Menetelmää kutsutaan konssaukseksi, ja se on yhä käytössä. Siinä suklaamassaa sekoitetaan hitaasti siten, että mukana on metalli- tai puukuulia, jotka tekevät massasta sileää. Samaan aikaan epätoivotut makuaineet poistuvat.

Kaupallinen purukumi syntyi Yhdysvalloissa

• Keksijä: John B. Curtis
• Paikka: USA
• Aika: 1848

Tarve pureskella jotain on esiintynyt monissa kulttuureissa jo varhain. Varhaisella kivikaudella Pohjolassa pureskeltiin hartsia, muinaisessa Kreikassa mastiksipistaasin kuorta. Asteekit ja mayat jauhoivat luonnonkumia ja eskimot ihraa.

Etelä-Amerikassa leukoja liikuttivat kokapensaan lehdet ja Kiinassa ginseng-juuret. Intialaiset pureskelivat betel-pähkinöitä ja Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat tupakanlehtiä.

Todennäköisesti pureskelemisen avulla pyrittiin puhdistamaan hampaita tai tyynnyttämään nälkää.

Ensimmäinen kaupallinen purukumi tuli markkinoille vuonna 1848. Se oli valmistettu parafiinivahasta, ja sen nimi oli "The State of Maine Pure Spruce Gum". 1860-luvulta alkaen purukumi valmistettiin chicle-kumista, sapotillapuusta saatavasta raakakumista, jota tuotiin Keski-Amerikasta.

Tuotanto kasvoi Yhdysvalloissa vuoden 1900 tietämillä, mutta todella suosittua purukumista tuli vasta 1900-luvun puolivälissä. Sen jälkeen kumin jauhaminen levisi Eurooppaan, ja 1960-luvulla luonnonkumi vaihdettiin synteettisiin kumilaatuihin, jotta tuotannosta tulisi halvempaa.

Perunalastuja syötiin haarukalla ja veitsellä

• Keksijä: George Crum
• Paikka: Saratoga Springs, Yhdysvallat
• Aika: 1853

Kerrotaan, että perunalastut keksi afroamerikkalainen kokki George Crum 24. elokuuta 1853 The Moon Lake Lodge -ravintolassa. Hänen keksintönsä syntyi erään asiakkaan valitettua talon erikoisesta, joka oli "French Fried Potato".

Crum oli valmistanut sen perinteen mukaisesti paksuina siivuina, mutta vieraan mielestä perunan siivut olivat olleet liian paksuja ja pehmeitä. Hän oli lähettänyt annoksen takaisin keittiöön vaatien ohuempia siivuja. Hän sai niitä mutta ei ollut silti tyytyväinen ja vaati vielä ohuempia siivuja.

Crum leikkasi perunasta paperinohuita siivuja, friteerasi ne koviksi ja rapeiksi ja roimi päälle vielä kunnon kerroksen suolaa. Hän halusi antaa vaativalle asiakkaalle opetuksen ja oli varmasti yllättynyt, kun tämä innostui ruoastaan niin paljon, että tilasi vielä toisen samanlaisen annoksen.

Uusi keksintö sai nimekseen "Potato crunches" ja myöhemmin "Saratoga Chips". Sitä tarjoiltiin ruokalajina veitsellä ja haarukalla syötäväksi. 1800-luvun lopulla perunalastuja alettiin myydä ruokakaupoissa, vaikkakaan ei vielä suuressa mittakaavassa. Lastut levisivät Eurooppaan 1920-luvulla. Massatuotanto alkoi 30 vuotta myöhemmin, kun rasvakeittimistä oli tullut arkipäivää.

Viinikumin alkuperä on tuntematon

• Keksijä: Tuntematon
• Paikka: Eurooppa
• Aika: Varhainen 1900-luku

Nykyisten hyytelömakeisten esikuvia ovat japanilaiset riisimakeiset ja turkkilaiset marmeladikonvehdit. Hyytelömakeiset liittyvät myös liivatteen avulla koossa pysyvään hilloon, mutta ei ole tiedossa, kuka on keksinyt käyttää liivatetta makeisten valmistamisessa.

Viinikumi keksittiin 1909, mutta jo sitä ennen oli olemassa hyytelöhilloa ja kumimaisia rottakarkkeja.

Suosituimmat hyytelökarkit loi saksalainen Hans Riegel, joka perusti Haribon, jonka nimessä yhdistyvät hänen etunimensä, sukunimensä ja synnyinkaupunkinsa Bonnin kaksi ensimmäistä kirjainta.

Riegel alkoi valmistaa omassa keittiössään kuparikattilassa värittömiä ja kovia karamelleja. Ne menivät hyvin kaupaksi mutta eivät ihan niin hyvin kuin hän oli toivonut. Muutaman vuoden kulutta hän keksi, että karamelleista saisi pehmeitä liivatteen avulla. Hän muotoili karkit nallen muotoon ja antoi niille nimeksi "Tanssivat karhut", ja niistä tuli suosittuja.

Juustonaksut keksittiin New Yorkissa

• Keksijä: King Kone Corp -yritys.
• Paikka: Bronx, New York
• Aika: 1950-luku

Juustosuikerot tai juustonaksut, kuten niitä usein kutsutaan, keksittiin King Kone Corp -yrityksessä New Yorkin Bronxissa 1950-luvulla. Yhtiö valmisti alun perin elintarviketeollisuuden koneita mutta oli alkanut valmistaa myös jäätelötötteröitä ja pyrki kehittämään uudenlaisia naposteluherkkuja.

Lähtökohta oli hieman erikoinen. Yhtiö oli kehittänyt koneen, jolla oli erityisominaisuuksia. Se puristi sisuksistaan maissimassapötköä ja leikkasi sen pienempiin paloihin. Nyt koneen valmistettavaksi piti kehittää sopiva tuote. Massa maustettiin oranssin värisellä cheddarjuustolla.

Seuraavaksi oli aika keksiä tuotteelle nimi. Kun työntekijät olivat kokoontuneet pöydän ääreen pohtimaan tuotetta, yrityksen toimitusjohtaja Morrie Robert Yohai keksi nimen "Cheez Doodles".

Turkinjuutalaista sukujuurta ollut ja Bronxissa kasvanut Yohai oli hyvin ylpeä juustonaksuistaan. Tienaamillaan rahoilla hän osti luksustalon Long Island Soundista. Hänen vaimonsa kutsui taloa nimellä "The house that Cheez Doodles bought" eli "Talo, jonka juustonaksut ostivat".