Rehman Khan oli tyytyväinen työhönsä. Hän oli työskennellyt Union Carbiden hyönteismyrkkytehtaalla Bhopalissa neljän kuukauden ajan. Palkka oli yllättävän hyvä, ja työtaakkakin oli kohtuullinen. Yhdessä yli sadan muun työntekijän kanssa 29-vuotiaalla Khanilla oli iltavuoro sunnuntaina 2. joulukuuta 1984.
Hän kulutti aikaansa juomalla teetä ja pelaamalla korttia kanttiinissa muutaman kollegan kanssa. Khanin tehtäviin kuului putkistojen huolto, koneiden voitelu ja vaarallisia kemikaaleja sisältävien säiliöiden tarkkailu.
Tehtaan ollessa melkein kokonaan kiinni hänellä ei ollut paljon tekemistä. Puoli yhdeksän aikaan illalla Khan keräsi pelikorttinsa ja siirtyi lempeässä talviillassa huuhtelemaan erittäin myrkyllistä metyyli-isosyanaattia (MIC) sisältävien varastosäiliöiden putkistoja.

Kemiantehdas Union Carbide valmisti hyönteismyrkkyä.
Hänen esimiehensä oli laatinut eri työvaiheet sisältävät ohjeet. Manuaali oli kuitenkin puutteellinen eikä siinä lukenut, että huuhdeltavan putken molempiin päihin piti ehdottomasti laittaa varmuuslaipat.
Metallilaippojen tehtävänä oli estää huuhteluveden pääseminen MIC:tä sisältäviin terässäiliöihin. Khan ei ollut kuullutkaan määräyksestä ja toimi saamansa ohjeen mukaan. Hän avasi vedentulon, antoi veden kulkea putkistojen läpi ja palasi kanttiiniin.
Varastossa oli tonneittain myrkkyä
Union Carbiden tehdas oli valmistanut hyönteismyrkkyä Intian maataloudelle vuodesta 1979. Yksi myrkyn tärkeimmistä ainesosista oli metyyli-isosyanaatti. Uusien halvempien ja parempien tuotteiden vallatessa markkinoita sen kysyntä oli pudonnut merkittävästi. Siksi Union Carbide päätti lakkauttaa MIC:n tuotannon Bhopalissa kesällä 1984.
Kukkulalla Bhopalin keskustasta koilliseen sijainnut tehdas oli rakennettu slummikorttelin naapuriin. Tehdasalueella säilytettiin edelleen tonneittain MIC:tä kolmessa isossa terässäiliössä, jotka oli ankkuroitu tukevasti betoniperustukseen.
Yksi kolmesta toisiinsa kytketyistä säiliöistä, säiliö E610, sisälsi 41 tonnia MIC:ta. Toisessa oli 21 tonnia ja kolmannessa tonni myrkkyä, joka reagoi voimakkaasti joutuessaan kontaktiin veden kanssa.
KATSAUS: Näin onnettomuus tapahtui







Myrkky reagoi veden kanssa
Union Carbide oli kesällä 1984 lopettanut hyönteismyrkyn valmistuksen. Tärkeät turvajärjestelmät oli siksi kytketty pois päältä, vaikka tehtaassa säilytettiin vielä useita tuhansia tonneja myrkkyä.
Turvalaipat
Yksi työntekijöistä unohti asettaa turvalaipat paikoilleen huuhtelemansa putken päihin. Tuhat litraa vettä valui terässäiliöön, joka sisälsi hyönteismyrkkyä, metyyli-isosyanaattia (MIC).
Putkisto
MIC ja vesi yhdessä aiheuttivat eksotermisen reaktion, jolloin lämpötila ja paine kohosivat hallitsemattomasti. Myrkkykaasu puristui säiliöstä putkistoon.
Jäähdytyslaite
Jäähdytyslaitteen olisi pitänyt pitää MIC jäähdytettynä lähellä nollaa astetta, jolloin se ei olisi reagoinut veden kanssa.
Pesutorni
Kaasu kulki pesutorniin, josta se purkautui ulos tuuletusputken kautta.
Kaasuvuoto
Pesutorni ja muutki turvajärjestelmät olivat poissa käytöstä, ja kaasua pääsi purkautumaan tehtaalta vapaasti. Metyyli-isosyanaatti on lähes kaksi kertaa niin painavaa kuin ilma, joten se painui lähelle maanpintaa.
(1.) Sprinklerijärjestelmän olisi pitänyt neutralisoida ja hajottaa kaasu.
(2.) E610-säiliössä oli 41 tonnia myrkkyä.
Tukahduttava löyhkä levisi
”Hei, ettekö te haista? Haisee oudolta. Vannon, että täällä on MIC:tä ilmassa”, sanoi Mohan Lal Verma, joka tuli yövuoroon kello 23. Valvomon kollegat naureskelivat hyväntahtoisesti. ”Ei täällä voi haista MIC, kun tuotanto on pysäytetty, höntti”, yksi kavereista totesi.
Kun kello oli yli puolenyön, löyhkä oli jo sietämätöntä. Rikkimäinen, tukahduttava keitetyn kaalin lemu leijaili kaikkialla tehdasalueella.Yövuoron miehistä yksi toisensa jälkeen valitti silmien kirvelyä. Kaksi teknikkoa lähetettiin tarkastamaan, oliko kaikki kunnossa MIC-säiliöiden ympäristössä.
Voimakas löyhkä pisti teknikoiden nenään, kun he tulivat MIC-säiliöiden lähelle. Nenästään kiinni pidellen he tutkivat terästankkeja taskulamppujen valossa ja kävivät läpi putkistojen sekamelskaa.
”Sieltä tulee kaasua”, toinen yhtäkkiä totesi ja valaisi pientä, valkoista höyrypilveä, joka tunki ulos putken raosta.
Jäähdytyslaite ei ollut käytössä
Jopa tuhat litraa vettä pääsi säiliöön E610, jonka sisällä oli 41 tonnia metyyli-isosyanaattia. Suljetussa tilassa vesi ja metyyli-isosyanaatti muodostivat yhdessä hallitsemattoman kemiallisen reaktion, niin kutsutun eksotermisen reaktion, joka aiheutti räjähtävän lämpölaajentumisen.
Se taas johti voimakkaaseen paineen nousuun säiliössä. Normaalioloissa jäähdytyslaite piti säiliössä olevan vaarallisen myrkyn lähes nolla-asteisena, jolloin ketjureaktiota ei päässyt syntymään. Koska tehtaan toimintaa kuitenkin oltiin ajamassa alas, jäähdytyslaite oli kytketty pois käytöstä.
Maanantaita 3. joulukuuta 1984 oli ehtinyt kulua vasta viisi minuuttia, kun yksi Union Carbiden työntekijöistä painoi hälytysnappia. Sireenin ulvoessa tekninen tarkastaja Shekil Qureshi yritti parhaansa mukaan hillitä käsillä olevaa katastrofia.
Yhdessä putkessa oli reikä. Sen lisäksi yksi E610-säiliön mittari paljasti, että paine säiliön sisällä nousi koko ajan ja se oli jo paljon sallittua korkeampi. Qureshi päätti eristää säiliön, jotta vesi ei pääsisi siirtymään toisiin säiliöihin.
”Meidän pitää eristää 610, meidän pitää eristää 610”, Qureshi huusi paniikissa parille työkaverilleen. Yhdessä kolme miestä onnistuivat katkaisemaan yhteyden 610:n ja sen vieressä olevien säiliöiden väliltä, mutta juuri kun he olivat lähteneet myrkkysäiliöiden luota, he huomasivat maan tärisevän jalkojensa alla.
Säiliö 610 sinkoutui raketin tavoin irti betoniperustuksistaan, nousi pystyyn, kaatui, pyöri pari kertaa ja pysähtyi sitten betonille.
Kuin ihmeen kaupalla säiliö pysyi ehjänä, mutta sen sisälle kerääntyneen äärimmäisen paineen takia myrkkykaasua tunkeutui putkistoon, josta se ajautui pesutorniin ja syöksyi sieltä ilmaan geysirin lailla.
Vaistomaisesti Qureshi vilkaisi tehtaan pihalla korkeassa mastossa liehuvaan tuulipussiin. Hänen kasvoilleen levisi huolestunut ilme, kun hän tajusi, että pussin kärki osoitti etelään, Bhopalin tiheimmin asutetun alueen eli Kalin slummikorttelin suuntaan.

Myrkkykaasu tuhoaa keuhkoja
Ruumiinavauksissa kävi ilmi, että monet olivat kuolleet emfyseemaan eli keuhkolaajentumaan. Keuhkorakkulat eivät pystyneet siirtämään happea vereen.
Useimmat Bhopalin slummikorttelin asukkaat olivat nukkumassa hökkeleidensä maalattialla eivätkä he tienneet mitään valkoisesta vaarallisesta kaasusumusta, joka tulvi kujilla ja tunkeutui sisään pienimmistäkin rakosista.
Muutamat ihmiset heräsivät outoon löyhkään. Toiset alkoivat yskiä ja vaikeroida. Sitten yön pimeydessä kuului kaamea varoitushuuto.
Myrkkykaasu syövyttää ihoa
Metyyli-isosyanaatti on lähes kaksi kertaa niin painavaa kuin ilma, joten se painuu lähelle maanpintaa. Hengitettynä kaasu on hengenvaarallista. Metyyli-isosyanaatti imeytyy elimistöön myös ihon läpi.
Kaasu saattaa myös syövyttää silmiä ja sokeuttaa. Myrkytysoireita on useita: Kun metyyliisosyanaattia hengitetään, se kirvelee nenässä, suussa ja nielussa. Se voi aiheuttaa päänsärkyä, pyörrytystä, yskää, verisiä ysköksiä ja hengitysvaikeuksia, jotka saattavat johtaa tajuttomuuteen.

Bhopalin miljoonasta asukkaasta noin puolet sai pysyviä vammoja onnettomuudessa. Monet heistä sokeutuivat.
Myrkytykseltä voi välttyä hengittämällä kostean liinan läpi, sillä neste hajottaa myrkkyä. Jos ainetta joutuu iholle, iho alkaa kirvellä ja punoittaa. Metyyli-isosyanaattimyös syövyttää ihoa.
Hengenahdistus lamautti
”Carbidella on tapahtunut onnettomuus! Juoskaa henkenne edestä!” kuuluivat huudot Bhopalin kaduilla samalla, kun myrkkypilvet vyöryivät pitkin kaupungin katuja. Ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin, ryntäsi kaduille unenpöpperöisinä ja paniikin vallassa.
Kenelläkään ei ollut käsitystä siitä mitä itse asiassa oli tapahtunut. Monet olivat jo kuolleet tai makasivat tajuttomina maassa kylki kyljessä elottomien lehmien ja puhveleiden kanssa, joiden suupielet vaahtosivat ja sieraimista valui verta.
Pakenevat ihmismassat talloivat mennessään kuolleita. Jotkut pääsivät etenemään vain muutaman metrin, kunnes he lyyhistyivät kivusta ja hengenahdistuksesta.
Heidän silmänsä pullottivat kammottavan näköisinä, iho oli paiseiden peitossa ja virtsa ja ulosteet valuivat pitkin heidän jalkojaan.
5 000 kuoli välittömästi
Kuhisevan kaaoksen keskellä ihmiset etsivät epätoivoisina puolisoaan, lapsiaan ja vanhempiaan. Nimiä kaikui yön pimeydessä, mutta minuuttien kuluessa huudot vähitellen heikkenivät. Ihmiset haukkoivat henkeään ja yskivät tukehtumaisillaan.
Ne, joilla oli vielä vähän voimia jäljellä, hoippuivat tai ryömivät kaupungin sairaaloihin, joissa ensiapuosastot muuttuivat pikkuhiljaa ruumishuoneiksi. Yön aikana noin 500 000 Bhopalin asukasta altistui myrkylle.

D. K. Satpathy oli ensimmäinen lääkäri, joka tutki myrkkykaasun vaikutuksia sikiöihin ja vauvoihin.
Kaasuvuoto tuhosi usean sukupolven elämän
Nykyään noin 150 000 ihmistä kärsii kaasuvuodon aiheuttamista kroonisista vammoista. Vaikutukset ulottuvat myös seuraaviin sukupolviin muun muassa hedelmättömyytenä ja sikiövaurioina.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että Bhopalin lapset voivat huonommin kuin Intian muut köyhät lapset.
Heistä 5 000:n oletetaan kuolleen välittömästi. Sairaaloissa henkilökunta yritti parhaansa mukaan auttaa tuhansia uhreja, mutta lääkäreillä ei ollut tehokasta lääkettä eivätkä he voineet muuta kuin huuhdella potilaiden ihoa, kosteuttaa silmiä ja lievittää kipuja.
Pian vuodon jälkeen Union Carbiden johto kertoi lääkäreille, että kyseessä oli metyyli-isosyanaattivuoto, mutta kemikaalitehdas myös väitti, että aine on vaaratonta ja muistuttaa kyynelkaasua.
Bhopalin rautatieaseman laituri 1 oli järkyttävä näky. Kello kahden aikaan laituri oli muuten täysin autio, mutta ruumiita lojui kaikkialla. Vielä elossa oleva vauva imi kuolleen äitinsä rintaa.
”Täällä on tapahtunut vakava vuoto. Juna jatkaa suoraan eteenpäin. Älkää nousko pois junasta!” Aseman työntekijä junamatkustajille
Siellä täällä eloonjääneet yrittivät nousta tolpilleen henkeään haukkoen. Aseman apulaisjohtaja V. K. Sharma teki kaikkensa, ettei pahasti myöhässä ollut Gorakhpur-pikajuna pysähtyisi kaupunkiin.
Kun juna saapui asemalle, hän ilmoitti, että matkustajien tuli pysyä junassa. ”Täällä on tapahtunut vakava vuoto. Juna jatkaa suoraan eteenpäin. Älkää nousko pois junasta”, hän kuulutti kovaääniseen.
Monet eivät kuitenkaan kuunnelleet hänen varoituksiaan, vaan tönivät ja tunkivat päästäkseen junasta. Silloin Sharma pisti kostean liinan nenänsä ja suunsa eteen ja juoksi täyttä vauhtia veturin luo.
”Aja, aja eteenpäin heti!” hän huusi veturinkuljettajalle, joka katseli hetken ympärilleen ja piti junan liikkeessä. Vain muutama matkustaja ehti poistua junasta. Sharma pelasti toiminnallaan satoja ihmisiä varmalta kuolemalta.
Vaikutukset tuntuvat edelleen
Ensimmäisten 48 tunnin aikana menehtyi noin 8 000 ihmistä. Sen jälkeen myrkytykseen kuoli vielä 15 000–30 000 ihmistä. Eloonjääneiden joukossa olivat myös tehtaan työntekijät Rehman Khan ja Shekil Qureshi sekä aseman apulaisjohtaja V. K. Sharma.
Yli puoli miljoonaa lasta ja aikuista sai pysyviä vammoja. Tragedia jatkuu vielä nyt yli 30 vuoden kuluttua, sillä Bhopalin pohjavettä ja maaperää ei ole puhdistettu. Kaupungin naiset synnyttävät yhä suhteettoman paljon lapsia, joilla on epämuodostumia, syöpää, kasvuhäiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Raivostuneet ihmiset vaativat Warren Andersonia oikeuden eteen.
25 000 kuollutta – ylin vastuullinen johto vältteli oikeutta
25 vuotta onnettomuuden jälkeen, kesäkuussa 2010, kahdeksan entistä työntekijää todettiin syyllisiksi vakavaan laiminlyöntiin. Heistä seitsemän oli vielä oikeudenkäynnin aikana elossa, ja heidät tuomittiin kahden vuoden vankeuteen ja noin 2 000 dollarin sakkoihin.
Niin ruohonjuuritason järjestöt kuin uhrit ja kuolleiden omaisetkin raivostuivat lievistä tuomioista, ja Times of India -lehti kutsui niitä pääkirjoituksessaan ”oikeudenmukaisuuden pilkaksi”. Suurinta raivoa aiheutti se, että ylin vastuullinen johtaja, onnettomuuden aikana Union Carbiden johtajana
toiminut yhdysvaltalainen Warren Anderson, välttyi oikeustoimilta.
Intialainen korkeimman oikeuden tuomari kutsui Warren Andersonin oikeuteen 1991 syytettynä murhasta. Anderson ei saapunut paikalle, ja hänen luovutustaan yritettiin useamman kerran turhaan. Anderson kuoli syyskuussa 2014 Floridassa hoitokodissa 92-vuotiaana.

Warren Anderson oli Union Carbiden johtaja ja oli siten vastuussa kaasuonnettomuudesta.