Loistokuvaus Neuvostoliiton rappiosta

Minisarja ”Chernobyl” avaa rautaesiripun ja paljastaa, miten epäpätevyys ja valheet aiheuttivat historian vakavimman ydinonnettomuuden.

Minisarja ”Chernobyl” avaa rautaesiripun ja paljastaa, miten epäpätevyys ja valheet aiheuttivat historian vakavimman ydinonnettomuuden.

Liam Daniel/HBO/The Hollywood Archive/Imageselect

Hieman keskiyön jälkeen 26. huhtikuuta 1986 reaktori numero 4 räjähti Tšernobylin ydinvoimalassa Ukrainassa rutiinitestausten mennessä pahasti pieleen.

Räjähdyksessä reaktorista vapautui radioaktiivista materiaalia, joka purkautui katosta ulos, ja radioaktiivisten hiukkasten pilvi levisi viileään yöilmaan.

Useimmat ovat kuulleet Tšernobylin onnettomuudesta, joka oli historian pahin ydinonnettomuus.

Mutta jos uskoo HBO:n loistavaa Chernobyl-minisarjaa, ydinvoimalan ytimen sulaminen heijastaa myös koko Neuvostoliiton valtiokoneiston sulamista.

Video: Katso ”Chernobylin” traileri

Totuus oli ensimmäinen uhri

”Kun kansa esittää kysymyksiä, jotka eivät ole heidän etunsa mukaisia, meidän tulee sanoa heille, että tekevät vain työnsä ja jättävät valtion asiat valtiolle”, eräs ikääntynyt neuvostopoliitikko sanoo sarjassa.

Pian viranomaiset päättävät eristää Prypjatin kaupungin, joka sijaitsee ydinvoimalan naapurissa, ja katkaista kaikki puhelinlinjat.

Se on vain yksi monista puistattavista kohtauksista, jotka kertovat selvästi sarjan luojan Craig Mazinin näkökohdan: Vallanhimo, sokea auktoriteettiusko, käsittämätön epäpätevyys sekä tiedon salailu saivat Tšernobylin katastrofin eskaloitumaan ja vaaransivat tuhansien ihmisten hengen.

© HOME BOX OFFICE (HBO)/Imageselect

Sarja: Syntymätön lapsi imee säteilyn

Ljudmila Ignatenkon mies on altistunut niin suurelle määrälle radioaktiivista säteilyä, että hän ”tartuttaa” sitä vaimoonsa. Vaimo jää henkiin vain, koska hänen syntymätön lapsensa imee säteilyn – ja kuolee.

© Czarnobyl

Fakta: Säteily ei tartu ihmisestä toiseen

Ljudmila Ignatenko todella kertoi vuonna 1996, että hänen vauvansa ”imi” aviomiehestä tarttuneen radioaktiivisuuden. Se ei pidä paikkaansa, sillä radioaktiivisuus ei siirry sillä tavoin ihmisestä toiseen.

Chernobyl perustuu etenkin Svetlana Aleksijevitšin palkittuun kirjaan Tšernobylista nousee rukous. Kirjailija oli haastatellut yli 500:aa onnettomuuden silminnäkijää.

Jotkin seikat jäävät sarjassa kuitenkin vähälle huomiolle, kuten Neuvostoliitossa vuonna 1986 tehty virallinen selvitys onnettomuudesta ja Venäjän vuonna 1992 tekemä uusi selvitys. Craig Manzin ei kuitenkaan väitäkään Chernobylin kertovan koko totuutta.

Hän totesi yhdysvaltalaiselle Vox-medialle sarjan ensi-illan jälkeen vuonna 2019:

”En missään tapauksessa halua sanoa ihmisille, että ’nähtyäsi tämän tiedät koko totuuden’. Ei, se ei todellakaan ole niin. Tiedät vain osan totuudesta – ja tiedät myös, että jotkin osat ovat dramatisoituja”.

© Liam Daniel/HBO/The Hollywood Archive/Imageselect

Sarja: Prypjatin asukkaita kuolee muutamassa tunnissa

Tšernobylin naapurikaupungissa Prypjatissa kuolee pian Tšernobylin onnettomuuden jälkeen akuuttiin säteilysairauteen paljon ihmisiä, joista monet ovat lapsia.

© Anatoli Kliashchuk/Getty Images

Fakta: Ihmiset eivät kuolleet heti

Akuutin säteilysairauden saanti vaatii altistumista tuhannelle millisievertille säteilyä. Prypjatin asukkaat altistuivat noin 30 millisievertille, mikä vastaa kolmen CT-kuvauksen säteilyä.

Tämä ei tarkoita, etteikö Chernobyl onnistuisi tuomaan esiin – Neuvostoliiton kannalta – ikävää totuutta.

Monet kohtauksista ovat suoraan todellisuudesta. Avainpuhe ydinvoimalan raivaajille ja siivoajille on muun muassa suora lainaus aidosta paikan päällä kuvatusta filmistä.

Tutkija Valeri Legasov, jolla on sarjassa keskeinen rooli, hirtti itsensä täsmälleen onnettomuuden kaksivuotispäivänä kello 1.23.45 yöllä.

Lisäksi laitoksen valvomo on luotu uudelleen pienintä yksityiskohtaa myöten, ja sarjan suurin vahvuus onkin ehkä juuri erittäin todenmukainen kuvaus vuoden 1986 Neuvostoliitosta.

Vaatteet, puhelimet, nauhurit ja koululaukut ovat täsmälleen tuolta ajalta, ja suuri osa niistä on hankittu paikallisilta kirpputoreilta.

© Liam Daniel/HBO/The Hollywood Archive/Imageselect

Sarja: Tutkijat haastavat vallanpitäjät

Chernobyl esittää monet tutkijoista sankareina, jotka taistelivat väsymättä Neuvostoliiton valtakoneistoa vastaan totuuden julkituomiseksi.

© IAEA Imagebank

Fakta: Tutkijat eivät olleet sankareita

Neuvostohallinto rankaisi ankarasti niitä, jotka nousivat sallittua linjaa vastaan, eikä yhdenkään tutkijan tiedetä arvostelleen avoimesti hallintoa.

Siinä missä alistavaa diktatuuria kuvataan ansiokkaasti, tieteellisyyden suhteen on vähän niin ja näin.

Sarjassa muun muassa väitetään säteilyn olleen niin voimakasta, että kaikki Prypjatissa sillalla onnettomuutta katselleet ihmiset kuolivat pian. Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että säteily olisi tappanut yhtäkään sillalla ollutta henkilöä.

Sarja myös väittää, että suurelle säteilymäärälle altistuneet tartuttivat muita lähikontaktissa. Sekään ei pidä paikkaansa.

Video: Katso sarjaa rinnakkain aitojen katastrofikuvien kanssa

Venäläisversio sai kritiikkiä

Chernobylistä tuli menestys, mutta Moskovan poliitikot eivät pitäneet menneisyyden likapyykin tuomisesta taas julkisuuteen. Monet venäläispoliitikot luonnehtivat sarjaa ”neuvostovastaiseksi sonnaksi”.

Venäjän valtiollinen televisio julkaisikin vuonna 2021 vastineena amerikkalaiseen ”propagandaan” isänmaallisen katastrofielokuvan Chernobyl: Abyss, jossa seurataan sankaripalomiesten taistelua ydinvoimalassa riehuvan tulipalon sammuttamiseksi. Elokuva sai kuitenkin ankaraa kritiikkiä valtion ja poliitikkojen vastuun vähättelystä.

Eläkkeellä oleva suorapuheinen neuvostokenraali Nikolai Tarakanov, joka oli ydinvoimalassa onnettomuuden sattuessa, totesi:

”Tämä elokuva ei opeta meille mitään.”

Chernobyl kuitenkin opettaa. Sarja muistuttaa, miten hullusti voi käydä, kun inhimilliset virheet, totuuden salailu ja vallanhimo saavat rehottaa, ja se opetus on vähintään yhtä tärkeä tänään kuin se oli vuonna 1986.

5 stjerner