Uskomaton juttu: ”Atomimies” selvisi hengissä radioaktiivisesta räjähdyksestä
Vuonna 1976 radioaktiivista ainetta räjähti Harold McCluskeyn käsissä, ja hän altistui säteilylle, joka ylitti 500 kertaa tuolloin turvallisena pidetyn rajan. Useimmat lääkärit uskoivat McCluskeyn kuolevan säteilyyn, mutta hän yllätti kaikki jäämällä henkiin – eikä edes sairastunut syöpään.
Harold McCluskey selvisi kuin ihmeen kaupalla elossa radioaktiivisesta räjähdyksestä.
Hanfordin ydinlaitos oli vuonna 1976 ollut neljä kuukautta suljettuna lakon vuoksi, kun Harold R. McCluskey 30. elokuuta palasi töihinsä koko lakon ajan autiona olleeseen laboratorioon.
Hänen mieleensä muistuivat kehotukset siitä, että radioaktiivisten aineiden kanssa tulee olla erityisen varovainen, jos ne ovat olleet valvomatta jonkin aikaa. Toisaalta hänen pomonsa oli käskenyt aloittaa työt välittömästi.
McCluskey ei arvannut, että vielä samana päivänä hän kokisi jotain, mikä jättäisi hänen nimensä historiaan.
Suojamaski kuoriutui irti
64-vuotias McCluskey työskenteli Hanfordin ydinlaitoksella, ja hänen työhönsä kuului muun muassa erittäin radioaktiivisen amerikium-metallin käsitteleminen.
Amerikium on plutoniumin valmistuksessa syntyvä radioaktiivinen alkuaine, jonka järjestysluku on 95.
Hän käsitteli radioaktiivisia aineita niin sanotulla ”gloveboxilla” eli hansikaskaapilla, joka suojasi häntä säteilyltä.
Hansikaskaappi on suljettu, tiivis kaappi, jossa laboratoriotyöntekijät voivat käsitellä paksuilla suojakäsineillä esimerkiksi radioaktiivisia materiaaleja.
Yhtäkkiä kaappiin alkoi ilmestyä ruskeaa savua. McCluskey tajusi heti, että hänen oli syytä kiirehtiä pois paikalta.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt poistua ennen kuin kaappi muutamaa sekuntia myöhemmin räjähti. McCluskeyn päälle satoi lasinsirpaleita ja metallinkappaleita, ja räjähdyksen synnyttämä paineaalto kuori suojamaskin hänen kasvoiltaan.
Ilman maskia McCluskey hengitti myrkyllisiä amerikiumhöyryjä, ja muutaman minuutin aikana hän sai suurimman annoksen amerikiumia, mitä ihmisessä on koskaan mitattu.
Lääkärit eivät uskoneet selviytymiseen
Yksi McCluskeyn lääkäreistä kertoi myöhemmin hänen altistuneen 500 kertaa turvallisuusrajan ylittävälle määrälle radioaktiivista säteilyä. McCluskey vietti onnettomuutta seuranneet kolme viikkoa eristyksissä, eivätkä hänen vaimonsa ja tyttärensä saaneet tulla häntä yhdeksää metriä lähemmäksi.
McCluskeya pidettiin sairaalassa viisi kuukautta, ja sinä aikana sairaalahenkilökunta antoi hänelle yli 600 ruisketta kokeellista lääkeainetta sinkki-DTPA:ta, jonka tarkoitus oli poistaa radioaktiivisuutta hänen kehostaan.
McCluskey kertoi myöhemmin People-lehdelle, että neljä yhdeksästä lääkäristä uskoi hänen selviytymismahdollisuutensa olevan 50 % – loput viisi eivät uskoneet hänen jäävän henkiin.
Hoidot tehosivat, ja suuri osa amerikiumista poistui McCluskeyn elimistöstä. Sitä jäi kuitenkin vielä niin paljon, että radioaktiivisuusilmaisin reagoi, kun hän piti sitä päänsä vieressä.
Tammikuussa 1977 McCluskey pääsi pois sairaalasta ja palasi kotiinsa Washingtoniin Prosseriin, jossa häntä alettiin kutsua nimellä ”Atomic Man” eli atomimies.
Ei merkkiäkään syövästä
Harold McCluskey ei säästynyt vaivoilta onnettomuuden jälkeen. Hän sai munuaistulehduksen ja neljä sydänkohtausta, ja hänen molemmista silmistään leikattiin harmaakaihi.
Lääkärit tutkivat McCluskeyn säännöllisesti hänen loppuelämänsä ajan. Hän kuoli vuonna 1987, 11 vuotta onnettomuuden jälkeen, 75-vuotiaana sepelvaltimotautiin, jota hän sairasti jo ennen onnettomuutta.
Ruumiinavauksessa osoittautui lääkärien suureksi hämmästykseksi, ettei atomimiehen elimistössä ollut merkkiäkään syövästä.