7 kaupallista virheliikettä
Liikemies, joka kieltäytyi ostamasta Mona Lisaa. Yritys, joka ei uskonut puhelimeen ja Europpaa keskiajalla vavisuttanut pankkiromahdus. Keräsimme lukijoillemme kahdeksan maailmanhistorian surkeinta talouselämän päätöstä.
Useampi kuin yksi liikemies on ohittanut silmiensä edessä olleen menestyksen.
Peppi PItkätossu ilmestyi 1945.
1. Kustantamo ei halunnut julkaista Peppi Pitkätossua
Vuoden 1941 talvella 7-vuotias Karin makasi keuhkotaudissaan perheen kotona Tukholman Dalagatanilla. Hän pyysi äitiään kertomaan sadun. Tapahtuma olisi tuskin jäänyt historiaan, jos äiti ei olisi ollut nimeltään Astrid Lindgren. Hänen sepittämänsä satu kertoi kummallisesta nuoresta tytöstä jota kutsuttiin Peppi Pitkätossuksi.
Kolme vuotta myöhemmin Astrid kirjoitti muistiin tarinan punalettisestä tytöstä ja lähetti käsikirjoituksen Bonniersin kirjakustantamolle. Tekstistä virisi eri mielipiteitä ja kustantaja Gerard Bonnier sai ratkaista. Hänen mielestään tarina oli liian kiistanalainen ja syksyllä 1944 allekirjoittamaton hylkäyskirje lähetettiin rouva Lindgrenille.
Tuleva lastenkirjailija ei antanut masentaa itseään. Käsikirjoitus lähetettiin vastaperustettuun kirjakustantamo Rabén & Sjögreniin , joka julkaisi Peppi Pitkätossun vuoden kuluttua. Lehtien kriitikot eivät kuitenkaan olleet haltioissaan. Aftonbladetin arvostelijan mielestä Peppi oli ainoastaan muistettavissa "epämukavana asiana, joka raapii sielua".
Nykyään 70 vuotta myöhemmin kirja on käännetty 90 eri kielelle. Astrid Lindgrenistä tuli yksi maailman menestyksekkäimmistä lastenkirjailijoista ja hänen kirjojaan on myyty lähemmäs 150 miljoonaa kappaletta.
Mona Lisa on esillä Pariisin Louvressa.
2. Ei maksanut Mona Lisaa
Renessanssinero Leonardo da Vinci vakiintui jo nuorena erääksi Firenzen parhaista taiteilijoista. Menestyksekkään uransa ja muun muassa Milanossa ja Venetsiassa tekemiensä töiden jälkeen hän palasi 50-vuotiaana kaupunkiin, josta ura oli alkanut. Leonardon ystävän, taidehistorioitsija Giorgio Vasarin mukaan hän sai tuolloin tehtävän liikemies Francesco del Giocondolta. Vauras silkkikauppias toivoi vaimostaan Lisasta muotokuvaa ja kääntyi kuuluisan taidemaalarin puoleen vuonna 1503. Työn valmistuminen kuitenkin venyi. Taulu, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Mona Lisa valmistui 1507, mutta Giocondon kärsivällisyys oli lopussa. Hän ei suostunut maksamaan tilaustauluaan ja Leonardo otti sen mukaansa muuttaessaan Ranskaan 1516. Siellä muotokuvan osti kuningas Frans I.
Tästä lähtien taideteos on kuulunut Ranskan valtiolle ja se on nykyään esillä Louvren taidemuseossa. Motiivi on yksi maailman tunnetuimpia ja uudelleen käytetyimpiä. Teos vakuutettiin vuonna 1962 sadastamiljoonasta dollarista, mikä vastaa nykyrahassa lähes 600 miljoonaa euroa. Teoksen italialainen nimi – La Gioconda –viittaa edelleen taulun alkuperäiseen tilaajaan.
Portugalin kuningas Juhana III (syvättynä) ei halunnut rahoittaa Kolumbuksen retkeä uuden meritien löytämiseksi Intiaann.
3. Portugali jäi ilman **Amerikan aarteita**
Kristoffer Kolumbuksen syntyessä Genovassa vuonna 1451 Euroopan ja Aasian välinen kaupankäynti oli varsin laajaa. Luksustavarat kuten silkki, posliini ja mausteet muodostivat tuottoisat markkinat kaikille kaukomaiden kaupankäyntiin osallistuville.Kysynnän kasvaessa nousivat myös klassisen Silkkitien hinnat. Eurooppalaisten maiden vallanpitäjät yrittivät siksi löytää uutta purjehdusreittiä suoraan Aasiaan.
1480-luvulla Kolumbus alkoi opiskella vanhoja merikarttoja ja tuli vakuuttuneeksi siitä, että nopein reitti Intiaan kulki lännen kautta, suoraan Atlantin yli. Hän kehitti matkasuunnitelman ja alkoi etsiä rahoittajia projektilleen. Koska portugalilaiset olivat kauan yrittäneet etsiä merireittiä Intiaan, kysely suunnattiin ensin Portugalin kuningas Juhana II:lle. Kuninkaan asiantuntijat neuvoivat tätä kuitenkin olemaan investoimatta italialaisen merikapteenin villeihin suunnitelmiin. Ekspertit olivat nimittäin oivaltaneet Kolumbuksen välimatka-arvioiden olevan virheellisiä. Nyt pyyntö osoitettiin Espanjan kuningasparille Ferdinandille ja Isabellalle, jotka päättivätkin tukea Kolumbusta. Kolmen aluksen turvin retkikunta ylitti Atlantin 1492. Matka antoi espanjalaisille etumatkaa siirtomaatoimissa eurooppalaisille täysin tuntemattomalla mantereella. 1500-luvulla Amerikan rikkaudet virtasivat siis Portugalin sijasta Espanjaan.
William Orton (syvättynä) ei nähnyt Alexander Graham Bellin keksinnössä markkinapotentiaalia.
4. Torjui puhelimen
800-luvulla tehtiin useita tärkeitä ja ihmisten välistä viestintää helpottavia keksintöjä. Sähköttäminen oli yhä tavallisempaa vuosisadan puolivälistä lähtien, erityisesti USA:ssa.
Monet keksijät alkoivat myös tosissaan kiinnostua mahdollisuuksista siirtää ääntä. Syntyi mittelö useiden toimijoiden välillä, mutta vuonna 1876 skottilaiskanadalainen keksijä Alexander Graham Bell onnistui patentoimaan keksinnön, jota kutsutaan puhelimeksi.
Eräs Bellin rahoittajista otti tämän jälkeen yhteyttä Western Unioniin. Yritys oli rakentanut ensimmäisensä lennätinlinjan yli Pohjois-Amerikan mantereen ja hallitsi näin lennätinteollisuutta laajalti. Western Unionille tarjottiin Bellin puhelinpatenttia 100 000 dollarilla, mutta yrityksen toimitusjohtaja William Orton kieltäytyi tarjouksesta. Hän kirjoitti Bellille, ettei nähnyt puhelimella kaupallisia mahdollisuuksia.
Pian Orton sai todeta virheensä karvaasti. Jo vuonna 1877 puhelin oli lyönyt läpi markkinoilla ja Bellin patentista tuli tuon ajan arvokkain. Useiden uudelleenjärjestelyiden ja ostojen myötä Bellin yritys sai nimen AT&T ja siitä tuli vääjäämättä yksi 1900-luvun mahtavimmista puhelinliikenneyrityksistä.
Western Unionille kävi huonommin. Lennättimen merkityksen vähentyessä, yritys koitti suuntautua rahaliikenteen hoitoon. 1994 Western Union haki konkurssisuojaa, mutta sen osti kilpailija.
John Pemberton loi Coca-Colan reseptin.
5. Missasi Coca-Colan reseptin
Kokalehden piristävä vaikutus oli pitkään tunnettu Etelä-Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa, kun kokaviini tuli muotiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Apteekkari John Pemberton Atlantasta Kaakkois-USA:sta loi vuonna 1885 oman varianttinsa, joka sisälsi alkoholia, kokapensaan lehtiä ja kolapähkinöiden uutetta. Juomasta tuli suosittu, mutta alkoholin kielto Atlantan kaupungissa pakotti Pembertonin muuttamaan reseptiä. Muuttamalla alkoholin sokeriksi kokaviini muuttui Coca-Colaksi.
Pemberton lanseerasi juoman lääkeaineeksi eri vaivoihin, uupumukseen ja huonoille hermoille. Yksi kaupungin liike-elämän vaikuttajista, Asa Candler, näki aikaisin maukkaan juoman potentiaalin ja investoi uuteen yritykseen. Apteekkarin kuollessa äkillisesti 1888 Coca-Colan oikeuksista puhkesi kiista Candlerin ja Pemberton alkoholisoituneen pojan Charleyn välillä. Candler voitti riidan. Kuusi vuotta myöhemmin Charley kuoli oletettavasti oopiumin yliannostukseen. Samana vuonna Candler alkoi myydä Coca-Colaa pulloissa ja juomasta tuli jymymenestys. Nykyään maailmanlaajuisen Coca Cola Companyn liikevaihto on vuosittain yli 46 miljardia dollaria.
Brittiläinen kauppalaivasto toivoi suuria liiketoimia Latinalaisessa Amerikassa.
6. Loi ensimmäisen osakekuplan
Kun brittiläinen Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711, tarkoituksena oli että yritys tekisi rahaa kaupankäynnillä Espanjan Etelä-Amerikassa sijaitsevien siirtomaiden kanssa.
Tänä aikana oli käynnissä sota Espanjan kruunun perimisestä ja Iso-Britannia oli osallistunut konfliktiin. Vastapainoksi britit olivat saaneet muun muassa vakuutuksen siitä, että espanjalaisten siirtomaiden kanssa olisi mahdollista käydä kauppaa ja perustaa monopoli.
Sodasta tuli kuitenkin briteille kallis kauppa. Pystyäkseen maksamaan kasvavan velan valtio alkoi myydä Etelämeren komppanian osakkeita. Aluksi investoijat odottivat jonossa. Kovia kokenut brittiläinen valtionkassa täyttyi muutamassa vuodessa osakemarkkinoiden rahoista.
Hysteria tiivistyi 1720. Tammikuussa yksi Etelämeren komppanian osake maksoi yli 100 puntaa. Elokuussa kurssi oli noussut yli 1 000 punnan. Kasvu perustui kuitenkin keinottelulle. Kaupankäynti
espanjalaisten siirtomaiden kanssa oli edelleen rajoitettua ja hädin tuskin kannattavaa. Lopuksi useat investoijat ryhtyivät myymään osakkeita, mikä aiheutti huolta. Syksyllä 1720 osakekurssit romahtivat ja omistajat menettivät suuria summia rahaa. Ensimmäistä kertaa historiassa pörssiromahdus muistutti puhkeavaa kuplaa, ja tapahtuma tulikin tunnetuksi nimellä Etelämeren kupla.
Amerikan ulkoministeri William Sewardia parjattiin päätöksestä ostaa Alaska.
7. Venäjä myi Alaskan USA:lle
1500- ja 1600-luvuilla Venäjä oli kolonisoinut Siperian. 1741 tanskalainen Vitus Bering johti venäläisen retkikunnan edelleen Alaskaan ja tästä Pohjois-Amerikan osasta tuli osa tsaarin valtakuntaa. Aluetta käyttivät ennen kaikkea venäläiset turkismetsästäjät.
1800-luvulla sekä USA että silloinen brittien siirtomaa Kanada laajenivat aina Pohjois-Amerikan länsirannikolle saakka. Venäjän tsaari huomasi, että Alaskaa olisi vaikea puolustaa sodan sattuessa.
Turkisten hinnan laskiessa kiinnostus alueeseen väheni. Vuonna 1867 tsaari Aleksanteri II päätti siksi myydä alueen USA:lle. Kauppa ei järjestynyt helpolla, sillä kiinnostus pohjoiseen alueeseen oli vähintäänkin sanottuna laimeaa. Kun Amerikan kongressi lopulta hyväksyi kaupan noin 7 miljoonalla dollarilla, toisin sanoen 4,74 dollarilla neliökilometriltä, päätöstä kutsuttiin maassa silkaksi hulluudeksi, ja kauppaa pidettiin pitkään huonona siirtona USA:n osalta.
Mielipide kuitenkin muuttui, kun alueelta löytyi luonnonvaroja, kuten kultaa, öljyä ja luonnonkaasua. Nykyään Alaska tuo joka vuosi miljardituotot Amerikan valtion kassaan. Vuodesta 1959 Alaska on yksi USA:n osavaltioista.