Myrskyille on annettu nimiä jo vuosisatojen ajan, ja yleensä ne on nimetty paikkojen tai henkilöiden mukaan. Esimerkiksi vuonna 1526 Puerto Ricossa riehunut myrsky sai nimen San Francisco Franciscus Assisilaisen mukaan, koska se iski juuri pyhimyksen nimikkopäivänä 4. lokakuuta. Osa myrskyistä, kuten vuoden 1938 Uuden-Englannin hurrikaani, on nimetty sen paikan mukaan, jonne ne iskivät ensimmäisinä.
Nykyinen tapa nimetä myrskyt järjestelmällisesti syntyi vasta 1940-luvulla, jolloin Yhdysvaltojen ilmavoimat alkoi antaa sääilmiöille nimiä. Nimet oli tarkoitettu sisäiseen käyttöön myrskyjen tunnistamiseksi ja erottamiseksi toisistaan.
Nimet saatiin armeijan käyttämistä foneettisista aakkosista, joissa kutakin kirjainta edusti sana. Esimerkiksi a oli Able, b Baker ja c Charlie. Pian aakkosten symbolit kuitenkin muutettiin nykyisin käytössä oleviksi (Alfa, Bravo, Charlie jne.)
Välttääkseen sekaannuksen uuden ja vanhan aakkoston välillä ilmavoimat päätti siirtyä käyttämään myrskyistä naisten nimiä.
Etenkin Yhdysvaltojen eteläosissa riehui usein voimakkaita myrskyjä ja tornadoja – kuva on Floridasta vuodelta 1896.
Meteorologit omivat nimitystavan
Seuraavina vuosina myös ilmatieteilijät huomasivat, että myrskyjen tunnistaminen ja niiden vaikutusten selostaminen helpottui, mikäli niistä käytettiin lyhyitä ja helposti tunnistettavia nimiä – etenkin, kun samaan aikaan joskus riehui useita myrskyjä.
1950-luvulla Yhdysvaltojen kansallinen hurrikaanikeskus alkoi siksi nimetä myrskyt naisten – ja vuodesta 1979 myös miesten mukaan. Useat naisasiajärjestöt nimittäin protestoivat sitä, että tuhoisat myrskyt liitettiin naisiin ja niistä uutisoitiin usein vitsikkäästi tai flirttaillen.
Käytäntö levisi useisiin muihin maihin, ja nykyisin siitä on erilaisia muunnoksia. Suomalaiset myrskyt nimetään nimipäiväkalenterin mukaan antamalla niille myrskypäivän seuraava aiemmin käyttämätön nimi.