Mikä aiheutti Hindenburgin palon?
Onnettomuuden jälkeen palon syytä tutkittiin sekä Saksassa että Yhdysvalloissa, mutta syy ei koskaan selvinnyt varmasti.
Sotilaat vartioivat Hindenburgin hylkyä, jotta uteliaat eivät sotkisi onnettomuustutkintaa.
Sabotaasi
Natsi-Saksa käytti Hindenburgia propagandavälineenä, joten se olisi ollut otollinen kohde natsihallinnon vastustajille. Hindenburgin kapteeni Max Pruss uskoikin vakaasti, että onnettomuus johtui sabotaasista. Ennen onnettomuutta Hindenburg oli lentänyt 10 onnistunutta edestakaista lentoa Pohjois-Atlantin ja kahdeksan Etelä-Atlantin yli, eikä edes siihen osunut salamanisku ollut aiheuttanut ongelmia. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole paljastunut sabotaasiteoriaa tukevaa todistusaineistoa.
Kyllästysaine
Hindenburgin katekankaan kyllästysaineessa oli muun muassa alumiinia, jonka tarkoitus oli heijastaa auringonsäteilyä ja estää siten vedyn lämpeneminen. Alumiini on kuitenkin räjähdysherkkää, sillä se reagoi herkästi kemiallisesti muiden aineiden kanssa: sitä käytetään nykyisin esimerkiksi rakettipolttoaineissa sekä räjähteiden katalysaattorina. Kyllästysaine oli siis tulenarkaa, joten onnettomuus olisi voinut tapahtua, vaikka kaasuna olisi käytetty vähemmän herkästi syttyvää heliumia.
Staattinen sähkö
Yleisin teoria on, että staattisen sähkön synnyttämä kipinä sytytti vedyn palamaan. Hindenburg oli lentänyt hieman ennen onnettomuutta ukonilman läpi, mikä on saattanut aiheuttaa ilmalaivaan sähkövarauksen. Se olisi puolestaan voinut aiheuttaa kipinän laskeutumisvaijerien osuessa maahan, varsinkin kun myös Lakehurstin tihkusää on voinut vaikuttaa ilman sähkönjohtavuuteen. Ei kuitenkaan ole voitu varmasti todistaa, että staattinen sähkö olisi ollut onnettomuuden syy.