Kova pamaus rikkoi Tyynenmeren yön hiljaisuuden hieman puolenyön jälkeen 30. heinäkuuta 1945.
Yhdysvaltojen sota-alus USS Indianapolis oli lähtenyt Guamista kaksi päivää aiemmin ja ottanut kurssin Filippiineille, jossa miehistön oli määrä valmistautua Japanin maihinnousuun.
Alus ei kuitenkaan koskaan päässyt niin pitkälle.
Japanilaisen sukellusveneen kaksi torpedoa osui Indianapolikseen 30. heinäkuuta kello 00.15, ja aluksen polttoaine- ja ammusvarastot syttyivät tuleen.
Vain 12 minuuttia myöhemmin alus halkesi kahtia ja upposi. Siellä olleista lähes 1 200 miehestä noin 900 onnistui hylkäämään aluksen elossa ja pelastautumaan pimeään ja syvään mereen.
Auringon noustessa seuraavana aamuna he näkivät tuomiopäivän maiseman, jossa romua ja ruumiita kellui aalloilla.
VIDEO: Overlevende sømand fortæller om hajangrebet
Selviytyneet taistelivat paikoista harvoissa pelastusveneissä, mutta pian he huomasivat, että armoton aurinko sekä ruuan ja veden puute antoivat heille vain pienen mahdollisuuden pysyä hengissä.
Pian näkymät heikkenivät entisestään, kun veren haju houkutteli alueelle nälkäisiä haita.
"Haita oli kaikkialla"
Verenhimossaan hait söivät ensin vedessä olleet kuolleet sekä haavoittuneet ja hyökkäsivät sitten yhä elossa olevien merimiesten kimppuun.
"Haita oli kaikkialla, satoja... Kuulimme yhtäkkiä jonkun huutavan täyden hiljaisuuden keskeltä ja tiesimme, että hai oli napannut hänet", merimies Woody James kertoi myöhemmin.
James ja muut merimiehet kamppailivat päiväkausia epätoivoisesti pysyäkseen hengissä, kunnes neljäntenä päivänä amerikkalainen lentokone havaitsi heidät aallokossa.
Paikalle saapui päivän mittaan lisää lentokoneita ja laivoja, jotka pelastivat 316 miestä alkuperäisestä noin 1 200 miehen miehistöstä.
Tiedossa ei ole, kuinka monta merimiestä hait söivät, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa 150 merimiestä joutui historian pahimman haihyökkäyksen uhriksi.
Lue lisää: Midwayn taistelu – ratkaisu Tyynellämerellä