Kuivuuden koetteleman Euroopan joista paljastuu vanhoja nälkäkiviä

Menneisyyden äänet varoittavat meitä kuivuuden piinasta. Yhdessä 1600-luvulta peräisin olevassa nälkäkivessä lukee: ”Itke, kun näet minut.”

Menneisyyden äänet varoittavat meitä kuivuuden piinasta. Yhdessä 1600-luvulta peräisin olevassa nälkäkivessä lukee: ”Itke, kun näet minut.”

Bernd Gross

Eurooppalaiset ovat vuosisatojen ajan kaivertaneet kuivuuden aikana viestejä suuriin jokien ja järvien pohjalla oleviin kiviin. Eurooppaa kesällä 2022 koetelleen helleaallon aikana vedenpinta on laskenut monin paikoin niin matalaksi, että kivet ovat tulleet taas näkyviin.

Niin sanotut nälkäkivet todistavat menneistä luonnonkatastrofeista, jotka tuhosivat sadon ja aiheuttivat nälänhätiä. Yksi tunnetuimmista kivistä lojuu Elbe joessa ja siihen kaiverrettiin kirjoitusta jo 1400-luvulla.

Kun vedenpinta laski ja kivi ilmestyi uudelleen näkyviin vuonna 1616, saksalaiset lisäsivät siihen sanat: ”Wenn du mich siehst, dann weine” eli ”Itke, kun näet minut”.

Aceredo tyhjennettiin vuona 1992 ennen padon rakentamista. Nyt patoallas on kuivunut lähes olemattomiin ja asukkaat voivat taas kävellä entisen kotikylänsä kaduilla.

© Pementa

Kuivuneista joista paljastuu historiallisia löytöjä

Lukemattomien nälkäkivien lisäksi jokien ja järvien kuivuminen on paljastanut muitakin muistoja menneisyydestä. Esimerkiksi Roomassa matkailijat voivat nyt poikkeuksellisesti ihailla siltaa, jonka keisari Nero rakennutti Tiberjoen yli vuonna 50 jaa.

Espanjassa taas ihmiset ovat voineet kävellä Aceredon kylän kaduilla ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. Kylä jäi patoaltaan pohjalle, kun lähistölle rakennettiin suuri pato vuonna 1992. Nyt patoallas on tilapäisesti kuivunut.

Serbian ja Romanian rajalla historiallisen matalaksi kuivuneesta Tonavasta on ilmestynyt esiin saksalaisia sotalaivoja, jotka upotettiin toisen maailmansodan aikana saksalaisten perääntyessä.