Bob Ballantynen kasvoja poltteli ja silmiä kirveli.
Öljynporauslautta Piper Alpha oli räjähtänyt 45 minuuttia aiemmin, ja 46-vuotias skottilainen sähkömies oli siitä lähtien yrittänyt löytää ulospääsyä tukahduttavasta liekkihelvetistä.
Savu verhosi koko lautan, ja kuumuus alkoi jo paikka paikoin sulattaa sen teräsrakenteita.
Oli 6. heinäkuuta 1988 kello 22.50 ja Ballantyne seisoi lautan alimmalla kannella kuusi metriä Pohjanmeren aaltojen yläpuolella, kun hän lopulta näki mahdollisen pakoreitin.
Tulimeri kuohui hänen yllään, ja palavia kappaleita putoili tämän tästä porauslautalta läiskähtäen mereen. Ballantyne seisoi öljynporauslautan kaakkoisjalan vieressä, ja läntisen jalan luona – ei kovin kaukana - oli pelastusvene.
Bob Ballantyne Piper Alphan onnettomuuden uhrien muistotilaisuudessa.
Ballantynen kollegoja oli jo kerääntynyt läntisen jalan luo odottamaan pääsyä pelastusveneeseen, ja hän aikoi yrittää heidän luokseen Piper Alphan alimpien kansien kautta. Juuri kun Ballantyne oli lähtemässä juoksuun, kuului pamaus.
Uusi räjähdys sai porauslautan teräsrakenteet vapisemaan, ja Ballantyne näki tovereidensa katoavan tulimyrskyyn.
Ballantyne tajusi, ettei hän voinut jäädä Piper Alphalle enää paljon pidempään. Lautalla raivosi öljyteollisuuden pahin katastrofi, ja hänen mahdollisuutensa selvitä hengissä hupenivat koko ajan.
Lukuisat muutkin lautalla olevat yrittivät epätoivoisesti päästä turvaan.
Hälytysvalot alkoivat vilkkua
Muutamaa tuntia aiemmin kaikki oli ollut rauhallista Piper Alpha -öljynporauslautalla Pohjanmerellä.
Päivävuoron aloittaessa työt taivas oli sininen ja meri tyyni.
Piper Alpha porasi Pohjanmeren pohjasta öljyä ja maakaasua, jotka johdettiin edelleen putkia pitkin Orkneysaarille Flottan öljyterminaaliin.
Piper Alpha oli meren jättiläinen
Piper Alpha oli Britannian teräsjätti Pohjanmerellä. Sitä rakennettiin kolme vuotta, ja se valmistui vuonna 1976. Lautta kohosi 88 metrin korkeuteen, ja pinnan alla Piper Alpha oli vielä suurempi: se seisoi 145 metrin korkuisilla jaloilla.
Lautta rakennettiin kestämään vähintään 185 kilometriä tunnissa puhaltavaa tuulta ja jopa 29-metrisiä aaltoja Pohjanmeren haastavissa olosuhteissa.
Pohjanmerellä öljyä on merenpohjassa 2–5 kilometrin syvyydessä maankuoressa. Piper Alpha pumppasi mustaa kultaa 36 merenalaisesta lähteestä. Lautalla maakaasu erotettiin öljystä ja lähetettiin erillistä putkea pitkin rannikolle. Piper Alpha toimi myös muiden Piper-öljykentän lauttojen poraaman kaasun väliasemana.
Öljynporauslautan työläiset työskentelivät yleensä 14 päivän jaksoissa ja yöpyivät lautalla, mikä osoittautui kohtalokkaaksi.
190 kilometriä skottilaisesta Aberdeenin kaupungista itään kohoavalla tuotantolautalla oli 226 työntekijää. Suurin osa heistä oli brittejä, vaikkakin Piperin kentän öljyntuotannosta vastasi yhdysvaltalainen Occidental Petroleum -yhtiö.
Kesäkuukaudet olivat lautan huoltotöiden aikaa, ja tänä keskiviikkoaamuna komentohuoneen päällikkö antoi niin sanotun PTW:n eli luvan, jolla yhden pumpun turvaventtiilin korjaustyön tekevä työporukka sai ryhtyä töihin.
Piper Alphassa oli kaksi pumppua, jotka sekoittivat niin sanottua kondensaattia raakaöljyyn niin, että siitä tuli notkeampaa, ennen kuin se lähetettiin putkia pitkin rannikolle.
Miehet siirtyivät tuotantokannelle pumpulle, mutta työ kesti odotettua kauemmin. Kellon lähestyessä kuutta illalla työ oli kesken, jolloin tehtiin ensimmäinen virhe.
Miehillä oli väliaikaiset työvälineet, ja he kokosivat pumpun käsin vääntöavaimella. Ohjeissa sanottiin selvästi, että työ olisi pitänyt tehdä paineilmalla toimivalla ruuvinvääntimellä.
Piper Alpha seisoi 144 metriä syvässä vedessä Pohjamerellä 190 kilometrin päässä Aberdeenista.
Britit hyötyivät Pohjanmeren öljystä
Öljyn ja kaasun löytyminen Pohjanmerestä osoittautui tuottoisaksi Britannialle. Öljyntuotanto loi paljon uusia työpaikkoja ja antoi Britannian taloudelle elvyttävän piristysruiskeen.
Britit löysivät ensimmäiset öljy- ja kaasukentät Pohjanmerestä 1960-luvulla, ja pian kävi ilmi, että he olivat osuneet varsinaiseen kultasuoneen. Vuosikymmen myöhemmin mustaa kultaa virtasi putkia pitkin rannikon terminaaliin.
Monesti niin sanotut offshore-yhtiöt vastasivat öljyntuotannosta, mutta Britannian valtio kahmi itsekin valtavia summia verottamalla öljy-yhtiöitä 45–70 prosenttia niiden tuloista.
1980-luvulla Britannia sai Pohjanmeren öljystä verotuottoja noin 2,5 miljardin euron arvosta vuodessa, mikä vastasi kymmenesosaa valtion kaikista tuloista.
Öljyntuotanto teki Pohjois-Skotlannin Aberdeenista Euroopan öljypääkaupungin. Sen sataman koko moninkertaistui, ja sinne rakennettiin pian maailman suurin helikopterilentokenttä. Kaupungin asukasluku kasvoi 40 000:lla vuosina 1970–1980.
Huoltoryhmä merkitsi PTW-ilmoitukseen, että pumppua ei saisi vielä ottaa käyttöön, koska työ oli kesken eikä pumpun varoventtiili toiminut. Sen jälkeen miehet tekivät vielä yhden kohtalokkaan virheen.
Sen sijaan että he olisivat ilmoittaneet suullisesti valvomoon pumpun tilanteesta, he jättivät vain ilmoituslapun huoneen pöydälle lopettaessaan työt.
Kun teknikko Geoff Bollands saapui iltavuoroon valvomoon, hän ei huomannut pöydällä olevaa PTW-lappua. Bollandsilla oli työstään kymmenen vuoden kokemus, mutta kun Piper Alphan toinen kondensaattipumppu lakkasi toimimasta kello 21.45, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että toinenkin pumppu oli poissa toiminnasta.
Bollands ja hänen kollegansa valvomossa käynnistivät siis pahaa aavistamatta ensimmäisen pumpun.
Helposti syttyvää kaasua alkoi tihkua pumpun vuotavan venttiilin kautta, ja kymmenen minuuttia myöhemmin hälytysvalot alkoivat vilkkua valvomossa.
Kaikki Piper Alphan tärkeät päätökset tehtiin valvomossa. Lautta oli tuottanut öljyä ilman vakavia onnettomuuksia 12 vuotta ennen 6. heinäkuuta 1988 tapahtunutta katastrofia.
Bollands ehti jo mielessään sadatella sitä, että porauslautan toiminta pitäisi keskeyttää – se tulisi kalliiksi öljy-yhtiölle – kun jostain tullut kipinä sytytti kaasun.
Seuraavaksi hän kuuli korviahuumaavaan pamauksen.
Seinät repesivät
Räjähdyksen aiheuttama paineaalto oli niin voimakas, että öljynporauslautan paksut teräslevyistä tehdyt turvaseinät repesivät. Seinät oli rakennettu vain estämään palon leviäminen tuotantokannelle, mutta ne eivät kestäneet valtavan räjähdyksen voimaa.
Kuten useimmat muutkin öljynporauslautan vapaalla olevat työntekijät sähkömies Bob Ballantyne oli viettänyt iltaa kylpemällä, syömällä kanttiinissa ja pelaamalla korttia ylimmän kannen oleskelualueella. Hän oli juuri kävelemässä kahvikuppi kädessään kohti hyttiään, kun hän kuuli pamauksen.
”Tuntui kuin koko porauslautta olisi kohonnut merestä.” Piper Alphan työntekijä Bob Ballantyne
Ballantyne horjahti ja pudotti kahvikuppinsa.
”Tuntui kuin koko porauslautta olisi kohonnut merestä”, hän kertoi myöhemmin.
Ihmisiä sinkoutui sinne tänne kaikkialla porauslautalla, ja kaikki ymmärsivät jotakin todella vakavaa tapahtuneen. Lähimpänä tuotantokantta olevat näkivät liekkejä, ja paksu myrkyllinen savu alkoi levitä joka puolelle.
Aina kun joku aukaisi oven, tukahduttava savu tunkeutui sisään. Tuli sulatti Piper Alphan varageneraattorin ja muutti öljynporauslautan avuttomaksi teräputkien kehikoksi.
Ballantyne juoksi hyttiinsä, jossa olivat hänen toverinsa Ian Gillanders ja Charlie McLaughlin. Gillanders oli näreissään, koska kylpyhuoneen katto oli pudonnut hänen päälleen.
Miehet etsivät nopeasti lompakkonsa ja passinsa, mutta kun Gillanders alkoi viikata vaatteita mukaan otettavaksi, Ballantyne pysäytti hänet ankarasti:
”Ei, ei, Ian! Lopeta. Jätämme kaiken, meidän on päästävä täältä pois.”
Piper Alphan miehistöllä oli tämän kaltaiset paksut pelastuspuvut, jotka voisivat pelastaa heidän henkensä hyytävässä merivedessä.
Miehet pukeutuivat pelastuspukuihinsa. Jopa heinäkuussa meren lämpötila Pohjanmerellä oli vain 10 astetta, ja kaikki Piper Alphan työläiset tiesivät, että he selviytyisivät meressä korkeintaan tunnin ilman lämpöä eristävää pukuaan.
Hyttiin alkoi tulla savua, joten Ballantyne tovereineen kääri kosteat pyyhkeet kasvojensa ympärille ennen kuin he poistuivat hytistä. Ulos päästyään kolmikko ei tiennyt, minne suuntaan heidän olisi paras lähteä, mutta he lupasivat pysyä yhdessä – lupaus osoittautui kuitenkin vaikeaksi pitää.
Ilma haisi palaneilta johdoilta
Valvomossa oleva teknikko Geoff Bollands lensi räjähdyksen voimasta viisi metriä ilman halki ja paiskautui seinään.
Valvomo sijaitsi heti sen kuilun yläpuolella, jonne kaasu oli kasaantunut, joten räjähdys tuhosi Piper Alphan mahdollisuuden taistella tulta vastaan itse.
Päästyään jaloilleen Bollands tunsi lonkassaan pistävää kipua. Veri valui syvästä haavasta hänen peukalossaan, kun hän yritti suunnistaa tuhoutuneessa huoneessa. Tietokoneet ja ohjauspaneelit olivat vaurioituneet, ja ilmaan levisi palaneiden johtojen katku.
Tärkeää ilmoitusta ei luettu
Kukaan valvomossa ei saanut suullista tietoa siitä, että päivävuoron teknikot eivät olleet saaneet vielä korjattua Piper Alphan A-pumppua ja että pumppua ei saisi siksi missään tapauksessa käynnistää. Tärkeä varoitus merkittiin työraporttiin, joka jätettiin valvomon pöydälle – ja jota kukaan ei lukenut.
Vuoto johti räjähdykseen
Onnettomuus johtui viasta A-pumpussa. A-pumppu käynnistettiin, kun B-pumppuun tuli vika. A-pumpun venttiiliä ei ollut kuitenkaan kiinnitetty kunnolla ohjeiden mukaan, vaan teknikot olivat kiristäneet sen käsityökalulla. Kaasua tihkui ulos, ja kello 21.45 kipinä sytytti kaasun, mikä aiheutti räjähdyksen.
Porauslautan öljysäiliö räjähti
Räjähdys oli niin voimakas, että se hajotti paloseinät. Erittäin raskaat seinät oli rakennettu estämään palon leviäminen, mutta ne eivät kestäneet painetta. Myös kaksi suurta raakaöljytynnyriä räjähti, ja pian liekit levisivät kaikkialle.
Kumimatot sinetöivät tuhon
Viiden minuutin päästä jälleen yksi inhimillinen virhe sinetöi öljynporauslautan kohtalon. Sukeltajat olivat peittäneet lattiaristikoita kumimatoilla, joille räjähdyksen seurauksena vuotanut öljy kerääntyi lammikoksi. Matot ja öljy syttyivät palamaan, ja tuli poltti reiän kaasuputkeen, joka räjähti.
Ballantyne hyppäsi mereen
45 minuuttia ensimmäisen räjähdyksen jälkeen sähkömies Bob Ballantyne näki toveriensa häviävän tulimereen. Pian sen jälkeen hän heittäytyi aaltoihin kuuden metrin korkeudesta paetakseen tulihelvettiä.
Vaikka tulipalo oli levinnyt jo moneen paikkaan Piper Alphalla, sprinklerit eivät alkaneet toimia.
Bollands yritti käynnistää varapumput, mutta räjähdys oli tuhonnut sähkögeneraattorit. Hänen ja muiden valvomossa olevien olisi päästävä pois mahdollisimman nopeasti.
Eri puolille porauslauttaa oli sijoitettu pelastusveneitä, mutta kun Bollands astui kannelle, kaikki oli mustan savun peitossa. Heidän olisi yritettävä päästä aivan merenpinnan päällä olevalle kannelle.
Yksi miehistä löysi köyden, jota pitkin he voisivat hilautua alas. Bollands selviytyi laskusta peukalonsa vihlomisesta huolimatta.
Valvomon miehet hyppäsivät pelastusliiveissään Pohjanmereen, kun ensimmäiset pelastusalukset jo lähestyivät.
MV Sandhaven oli yksi niistä laivoista, jotka lähtivät Piper Alphan avuksi muilta Piperin kentän öljynporauslautoilta. Alus myytiin myöhemmin ja se sai nimen Grampian Venture.
Bollands työtovereineen noukittiin merestä kello 22.18. He olivat onnekkaita. Vain pari minuuttia myöhemmin tilanne Piper Alphalla muuttui kriittisestä katastrofaaliseksi.
Liekit valtasivat porauslautan
Teknikko Bollands oli juuri astunut pelastusaluksen kannelle, kun kuului valtava jysäys. Raakaöljyä oli valunut alas tuotantokannelta, ja siitä oli muodostunut suuri palava lammikko alemmalle kannelle.
Normaalisti vuotavaa öljyä ei päässyt kasaantumaan kannelle, joka oli tehty ristikosta. Piper Alphan sukellusryhmä oli kuitenkin aiemmin levittänyt kumimattoja kannelle laajalle alueelle helpottaakseen kulkuaan.
Kello 22.20 öljylammikon liekit rikkoivat suuren kaasuputken, mitä seurasi niin raju räjähdys, että se nosti ilmaan valtavan sienen muotoisen pilven.
”Räjähdyksen aiheuttama kuumuus tuntui selvästi, vaikka olimme sadan metrin päässä. Öljynporauslautta oli kuin suoraan jostakin katastrofielokuvasta”, Bollands kuvaili myöhemmin.
Piper Alphan lähellä oli kaksi muuta porauslauttaa, jotka pumppasivat kaasua palavaan jättiin. Piper Alphaan virtasi 30 tonnia kaasua sekunnissa, kunnes viimeinen suuri räjähdys katkaisi yhteyden putkiin.
Piper Alphalle kiirehtivä pelastushenkilöstö näki lautalta nousevat liekit 30 kilometrin päähän. Suunnitelmasta laskeutua porauslautan helikopterikannelle hakemaan eloonjääneitä oli luovuttava.
Noin sata ihmistä Piper Alphalla oli evakuointisuunnitelman mukaisesti hakeutunut oleskelutiloihin, jotka sijaitsivat 45 metrin korkeudessa heti helikopterikannen alla.
Heidän oli tehtävä vaikea päätös: odottaa siellä tai uskaltautua liekkimereen.
”Olemme nyt täällä, kuten on käsketty. Helikopterit tulevat hakemaan meitä”, sanoivat useimmat, jotka uskoivat, että pelastus tulisi ilmasta. Asentaja Jim McDonald oli eri mieltä:
”Lautalla on nyt vaarallista olla, meidän on pakko päästä pois täältä!”
McDonald oli työskennellyt Piper Alphalta 12 vuotta ja tunsi sen kuin omat taskunsa. Hän painoi villapaitansa suunsa eteen, lähti kanttiinista ja suuntasi läpi savun.
Matkalla hän kompasteli ruumiisiin, ja hän oli jo vähällä menettää tajuntansa, kun hän huomasi pesuhuoneen oven ja ryntäsi siitä sisään.
Tuli sulatti Piper Alphan kantavia rakenteita niin, että se kallistui rajusti ja valvomo romahti mereen.
Pesuhuoneen toisessa päässä olevan oven edessä oli liekkimuuri, mutta McDonald keräsi rohkeutensa ja juoksi tulen läpi. Sitten hän nousi kaiteen päälle, heittäytyi alas ja putosi sitten 21 metriä alempana olevaan mereen.
”Veden alla oli rauhallista, aivan hiljaista, ja sitten nousin taas pinnalle” McDonald kertoi myöhemmin onnistuneesta paostaan. Pian pelastusalus nosti hänet merestä.
Vene katosi liekkeihin
Bob Ballantyne ja hänen kaksi huonetoveriaan tiesivät, että heillä olisi parhaat mahdollisuudet pelastautua porauslautan alakannelta, mutta joka puolella liekehti.
Joukko oli nyt kasvanut noin kymmeneen henkeen, mutta äkkiä Ballantyne pysähtyi. Hän näki porauslautan metalliosien vääntyvän kuumuudessa, ja näky toi hänen mieleensä Salvador Dalín valuvia kelloja esittävät taulut.
”Ei! Tuonne en lähde”, hän huusi huonetovereilleen, kun nämä ihmettelivät, miksi hän viivytteli.
Ballantyne lähti yksinään porauslautan itäistä päätyä kohti, ja sieltä hän löysi köyden, jolla hän alkoi laskeutua alakannelle.
Matkalla alas kuumuus oli sietämätön tuotantokannen kohdalla, ja Ballantyne huokaisi helpotuksesta vasta päästyään alimmalle kannelle, joka oli kuusi metriä meren yläpuolella.
Sieltä hän näki huonetoverinsa. Nämä olivat päässeet Piper Alphan länsijalan luo, jossa pelastusvene odotti.
Vene oli yksi pienistä, nopeista pelastusalus MV Sandhavenin veneistä, jotka olivat aina valmiudessa Piperin kentällä onnettomuuden varalta. Perämies Ian Letham oli puolen tunnin ajan pelastanut eloonjääneitä vedestä pieneen pelastusveneeseen.
Veneessä oli yhdeksän Piper Alphalta pelastunutta sekä kuuden hengen miehistö, kun sen moottori yhtäkkiä sotkeentui köyteen lautan läntisen jalan vieressä.
29-vuotias Letham yritti saada veneen irti kaasuttamalla ja repimällä köyttä, mutta juuri kun se onnistui, lautalla tapahtuneen uuden voimakkaan räjähdyksen paineaalto tempaisi veneen mukaansa.
Letham ei ehtinyt tajuta, mitä tapahtui, kun hän sinkoutui yli laidan.
Räjähdyksen aiheuttama paineaalto painoi hänen veneensä pinnan alle, ja kun se palasi jälleen pinnalle, yksitoista sen kyydissä ollutta oli kuollut.
Veneestä lentänyt Letham kellui sekavana meressä. Hän oli pukeutunut kelluntapukuun, mutta meri hänen ympärillään liekehti räjähdyksen jäljiltä ja hänen pukunsa ja kypäränsä alkoivat sulaa.
Joka puolelle putoili Piper Alphalta kuumia ja teräviä kappaleita, joten Lethamin oli uitava kuin vimmattu päästäkseen suojaan lautan alle.
Ballantyne sai seuraa
Pelastusveneen veden alle painanut pamaus johtui uudesta kaasuputken räjähdyksestä. Räjähdys oli niin voimakas, että liekit nousivat Piper Alphalta 90 metrin korkeuteen ja lautalta lensi kappaleita mereen 800 metrin päähän.
”Senkin paskiaiset! Tulkaa hakemaan minut!” Bob Ballantyne pelastusaluksen perään
Alakannella sähkömies Ballantyne näki liekkien nielevän hänen huonetoverinsa Charlien ja Ianin.
”Luojan kiitos en ehtinyt heidän luokseen”, hän ajatteli. Nyt ei ollut aikaa surra tovereiden menettämistä.
Hänen oma henkensä roikkui hiuskarvan varassa, sillä kuumuus oli tukahduttavaa ja merenpinnalla kelluva öljy voisi millä hetkellä tahansa syttyä palamaan ja käristää hänet elävältä.
Kauhukseen hän näki pelastusaluksen kiitävän poispäin Piper Alphasta, ilmeisesti pakoon hirvittävää kuumuutta.
”Senkin paskiaiset! Tulkaa takaisin hakemaan minut!” Ballantyne karjui, mutta kukaan ei kuullut häntä.
Yhtäkkiä hän näki jonkun uivan häntä kohti. Sähkömies laskeutui tikkaita alas meren tasolle ja veti miehen ylös – se oli perämies Letham.
Tuntui jotenkin lohduttavalta, että oli seuraa hädän hetkellä – ainakaan ei tarvitsisi kuolla yksin, Ballantyne ajatteli.
He putosivat läiskähtäen hyytävään mereen.
Kuumuus nostatti Ballantynesin ja Lethamin iholle rakkuloita. Heidän oli kuitenkin pakko takertua tulikuumaan kaiteeseen, sillä porauslautta tärisi voimakkaasti.
Tulen aiheuttama pauhu oli niin voimakas, että miehet eivät kuulleet toistensa puhetta vaan heidän piti kommunikoida elekielellä.
Jos he jäisivät Piper Alphalle, kuolema olisi varma. Elekielellä he viestittivät toisilleen, että he hyppäisivät mereen, vaikka edessä olikin vain palavaa öljyä ja ilmasta satavia metallinkappaleita.
He putosivat läiskähtäen Pohjanmeren hyytävään veteen, mutta aallot kuljettivat heidät heti kauas toisistaan. Letham onnistui uimaan tynnyrille, ja hän takertui siihen henkensä hädässä, mutta Ballantyne jäi pinnalla kelluvan öljylautan vangiksi.
Pian hän oli yltä päältä tahmean öljyn peitossa, ja vain muutaman metrin päässä oli toinen öljyläikkä, joka oli tulessa. Jos hänen öljyläikkänsä joutuisi kontaktiin sen kanssa, hän palaisi itsekin kuoliaaksi.
Aberdeenista 190 kilometrin päästä tuli pelastushelikopteri Piper Alphan avuksi. Se joutui liekkien takia laskeutumaan muilla laitoksille odottamaan, että pelastusalukset toivat sille pelastuneita.
Häivyttääkseen kuolemanpelon Ballantyne alkoi kuvitella, että hänen kannattamansa jalkapalloseura, Clyde FC, voitti Euroopan Cupin. Lisäksi hän ajatteli lomamatkaa, jolle hän oli lähdössä vaimonsa kanssa.
Aitona skottina Ballantyne ajatteli kiukkuisesti, että jos hän kuolisi, hän menettäisi matkatoimistolle maksamansa ennakkomaksun.
Porauslautta romahti
Lethamin ja Ballantynen kamppaillessa aalloissa jälleen yksi Piper Alphan kaasuputkista räjähti. Räjähdys kello 23.20 sai osan porauslautasta kallistumaan uhkaavasti.
80 yläkannen oleskelualueella ollutta päätyi roikkumaan 45 asteen kulmassa Pohjanmeren ylle. Paniikki yltyi, kun rei’istä ja halkeamista alkoi tihkua sisään myrkyllistä savua.
Liekkimeri lähestyi sekunti sekunnilta, ja se sai osan miehistä ryntäämään Piper Alphan ylimmälle kannelle. Sillä kuumuus oli kuitenkin niin valtavaa, että miesten kengänpohjat sulivat, vaikka he ehtivät ottaa vain muutaman askelen, ennen kuin he heittäytyivät laidan yli ja putosivat 45 metriä alas Pohjanmereen.
Piper Alphalta selvinneet saivat ensihoitoa naapurilauttojen ensiapuasemilla, ennen kuin heidät lennätettiin sairaalaan Aberdeeniin.
Jotkut selvisivät hengissä törmäyksestä veteen mutta eivät selviytyneet enää meressä palovammojensa tai katkenneiden luidensa vuoksi. Vain muutama ihminen saatiin hengissä pelastusveneisiin.
Riski hyppäämisestä huikean korkealta kuitenkin oli kannattanut ottaa, sillä pian koko Piper Alphan kanttiini, asuintilat ja oleskelualue romahtivat mereen. Kaikki sinne jääneet kuolivat.
Jäljelle jäivät enää porauslautan palavat ja vääntyneet jäännökset.
Ballantyne luovutti
Perämies Letham ja sähkömies Ballantyne kamppailivat edelleen aalloissa kellon lähestyessä puoltayötä, mutta he olivat ajelehtineet jo kauas toisistaan.
”Ajattelin vain itseäni. Aloin uida kohti näkemääni laivaa. Pelastusveneiden valonheittimien valot pyyhkivät merta, ja veden varassa oli vielä useita eloonjääneitä”, Letham muisteli. Hän oli onnekas, sillä hänet hilattiin pian köyden avulla pelastusalukseen.
”En jaksa enää. Nyt annan periksi. Yhdentekevää.” Meressä kelluva sähkömies Bob Ballantyne
Sähkömies Ballantynea tuskin erotti vedestä. Hänen hiuksensa, kasvonsa ja pelastuspukunsa olivat öljyn mustaamat, ja vain valkoiset silmämunat näkyivät tumman veden keskeltä.
Vaivalloisesti hän onnistui erkanemaan öljystä ja uimaan kauemmas porauslautasta. Hieman ennen puoltayötä hänet havaittiin Lowland Cavalier -pelastusaluksesta, ja hänelle heitettiin pelastusverkko.
Ballantynen voimat olivat kuitenkin ehtyneet. Hän yritti kolme kertaa vetää itsensä ylös merestä mutta menetti aina otteensa ja putosi takaisin mereen.
”En jaksa enää. Nyt annan periksi. Yhdentekevää”, Ballantyne ajatteli.
Onneksi aluksella olleet pelastajat huomasivat, että Ballantyne oli ongelmissa. He huusivat, että tämä yrittäisi kietoutua verkkoon, jotta he voisivat vetää hänet ylös. Pian Ballantyne saatiinkin kannelle, mutta samassa hän huomasi, että jokin oli vialla.
”En tunne mitään vyötäröstä alaspäin. Kaikki ei nyt ole hyvin!” sähkömies huusi paniikissa.
Brittiläinen tutkintakomitea arvosteli kovin sanoin Piper Alphan olosuhteita, mutta yhtään työntekijää tai yhtiön omistajaa ei tuomittu.
Ketään ei tuomittu virheistä
167 ihmisen kuolemasta ja suurista taloudellisista menetyksistä huolimatta ketään ei tuomittu Piper Alphan onnettomuuteen johtaneista virheistä.
Piper Alphan omistajaa, yhdysvaltalaista öljy-yhtiötä Occidental Petroleumia, ei todisteiden puuttuessa koskaan tuomittu porauslautan turvallisuuspuutteista. Yhtiö tuomittiin kuitenkin maksamaan miljoonien dollareiden korvaukset kuolleiden omaisille.
Tragedia kuitenkin johti yleisesti turvallisuuden parantamiseen öljyteollisuudessa. Britannian hallitus perusti tutkintakomitean, jonka johtajaksi valittiin skotlantilainen tuomari William Cullen. Komitea esitti 106 turvallisuussuositusta, joita koko öljyteollisuus sitoutui noudattamaan.
Muutoksiin kuului turvallisuusvastaavien nimittäminen työntekijöiden keskuudesta. Teollisuus sitoutui kouluttamaan heidät ja myöntämään heille luvan tutkia oma-aloitteisesti mahdollisia lauttojen turvallisuuteen liittyviä puutteita.
Skotin helpotukseksi pelastajat rauhoittelivat häntä, että tunnottomuus ei johtunut vammautumisesta vaan siitä, että hänen pelastuspukunsa ei ollut kunnolla kiinni.
Pohjanmeren hyytävää vettä oli kertynyt Ballantynen puvun pohjalle, minkä vuoksi hän ei tuntenut jalkojaan. Kunhan jalat lämpenisivät, kaikki olisi taas hyvin.
Ballantyne, Bollands ja Letham olivat 61:n Piper Alphan räjähdyksestä selvinneen joukossa. Onnettomuudessa kuoli 165 heidän työtoveriaan.
Suurin osa menehtyi savumyrkytykseen ja palovammoihin, loput hukkuivat. Myös kaksi pelastajaa Lethamin pelastusveneestä kuoli.
Bob Ballantyne lennätettiin rannikolle seuraavana aamuna. Helikopteri kiersi muutaman kerran Piper Alphan mustuneiden jäännösten yllä, ennen kuin se otti suunnan kohti Aberdeenia.
Ballantyne ei pystynyt käsittämään, miten vähän porauslautasta oli jäljellä ja miten monta toveria hän oli menettänyt.